Elämäni pelottavin päivä – ralliauton kyydissä

Voi juku, miten jännittävä viime perjantai oli. Lähdimme yhdessä maajohtajamme Katrin kanssa tutustumaan palveluntarjojamme, 1st Time Racingin elämyksiin ja olin kuullut huhua, että saattaisimme itsekin päästä kokemaan oikean ralliauton tehoja.

Olin sulkenut tämän ajatuksen päästäni, sillä yksi pelottavimmista asioista on joutua tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Pelkään usein jo ihan tavallisenkin henkilöauton kyydissä, jos kuski sattuu ajamaan vähänkään kovempaa esim. moottoritiellä. En tiedä mistä tämä pelko on tullut, mutta jotenkin olen oppinut pelkäämään auton kyydissä.

Pääsimme paikalle, ja ei mennyt aikaakaan, kun aloimme jo vetää ajovarusteita päällemme. Ajattelin, että lähden ainakin kokeilemaan miten homma etenee, mutta tiedostin, että aina voi viheltää pelin poikki jos pelko ottaa vallan liiaksi. Haalarit niskaan, kypärä päähän ja kohta minut olikin jo köytetty ralliauon penkkiin ratin taakse. Ensimmäinen etappi oli testata itse millaiselta ajaminen ralliautolla tuntuisi. Ajelimme muutaman kierroksen jääradalla, mutta nyhverönä menin kaikki mutkat todella hissukseen, ja mittari näytti arviolta viittä kymppiä kovimmassakin vauhdissa.

Rallikyyditys

Kun olimme testanneet ajamista, kysyi 1st Time Racingin Janne, kumpi meistä haluaisi ensimmäisenä kyytiin. Kuin tykin suusta, kuulin minun sanovan ”minä!” – halusin kokemuksen heti alta pois, etten ehtisi enää jänistää. Nyt kun kaikki vetimetkin oli saatu päälle, olihan minun pakko uskaltaa kyytiinkin. Jälleen vyöt kiinnitettiin tiukalle, enkä voinut liikkua senttiäkään penkissä. Pieni ahtaanpaikankammo meinasi iskeä, mutta heti kun auto lähti liikkeelle, unohdin kiristävät vyöt ja niiden tilalle ajatuksiin tuli paniikki siitä, selviäisinkö hengissä itse kyydityksestä.

Rallikuski Janne ei todellakaan himmaillut, vaan antoi mennä täysillä heti ensimmäisestä mutkasta alkaen. Tunne oli samaan aikaan siistein ikinä, mutta samalla pelko heitti kapuloita rattaisiin. Vauhtia oli 150 km tunnissa, mutkat mentiin aivan sivuttain, ja mäistä tultiin alas ilmalennoilla – miten ikinä suostuinkaan tähän, kyselin itseltäni. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa vauhti ja pelottava tilanne ottivat vallan ja huusin Jannelle ”nyt on pakko päästä pois, hidasta!”. Janne hoiti tilanteen hyvin: hän hidasti hieman, mutta ei luovuttanut suhteeni.

Kuin ihmeen kaupalla suostuin toiselle kierrokselle, joka meni jo paljon paremmin. Nyt osasin hieman nauttia ilmalennoista ja tiukoista kurveista, sain jopa kuvattua videolle koko toisen kierroksen. Toisen kierroksen päätyttyä olin yhtä hymyä, kädet ja polvet tärisi adrenaliinista ja pelosta, mutta olo oli mahtava – olin voittanut itseni!

Tällainen elämys sopii mielestäni loistavasti sekä autoilun ystäville, mutta myös sellaisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Suosittelen elämystä esimerkiksi polttarisankarille yllätysohjelmanumeroksi tai vaikka pyöreitä täyttävälle perheenjäsenelle syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisesta tulee ihan mahtava fiilis, kun tajuaa tehneensä jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan uskaltavansa kokea!

Katso elämyksestä lisätietoja: 1st Time Racing rallikyyditys

-Kristiina

Kesäpäivä Vauhtifarmilla

Viime perjantaina lähdimme työporukalla kohti Nurmijärveä. Aloitimme matkamme Espoosta ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vauhtifarmille. Moni porukastamme oli käynyt aiemmin Vauhtifarmilla, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi näyttävään rakennukseen sekä isoon pihaan, joka oli täynnä erilaisia aktiviteetteja. Kaikki olivatkin valmiita viettämään mukavan päivän yhdessä.

