Dinner in the Sky – illallisella 50 metrin korkeudessa

dinner in the sky

 

Sain kesällä kutsun Dinner in the Sky-illalliselle, ja jonkinlaisessa tilapäisessä mielenhäiriössä vastasin myöntävästi ennen kuin olin asiaa sen enempää ehtinyt järkeillä (tai pohtia, että pelkään korkeita paikkoja). Ehdin kyllä järkeillä asioita moneen otteeseen ennen h-hetkeä. Mitä lähemmäksi osallistuminen tuli, sitä enemmän aloin hermoilla. Olen kyllä vuosien varrella pyrkinyt siedättämään itseäni eri tavoin ja totuttelemaan korkeisiin paikkoihin, mutta en koe olevani vielä asian suhteen näin pitkällä. Nyt oli kuitenkin tilanne, että pyrin vapaaehtoisesti korkealle, vaikka korkeat paikat pelottaa. Miksi? Se onkin todella hyvä kysymys.

 

Kuten jo mainitsin Dinner in the Sky-illallisen lähestyessä jännitykseni kohosi ja mielessäni kävi jopa illallisen väliin jättäminen. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Ja olihan tämä kuitenkin elämys, josta olin lukenut jo moneen otteeseen. Siispä tuumasta toimeen. Astelin aurinkoisessa kesäsäässä kohti määränpäätä ja sieltähän se jo sitten näkyikin – Nosturi! Kun näin sen, mietin vielä hetken, että luikkisin nurkan taakse ja pakenisin paikalta, mutta ei, minut oli jo nähty.

 

Tavarat säilytykseen. Alkudrinkki käteen (tämä muuten tulikin tarpeeseen). Tämän jälkeen lyhyt tietoisku nostosta ja turvallisuusasioista. Tässä vaiheessa tarkkailin ympärilläni olevia ihmisiä ja huomasin, että en suinkaan ole ainut, joka arastelee korkeita paikkoja. Turvallisuusvastaavan kertomasta jäi asiantunteva filis. Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut minua, koska tiesin kyllä jo etukäteen, että taustalla on ammattilaiset.

 

Noston aikana en halunnut liiemmin vilkuilla alaspäin. Eikä mielessäni käynyt myöskään tuolin kääntely. Katsoin siis tiukasti eteenpäin ja puristin ihan hiljaisena rystyset valkoisena tuolia. Olotilaa kuitenkin helpotti kun sain eteeni menun ja siihen sopivat viinit. Näitä maistellessa uskalsin alkaa jo nauttimaan, sekä ruoasta että maisemista.

 

Että suosittelisinko Dinner in the Sky’ta? Ehdottomasti! Ja ihan vaan tiedoksi, että peloista huolimatta, lähtisin myös itse koska vaan uudestaan ruokailemaan yläilmoihin. Haluan myös muistuttaa, että nosto on korkeanpaikan kammoisille kauhea ja jos oikein pahasta kammosta kärsii, kannattaa tämä kokemus jättää suosiolla muille. Kuulin kyllä juttuja, joissa ollaan kesken illallisen jouduttu tekemään ylimääräinen laskeutuminen.

 

Loppuen lopuksi siis hieno kokemus, jossa yhdistyi loistava illallinen, mahtavat maisemat sekä itsensä ylittämisen tunne.

 

Ensi vuoden illalliset korkeuksissa eivät ole vielä myynnissä, mutta niitä odotellessa voit lukea lisää Dinner in the Skysta tai tutustua vaikkapa Illalliseen pimeässä.

 

anu-jokela

 

– Anu, elämyskirjoittaja

Kesäpäivä Vauhtifarmilla

Viime perjantaina lähdimme työporukalla kohti Nurmijärveä. Aloitimme matkamme Espoosta ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vauhtifarmille. Moni porukastamme oli käynyt aiemmin Vauhtifarmilla, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi näyttävään rakennukseen sekä isoon pihaan, joka oli täynnä erilaisia aktiviteetteja. Kaikki olivatkin valmiita viettämään mukavan päivän yhdessä.