 

whatsapp-image-2017-08-22-at-09-46-06

 

Meidän kesäpäivämme alkoi sillä, että nautimme lohikeittoa ja tutustuimme ympäristöön. Tankkaamisen jälkeen aloitimme päivän ensimmäisestä aktiviteetista eli ihmislingosta. Minä lähdinkin ensimmäisenä hieman pelonsekaisin tuntein selvittämään mistä tässä oli oikein kyse. Minulle laitettiin valjaat päälle ja kiinnitettiin benjiköyteen. Tämän jälkeen valjaat kiinnitettiin pieneen autoon, joka peruutti tappiin asti ja päästi irti. Ihmislinkoa on todella vaikea selittää, mutta irti päästämisen jälkeen lensin vaakatasossa kohti edessä olevaa peltoa. Lingossa ollaan kuitenkin kokoajan köydessä kiinni joten köysi veti minut nopeasti takaisinpäin. Sinkosin köydessä edes takas noin minuutin ajan, jonka jälkeen pääsin maahan. Ihmislinko on siis vähän kuin benjihyppy mutta vaakatasossa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kävimme vuorotellen koittamassa ihmislinkoa, kaikki jotka vain uskalsivat. Ihmislinko oli todellakin kokemisen arvoinen elämys, josta sai hieman lisäenergiaa päivään. Pääsimme myös koittamaan jousiammuntaa sekä lännen ammuntaa. Yllätyin omista jousiammunta taidoistani, sillä osuin lähes jokaisella kerralla tauluun. Jousiammunta oli kuitenkin yllättävän rankkaa käsilihaksille, varsinkin kun ei ollut aikaisemmin päässyt tällaista koittamaan. Vaihdoimmekin seuraavaan aktiviteettiin ja olikin aika ottaa pieni ryhmäkisa. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja aloimme kamppailla lännen ammunnassa. Pääsimme kaikki ampumaan länkkäripyssyillä tölkkejä. Meidän joukkueelta ampuminen sujui paremmin ja voitimme tiukan kilpailun, valitettavasti minusta ei ollut paljon apua joukkueelleni.

 

jousi

 

Päätimme vielä pienellä porukalla lähteä koittamaan paintballia. Laitoimme maastokuvioiset haalarit päälle, kuuntelimme ohjeet aseen käytöstä ja lähdimme pelikentälle. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja tavoitteenamme oli ampua vastustajia sekä ryöstää lippu. Olimme kuitenkin jo lyhyen ajan jälkeen niin väsyneitä että pelit loppuivat lyhyeen. Onneksemme pääsimme heti lämpimään paljuun ja saunaan rentoutumaan. Päivän päätteeksi vielä grillasimme herkkuruokaa ja vietimme mukavaa kesäiltaa yhdessä. 

 

Vauhtifarmilta löytyy varmasti tekemistä kaikille ja onkin loistava paikka järjestää esimerkiksi polttarit tai viettää virkistyspäivää työporukalla. Vauhtifarmilta löytyy meidän kokemien elämyksien lisäksi monia muita vaihtoehtoja kuten kuplafutista, varjoliitoa sekä kartingia. Tutustu Vauhtifarmin tarjontaan täältä.

Purjehdusretki Suomenlahdella

Keskiviikon työaamu alkoi hieman erilaisissa tunnelmissa, kun suuntasimme toimiston sijaan Kaivopuiston rantaan. Purjehdusakatemia Pärskeen Vertti oli kutsunut meidät pienelle purjehdusretkelle ja tutustumaan purjeveneilyyn. Kukaan meistä kolmesta ei ollut aiemmin ollut purjeveneessä, allekirjoittanut ei ollut nähnyt edes lähietäisyydeltä kyseistä vempelettä.

 

Enemmän ja vähemmän jännittynein tunnelmin hyppäsimme Kaivarin rannasta veneeseen, joka vei meidät Särkän saarelle. Taivas oli pilvinen, mutta aurinko yritti kurkkia aina välillä pilvien raoista. Pilvisyydestä huolimatta sää oli mukava ja oikein otollinen purjehdukseen.