 

whatsapp-image-2017-08-22-at-09-46-06

 

Meidän kesäpäivämme alkoi sillä, että nautimme lohikeittoa ja tutustuimme ympäristöön. Tankkaamisen jälkeen aloitimme päivän ensimmäisestä aktiviteetista eli ihmislingosta. Minä lähdinkin ensimmäisenä hieman pelonsekaisin tuntein selvittämään mistä tässä oli oikein kyse. Minulle laitettiin valjaat päälle ja kiinnitettiin benjiköyteen. Tämän jälkeen valjaat kiinnitettiin pieneen autoon, joka peruutti tappiin asti ja päästi irti. Ihmislinkoa on todella vaikea selittää, mutta irti päästämisen jälkeen lensin vaakatasossa kohti edessä olevaa peltoa. Lingossa ollaan kuitenkin kokoajan köydessä kiinni joten köysi veti minut nopeasti takaisinpäin. Sinkosin köydessä edes takas noin minuutin ajan, jonka jälkeen pääsin maahan. Ihmislinko on siis vähän kuin benjihyppy mutta vaakatasossa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kävimme vuorotellen koittamassa ihmislinkoa, kaikki jotka vain uskalsivat. Ihmislinko oli todellakin kokemisen arvoinen elämys, josta sai hieman lisäenergiaa päivään. Pääsimme myös koittamaan jousiammuntaa sekä lännen ammuntaa. Yllätyin omista jousiammunta taidoistani, sillä osuin lähes jokaisella kerralla tauluun. Jousiammunta oli kuitenkin yllättävän rankkaa käsilihaksille, varsinkin kun ei ollut aikaisemmin päässyt tällaista koittamaan. Vaihdoimmekin seuraavaan aktiviteettiin ja olikin aika ottaa pieni ryhmäkisa. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja aloimme kamppailla lännen ammunnassa. Pääsimme kaikki ampumaan länkkäripyssyillä tölkkejä. Meidän joukkueelta ampuminen sujui paremmin ja voitimme tiukan kilpailun, valitettavasti minusta ei ollut paljon apua joukkueelleni.

 

jousi

 

Päätimme vielä pienellä porukalla lähteä koittamaan paintballia. Laitoimme maastokuvioiset haalarit päälle, kuuntelimme ohjeet aseen käytöstä ja lähdimme pelikentälle. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja tavoitteenamme oli ampua vastustajia sekä ryöstää lippu. Olimme kuitenkin jo lyhyen ajan jälkeen niin väsyneitä että pelit loppuivat lyhyeen. Onneksemme pääsimme heti lämpimään paljuun ja saunaan rentoutumaan. Päivän päätteeksi vielä grillasimme herkkuruokaa ja vietimme mukavaa kesäiltaa yhdessä. 

 

Vauhtifarmilta löytyy varmasti tekemistä kaikille ja onkin loistava paikka järjestää esimerkiksi polttarit tai viettää virkistyspäivää työporukalla. Vauhtifarmilta löytyy meidän kokemien elämyksien lisäksi monia muita vaihtoehtoja kuten kuplafutista, varjoliitoa sekä kartingia. Tutustu Vauhtifarmin tarjontaan täältä.

Ylitä itsesi

Kuluvaa viikkoa vietimme Ylitä itsesi -teemalla, ja ylitimme omia pelkojamme uusien elämystestausten parissa. Kaikki me pelkäämme varmasti jotakin, mutta elämysten avulla omista peloista ja kammoista voi siedättyä turvallisesti!

 

Lentopelko sekä korkeanpaikankammo

 

tandemblogi

 

Olen koko ikäni pelännyt hirveästi korkeita paikkoja, lentämistä sekä etenkin hyppyjä tuntemattomaan. Kun sain kuulla, että olisi mahdollisuus hypätä laskuvarjohyppy, säikähdin ja ajattelin että pystynkö tähän. Hyppypäivä koitti, jolloin kuitenkin nousin bussiin ja matkustin Malmin lentokentälle pelonsekaisin fiiliksin. Kentällä jännitys kasvoi, mutta rohkaistuin silti pukemaan hyppyhaalarin päälle ja sen jälkeen en enää perääntynyt. Ajattelin, että tämä pelko on nyt kohdattava. Lentokoneen noustessa koko ajan ylemmäs, pelkoni alkoivat hiljalleen vähentyä. Hyppykaverin ansioista olin rentoutunut ja mietin mielessäni, miltä vapaapudotus tuntuu sekä miten upealta Helsinki mahtaakaan näyttää niin korkealta katsottuna.

 

Neljän kilometrin kohdalla kone hidastui ja oli aika hypätä. Oma vuoroni koitti heti harjoittelija Jannikan jälkeen ja minua jännitti. Taivutin itseni kaarelle, pidin päätäni koholla sekä taivutin jalat koneen alle, hyppymiehen ohjeiden mukaan. Sitten se oli menoa! Vapaapudotus tuntui niin huikealta, silmät auki lensin 200 kilometrin tuntivauhdilla alaspäin. Kaikenkaikkiaan se tunne oli mahtava, kun sain laittaa kädet sivuille ja lentää kuin lintu. Alle minuutin kestävän vapaapudotuksen jälkeen laskuvarjo aukesi, onneksi. Minua rupesi naurattamaan, sillä kaikki se korkeanpaikankammo oli kadonnut. Lentelimme varjolla Helsingin yllä ja teimme välillä myös hauskoja kieppejä. Hymyilin laskeutumispaikalle saakka, koska tunnetilat pudotuksesta ja lentelystä olivat niin mahtavat. Ilma oli aurinkoinen ja maisemat näyttivät niin upeilta yläilmoissa.

 

Hypyn jälkeen olin sanoinkuvaamattoman onnellinen, sillä kohtasin pahimman pelkoni, korkeanpaikankammon. Laskuvarjohyppy oli ehdottomasti elämäni paras kokemus, joka säilyy muistoissa ikuisesti. Hyppy tuotti suuren adrenaliiniryöpyn ja kokemuksen myötä voisin hypätä myös uudestaankin, koska olen nyt ylittänyt itseni.

 

-Suvi

 

 

Ahtaanpaikankammo

 

huonepakopeliblogi

 

Olen aina inhonnut suljettuja ja ahtaita paikkoja. Halusin päästä eroon ahtaanpaikankammostani ja lähdin etsimään elämystä, jossa laittaisin itseni epämukavuusalueelle. Huonepakopeli on sopiva vaihtoehto, sillä joutuisin olemaan yhdessä huoneessa tunnin ajan ja tarkoituksena olisi päästä sieltä pois.

 

Ajatus ahtaasta ja hämärästä huoneesta, jossa tulee olla lukkojen takana tunnin ajan ahdisti todella paljon.Tämä on todella suuri haaste ahtaanpaikankammoiselle henkilölle. Tunteet olivat todella sekavat ennen elämystä, sillä halusin lähteä ylittämään itseni, mutta pelkäsin että en pystyisi siihen. Tunti on todella pitkä aika, ja voi olla että ahdistus kasvaa liian suureksi enkä pysty olemaan huoneessa niin kauaa. Huoneessa ei tarvitse kuitenkaan olla yksin, sillä mukaan tulee kaksi kaveria tueksi.

 

Pakopelin aloitus oli minulle kaikista vaikein osa pelistä, sillä jouduimme olemaan pienessä sellissä kolmistaan käsiraudoissa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että haastavat tehtävät siirsivät ajatukseni pois kammostani. Tunti meni yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä olimmekin selvittäneet kaikki tehtävät ja pääsimme ulos viimeisestä huoneesta. Olin todella yllättynyt ja ylpeä itsestäni, että selviydyin huonepakopelistä noinkin helposti. Nyt voin vain ilolla muistella tunnetta, kun pääsimme viimeisestä huoneesta ulos ja olin ylittänyt itseni. 🙂

 

-Jannika

 

 

Korkeanpaikankammo

 

korkeeblogi

 

Korkeanpaikankammo on tullut minulle vasta näin vanhempana, eikä aiemmin korkeissa paikoissa oleminen tuntunut missään. Nykyään kuitenkin esimerkiksi maailmanpyörässäkin tarraan kaksin käsin penkistä ja pidän silmät visusti kiinni ylhäällä ollessa. Päästäkseni tästä pelosta eroon, lähdin kokeilemaan latvarata-kiipeilyä seikkailupuisto Korkeeseen. Nimensä mukaisesti radat ovat korkealla; jopa 15 metrin korkeudella männyissä. Ratoja on 9 eri tasoista, ja ne vaikeutuvat aina mitä pidemmälle mennään. Radoilla mennään kiinnitettyinä vaijeriin valjaiden avulla, ja pelkkä niiden varassa oleminen korkealla puissa kuulostaa hurjalta.