Pärske

 

Särkän saarella meitä odotti pieni ja sporttinen Melges 24 purjevene, jonka kyytiin päästiin hyppäämään yksi kerrallaan. Alkutunnelma oli jännittävä, miten pysyisimme veneen kyydissä jos se kaartelee ja kääntyilee? Hetken aikaa olo olikin hieman epävarma, mutta pian veneen liikkeisiin tottui ja osasi jo alkaa myötäilemään käännöksiä – ja tietenkin varomaan pään yli puoltaan vaihtavaa, isoa purjetta. Vaikka tuuli ei ollut kova, eikä aallokkoakaan ollut kuin hieman, tuntui meno silti ensikertalaiselle hauskan hurjalta. Pienen alkujännityksen jälkeen osasi jo nauttia retkestä, merestä ja upeasta purjeveneestä.

img_4016

Melges 24 -veneen huippunopeus on noin 18 solmua, joka vastaa noin 30 km tuntinopeutta. Vedessä vauhti tuntuu paljon kovemmalta, kuin se onkaan. Tänään emme yltäneet läheskään huippuvauhtiin, joka oli ihan rentouttava asia varsinkin minulle, joka jännitin hieman aina tuulen yltyessä – vaikkakin aivan turhaan.

 

Vertti näytti meille Helsingin rannikkoa, ja purjehdittiin mm. Vuosaaren, Laajasalon ja Suomenlinnan ympäristössä. Nautittiin kivoista maisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Jokainen meistä pääsi vuorollaan ohjaamaan venettä, ja se oli meistä kaikista yllättävän kevyttä ja helppoakin. Purjeiden kiristäminen ja puolen vaihtaminen puolestaan ei ollut niin helppo nakki – tällä kertaa pääsimmekin säätämään vain etupurjetta, Vertin itse hoitaessa isomman purjeen toimintaa. Rehellisesti sanottuna olin helpottunut, ettei meitä päästetty ison purjeen kimppuun, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitä uskaltaisi jo koskea siihenkin. Kouluttajan mukaan homman kyllä oppii nopeasti, eli rohkeasti vaan kokeilemaan.

img_4034

Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli todella hauska ja erilainen kokemus – ideaalinen se olisi tietenkin kauniilla aurinkosäällä, en pistäisi pahakseni, jos saisin ottaa aurinkoa purjeveneen laidalla ja uittaa varpaita vedessä. Mutta eipä nuo pilvetkään meitä haitanneet, kaikilla oli koko retken ajan hymy korvissa ja jokainen meistä lähtisi varmasti uudelleenkin purjehtimaan. Retken jälkeen halusi vain äkkiä takaisin veneeseen, eikä ole kyllä valhetta se, että tähän voi jäädä koukkuun!

 

Lahjaideana tällainen purjehdusretki on varmasti onnistunut, ja samalla myös loistava tapa viettää aikaa ystävien tai vaikka puolison kanssa. Jos retken sijaan enemmän kiinnostaisi oppia itse purjehtimaan, tarjoaa Pärske myös purjehduksen starttikursseja.

 

Katso lisätietoja purjehdusretkestä sekä starttikurssista täältä.

 

p5300255

-Kristiina, Elämyslahjojen markkinointipäällikkö

Tankotanssin alkeet

Jännittää. Innostuttaa. Naurattaa. Nämä olivat päällimmäiset tunteeni Rock The Polelle astuessani. Onneksi en ollut yksin, vaan lähdin tutustumaan uuteen lajiin ystäväni Leilan kanssa.

DSC_1063

DSC_1094

Vielä toistaiseksi jalat visusti maassa!

Jännitys alkoi hiipumaan, kun opettajamme Sofia toivotti meidät reippaana vastaan ja ohjasi pukuhuoneen kautta saliin.

 

Sali täynnä tankoja ja peilejä, mahdollisimman minit shortsit jalassa (pitävyyden kannalta tärkeät), eivät olleet entiselle jalkapalloilijalle kovin tuttu näky. Takariviin asettuessa olo oli kuitenkin turvallinen – kaveri vierellä ja vain kaksi muuta samassa tilanteessa olevaa osanottajaa meidän lisäksi.

 

Tunti lähti käyntiin alkulämmittelyillä. Tämä sujui minultakin moitteettomasti! Pienet venyttelyt päälle ja olimme valmiita tangon kimppuun. Aloitimme perusasioista: tangon kiertämisestä pienin askelein ja siitä siirryttiin yhden askeleen ympäri astumiseen – vielä turvallisesti maan kamaralla.