 

Ennen kiipeilyn aloittamista jännitti hieman, sillä en tiennyt yhtään mitä radalla odotti ja millaista kiipeily olisi ensikertalaisena. Valjaiden ja kypärän laiton sekä turvaohjeen jälkeen tajusin, että nyt olen menossa itse kiipeilemään puihin kiinnitettyihin köysiin huonon tasapainon omaavana. Kiipeilyssä vaaditaan ketteryyttä, fyysistä kuntoa ja kylmää päätä. Eniten pelotti se, että jään jumiin kesken radan ja roikun pelkän vaijerin varassa yläilmoissa voimattomana. Kauhistelin myös, että jähmetyn pelosta ylhäällä ollessani enkä uskalla laskeutua itse alas.

 

Kiipeily oli hauskaa, mutta myös haastavaa ja rankkaa. Haastetta siis oli! Puiden tasanteilla maahan kurkkiessani hikoilevat kädet tärisivät niin väsymyksestä sekä korkealla olostakin, ja välillä piti tarrata tiukasti kiinni puusta. Loppuvaiheessa olin ihan varma, etten enää jaksa kiivetä ilmassa heiluvia tikkaita pitkin korkealle vaikeaan rataan. Itseäni psyykaten viimeisillä käsivoimillani sain kun sainkin itseni ylös ja selvitin huojuvat haasteelliset radat, vaikka tasapainossani ei edelleenkään ollut kehumista. Lopun pitkä vaijeriliuku kruunasi suorituksen, ja tunsin itseni voittajaksi. Suoritin suurimman osan radoista, jopa 3 vaikeaksi nimettyä. Ylitin siis itseni ja voitin korkeanpaikankammon, ja se tuntuu mahtavalta!

 

-Inka

Haastattelussa Kadri Lepiku: Elämyslahjojen Suomen valloitus – Tuntemattomasta verkkokaupasta miljoonabisnekseksi

Elämyslahjat.fi on toiminut Suomessa materiaalittomien lahjojen pioneerina ja tarjonnut ihmisille mahdollisuuden antaa läheisilleen unohtumattomia kokemuksia jo vuodesta 2010 lähtien. Nyt haastattelemme yhtä tämän menestystarinan merkittävimmistä vaikuttajista, maajohtaja Kadri Lepikua ja katsomme, mitä Elämyslahjat tarjoavat teille nyt ja tulevaisuudessa.

 

elämyslahjat

Kadri Lepiku kokeilemassa Formula-kyyditystä.

 

Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja taustastasi Elämyslahjoissa?

 

Olen Kadri Lepiku, 32-vuotias matkailun ja luonnossa vaeltelun ystävä Virosta. Liityin Elämyslahjojen tiimiin yli kuusi vuotta sitten ja olen ollut mukana Suomi-osaston toiminnassa sen perustamisesta asti: aloitin työni asiakaspalvelussa, siirryin myöhemmin markkinoinnin ja tuotehankinnan pariin ja nyt olen toiminut kolme vuotta yrityksen maajohtajana.

 

 

 

Miksi ihmiset ovat alkaneet lahjoittamaan tavaran sijaan elämyksiä?

 

Siihen on mielestäni montakin syytä: Uskon elämyksen olevan aidosti henkilökohtainen lahja, joka kertoo halusta antaa jotain erikoista. Tällaisesta lahjasta näkyy myös aito välittäminen lahjan saajaa kohtaan. Haluamme antaa kokemuksia, jotka muistetaan vielä vuosien kuluttua. Jo elämyslahjan avaaminen aiheuttaa täpinää sen saajassa sekä läheisissä.

 

Tähän mennessä olemme saaneet palveluistamme erinomaista palautetta ja asiakkaat selvästi pitävät Elämyslahjojen konseptista. He kertovat usein olevansa tyytyväisiä siitä, että kaltaisemme yritys on olemassa Suomessa.

 

 

 

Mitä ovat elämyslahjojen suurimmat edut perinteisiin paketteihin verrattuna?

 

Nykypäivän ostohulluus ei ole enää trendikästä, joten elämyslahjojen suosio tulee vain kasvamaan jatkossa. Ihmiset arvostavat yhä enemmän yhteistä aikaa, uusia kokemuksia ja matkustamista, ja meidän palvelumme tukee tätä ajatusmaailmaa täydellisesti.