DSC_1068

Piiri pieni pyörii, kohta irtoaa jo jalat maasta!

Koko ajan suunnattiin kohti vaativampaa ja äkkiä jalat eivät enää pysyneetkään maassa. Ensimmäisenä pyörähdyksenä kokeilimme palomiestä, sitten edettiin tuoliin, ja lopulta takaperin pyörimisiin ja jopa takaperin joutseneen ympäriastumisen kautta. Viimeisimpään ei kuulemma aina alottelijoiden kanssa ryhdytä: pienestä ryhmästä oli siis selkeästi hyötyä, kun opettaja pystyi jokaisen tekniikkaa erikseen katsomaan ja neuvomaan parempaan suuntaan!

DSC_1074

Opettajamme Sofia näyttää, miten sitä oikein kuuluu pyöriä!

DSC_1078

Tämän asennon nimi on tuoli-asento: selkeästi ”istutaan” jalat 90 asteen kulmassa.

Kaikki tämä pyöriminen sai pääni sekaisin. Onneksi Sofia osasi neuvoa laittamaan ”kiikarit” silmille. Aluksi tämä hihitytti, mutta todettiin sen auttavan pyörryttämiseen. Pään lisäksi kovilla olivat käsilihakset ja hikeä saikin pyyhkiä tangolta useampaan kertaan otteen pysymiseksi. Lopulta myös sisäreidet saivat kokea kovia, kun kokeiltiin istuma- ja seisoma-asentoja tangolla.

DSC_1087

Opettajamme Sofia näyttää kaverilleni Leilalle, miten sitä kuuluu ”istua”.

DSC_1091

Tämä liike on ”istumista”. Selkeästi!

Lajin fyysisyydestä ei ole enää mitään epäilystä. Vaikka lajin osaavat saavat liikkeet näyttämään helpolta, vaativat ne kuitenkin harjoitusta, joka kehittää koko kehoa. Tankotanssi vaatii kehonhallintaa ja tekniikkaa, joka kokemuksen ja harjoituksen myötä myötä kehittyy.

 

Oli ilo katsoa Sofian esimerkkejä sulavista liikkeistä, jotka kaveriltanikin näytti sujuvan lähes yhtä sulavasti – omasta puolestani voin sanoa, että tekniikka oli vielä ainakin osittain hakusessa: joissain liikkeissä onnistuin jopa sujuvasti, joissain vaadin kyllä hieman lisää harjoitusta.

 

Tankotanssi on hauska, fyysinen ja kaunis laji, jota ei tulisi aliarvioida (tai sekoittaa strippaukseen, mitä useat valitettavasti tekevät). Suosittelen vauhdikkaasti uudeksi harrastukseksi tai vaikka vain hauskaksi kokeiluksi kaverin kanssa! 🙂

 

Tankotanssin alkeet 

Kaikki tankotanssikurssit

 

Rosa
Lahjaekspertti

 

Illallinen pimeässä – aistit valloilleen!

illallinen pimeässä

Yleinen totuushan on, että yhden aistin heikentyessä, muut vahvistuvat. Sain tuta tästä, kun pääsin kokeilemaan Elämyslahjojen Illallinen pimeässä -konseptia viime keväänä ja kokemus toden totta oli varsin mullistava!

 

Aivan ensimmäiseksi saimme laput silmillemme ja seurueemme johdatettiin pimeään ruokasaliin. Yritimme vain arvailla minkälainen huone olisi, kunnes hetken päästä silmiemme totuttua pimeään laput poistettiin silmiltämme. Emme pystyneet näkemään ketään, mutta tietenkin keskustelemaan ja hahmottamaan istumajärjestystä pöydässä. Tarjoilijat avustivat, kertoivat koko syömisproseduurista ja ohjasivat kätemme lautasille, haarukoille ja veitsille ja viinilaseille, jotta osaisimme sitten itse pimeässä ottaa ne.

 

Sitten seurasi vihdoinkin ruokien vuoro. Merellinen tuoksu täytti koko huoneen ja arvailimme mitäköhän saisimme eteemme. Mielestäni tuoksu muistutti seesamöljyssä paistettua lohta, mutta sitten totuus paljastui, saimme kampasimpukkaa! Mahtavaa, onnistunut tarjoilu, hieman tosin ahdistavaa kun ei nähnyt lautasta – ei kai lautaselle jäänyt yhtään kampasimpukkaa?