 

Moni näkee asian myös ympäristöystävälliseltä kantilta: Ihmiset eivät halua enää ostaa muovia ja turhaa rompetta. Vähennetään tavaran tuottamista. Yhden henkilön vaikutus tähän on toki pientä, mutta ajatusmaailma materian suhteen muuttuu jatkuvasti. Elämyslahjoissa tarjoamme tuotteita, jotka on mahdollista ostaa sähköisesti, täysin ilman ympäristön rasittamista.

 

 

 

Millaisista elämyksistä suomalaiset ovat kiinnostuneita?

 

Ykköstuotteemme on jo vuosia ollut illallinen pimeässä, jota löytyy jo useammasta kaupungista. Toki suomalaiset tykkäävät myös aktiivisemmista elämyksistä, ja heti illallisen jälkeen suosikkilistoilta löytyvätkin esittelykurssi kevytlentokoneella sekä rallikokeilu – sen kyllä huomaa, että ralli on Suomessa kova juttu. Suurimpana muutoksena Elämyslahjojen alkuvuosiin ovat olleet pakohuonepelit, joiden suosio on kasvanut valtavasti.

 

 

 

Mitkä ovat omia suosikkielämyksiäsi?

 

Olen kyllä vähän sellainen hurjapää, että kerranhan täällä eletään ja kaikkea täytyy kokeilla! Ajoelämykset saavat minut aina innostumaan. Hemmotteluelämykset ovat toinen suosikkini, enkä voisi koskaan kieltäytyä kylpylälomasta, hieronnasta tai kasvohoidosta.

 

Olen kokeillut paljon vauhdikkaita elämyksiä ja on pakko myöntää, että vähän pelkään korkeita paikkoja. Olen tehnyt tandemhypyn laskuvarjolla ja muitakin vastaavia elämyksiä ilmassa, vaikka tavallisesti jäänkin mieluusti maan pinnalle. Eikä se pelko ole edes hyppäämällä parantunut, mutta tiedän aina pystyväni sen tekemään. On hienoa pystyä sanomaan, että olen hyppäämällä kohdannut pelkoni – näistä kokemuksista voi sitten ylpeänä kertoa tulevaisuudessa myös lapsenlapsille.

 

 

 

Näkyykö ostajan tai lahjan saajan ikä elämysvalinnassa? 

 

Myyntipisteillämme, joita löytyy vakituisesti Helsingin Kampista ja Itiksestä, asiakkaita palvelee lahjaekspertti, joka osaa suositella lahjan saajalle sopivia vaihtoehtoja. Voisi sanoa, että nuoret ostavat yleensä aktiivisempia elämyspaketteja. Vastaan on kyllä tullut myös tilanteita, joissa perhe tai vanhat työkaverit yllättävät 70-vuotiaan syntymäpäiväsankarin laskuvarjohypyllä tai rallikokeilulla, mikä on mielestämme todella mahtava veto!

 

 

 

Miten Elämyslahjat aikoo toimia jatkossa? 

 

Olemme toistaiseksi keskittyneet pääkaupunkiseutuun, mutta lähitulevaisuudessa tarjonta tulee lisääntymään muuallakin Suomessa. Haluamme tarjota suosituimpia elämyksiämme kaikissa isoimmissa kaupungeissa. Markkinoinnissa haluamme olla enemmän esillä myös isoimmissa tapahtumissa, kuten festareilla ja messuilla: aiomme tulla ulos toimistosta ja kertoa asiakkaillemme tuotteista ja brändistämme henkilökohtaisesti.

 

Tavoitteenamme on lisätä sivuillemme jatkuvasti lisää tuotteita ja lanseerata uusia elämysprojekteja. Pyrimme erottumaan kilpailijoistamme tekemällä asioita eri tavalla, olemaan materiaalittomien lahjapalveluiden edelläkävijöitä. Aiomme pysyä Suomen markkinajohtajana tarjoamalla alan parasta asiakaspalvelua, kattavimman tuotevalikoiman ja unohtumattomimpia elämyksiä.