 

Pääruuaksi paljastui peuraa perunapyreessä. Maku oli taas onnistunut, ja pimeässä syödessä tuntui, että ruokaa olisi ollut paljon ja tulinkin nopeasti täyteen, vaikka annoskoot olivat ihan normaalit ravintola-annokset. Jälkiruuaksi saimme ihanan marenki-kermavaahto-marjakulhon, joka sopii muutenkin minkä tahansa aterian päälle, mutta pimeässä kun ei pystynyt näkemään miltä annos näyttää, eri elementtien suutuntuma korvasi ulkonäön moninkertaisesti. Marengin suloisen makea rapeus yhdistettynä kermavaahdon höttöön ja kosteuteen, sekä marjojen muodot ja maut korostuivat.

 

Kun valot pikkuhiljaa laitettiin päälle, saimme nähdä annokset jotka meille oltiin tuotu, ja purimme kokemukset. Maut pääsivät hyvin valloilleen, ja vannoutuneena foodiena kokemus oli avartava, ja suosittelen kaikille, vaikkapa testaamaan omia makunystyröitään, kuin myös viihtymään vaikka työporukassa. Keskustelua ainakin riittää uudessa tilanteessa.

 

Makujen sinfonia voisi kuvata kokemusta parhaiten. Ruuosta, eikä asetelmasta voinut nauttia silmillä, joten tuoksu ja maku kompensoi sitäkin enemmän ja jopa huonoinkin maistaja löysi annosten vivahteet.

– Linda, onnekas elämystestaaja

 

Sunnuntaikruisailua Ferrarilla

Ferrari

 

Auringonpaiste lämmittää, kesäisen Helsingin kadut kutsuvat ja edessäni on punaisena kiiltelevän Ferrarin ratti. Tämän sunnuntai-iltapäivän ajelun puitteet ovat kunnossa.

 

Ajoelämys alkaa parkkipaikalta, jossa ajo-opastaja esittelee minulle Ferrari 360:n ja neuvoo ajolaitteiden käytön. Opastus ja asiantuntijan läsnäolo ovat tarpeen, koska innostuksen lisäksi jännitys on päällimmäisenä tunteena. Auto on arvokas, eikä keltään varmasti jäisi huomaamatta, jos sillä törmäisi parkkipaikan tolppaan. Myös ajoreitti on itselleni entuudestaan tuntematon.

 

Ferrari

 

Ferrari

 

Jännitys kasvaa entisestään, kun auto jyrähtää liikkeelle. Ääni on sellainen, että tämä kulkupeli sekä nähdään että kuullaan! Hevosvoimia kärryssä on 400. Ohjaus on sujuvaa, mutta auton mataluus vaatii hieman totuttelua.

 

Pääsemme lähtemään matkaan ongelmitta ja vähitellen jännitys alkaa väistyä. Tässä sitä ajellaan Ferrarilla! Ilmavirta sekoittaa hiuksia kun nopeus kasvaa. Ohikulkijoiden katseet kääntyvät punaiseen avoautoon. Vaikka auton huippunopeus on 304 km/h, nyt ei ole tarkoitus hurjastella. Tämä sopii minulle hyvin; kaupunkiajon tarkoituksena on nautiskella. Muissa autoilijoissa Ferrari vaikuttaa kuitenkin herättävän kilpailunhalun (tai kateuden?), sillä ohituksia tuntuu olevan tänään erityisen paljon.

 

Ajon aikana vieressä istuva opastaja kertoo auton ominaisuuksista ja ohjaa ajamaan oikeaa reittiä. Edelleen on mukavaa, että joku on vieressä juttuseurana. Loppumatkasta olo on jo rento ja ajosta todella voi nauttia. Vartti kuluu nopeasti, ja kurvaamme takaisin parkkipaikalle.

 

Parasta kokemuksessa oli kunnioitusta herättävä moottorin jylinä liikkeelle lähtiessä. Ja onhan auto jo itsessäänkin legendaarinen. Oli myös hauskaa, että ajo kuvattiin ja siitä saa muiston. Näin elämystä voi fiilistellä yhä uudelleen kotisohvalla – ja tietysti esitellä sitä myös muille.

 

Ferrari

 

Ferrari-ajoja järjestetään seuraavan kerran Helsingissä kesällä 2016. Onpahan taas yksi syy lisää odottaa kesää.

 

– Niko, elämystestaaja