 

 

– Jose, elämyskirjoittaja

Purjehdusretki Suomenlahdella

Keskiviikon työaamu alkoi hieman erilaisissa tunnelmissa, kun suuntasimme toimiston sijaan Kaivopuiston rantaan. Purjehdusakatemia Pärskeen Vertti oli kutsunut meidät pienelle purjehdusretkelle ja tutustumaan purjeveneilyyn. Kukaan meistä kolmesta ei ollut aiemmin ollut purjeveneessä, allekirjoittanut ei ollut nähnyt edes lähietäisyydeltä kyseistä vempelettä.

 

Enemmän ja vähemmän jännittynein tunnelmin hyppäsimme Kaivarin rannasta veneeseen, joka vei meidät Särkän saarelle. Taivas oli pilvinen, mutta aurinko yritti kurkkia aina välillä pilvien raoista. Pilvisyydestä huolimatta sää oli mukava ja oikein otollinen purjehdukseen.

Pärske

 

Särkän saarella meitä odotti pieni ja sporttinen Melges 24 purjevene, jonka kyytiin päästiin hyppäämään yksi kerrallaan. Alkutunnelma oli jännittävä, miten pysyisimme veneen kyydissä jos se kaartelee ja kääntyilee? Hetken aikaa olo olikin hieman epävarma, mutta pian veneen liikkeisiin tottui ja osasi jo alkaa myötäilemään käännöksiä – ja tietenkin varomaan pään yli puoltaan vaihtavaa, isoa purjetta. Vaikka tuuli ei ollut kova, eikä aallokkoakaan ollut kuin hieman, tuntui meno silti ensikertalaiselle hauskan hurjalta. Pienen alkujännityksen jälkeen osasi jo nauttia retkestä, merestä ja upeasta purjeveneestä.

img_4016

Melges 24 -veneen huippunopeus on noin 18 solmua, joka vastaa noin 30 km tuntinopeutta. Vedessä vauhti tuntuu paljon kovemmalta, kuin se onkaan. Tänään emme yltäneet läheskään huippuvauhtiin, joka oli ihan rentouttava asia varsinkin minulle, joka jännitin hieman aina tuulen yltyessä – vaikkakin aivan turhaan.

 

Vertti näytti meille Helsingin rannikkoa, ja purjehdittiin mm. Vuosaaren, Laajasalon ja Suomenlinnan ympäristössä. Nautittiin kivoista maisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Jokainen meistä pääsi vuorollaan ohjaamaan venettä, ja se oli meistä kaikista yllättävän kevyttä ja helppoakin. Purjeiden kiristäminen ja puolen vaihtaminen puolestaan ei ollut niin helppo nakki – tällä kertaa pääsimmekin säätämään vain etupurjetta, Vertin itse hoitaessa isomman purjeen toimintaa. Rehellisesti sanottuna olin helpottunut, ettei meitä päästetty ison purjeen kimppuun, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitä uskaltaisi jo koskea siihenkin. Kouluttajan mukaan homman kyllä oppii nopeasti, eli rohkeasti vaan kokeilemaan.

img_4034

Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli todella hauska ja erilainen kokemus – ideaalinen se olisi tietenkin kauniilla aurinkosäällä, en pistäisi pahakseni, jos saisin ottaa aurinkoa purjeveneen laidalla ja uittaa varpaita vedessä. Mutta eipä nuo pilvetkään meitä haitanneet, kaikilla oli koko retken ajan hymy korvissa ja jokainen meistä lähtisi varmasti uudelleenkin purjehtimaan. Retken jälkeen halusi vain äkkiä takaisin veneeseen, eikä ole kyllä valhetta se, että tähän voi jäädä koukkuun!

 

Lahjaideana tällainen purjehdusretki on varmasti onnistunut, ja samalla myös loistava tapa viettää aikaa ystävien tai vaikka puolison kanssa. Jos retken sijaan enemmän kiinnostaisi oppia itse purjehtimaan, tarjoaa Pärske myös purjehduksen starttikursseja.

 

Katso lisätietoja purjehdusretkestä sekä starttikurssista täältä.

 

p5300255

-Kristiina, Elämyslahjojen markkinointipäällikkö

Erotu maljakoiden ja tilisiirtojen massasta – kekseliäimmät häälahjat

häälahjat

Kesä on ehtinyt jo pitkälle ja hääsesonki on kuumimmillaan. Jos olet yksi niistä onnekkaista, joiden postiluukusta on kilahtanut kutsu, pohdit varmasti häälahjoja. Jotain klassista vai jotain vähän erikoisempaa?

 

Taloustavarat ovat perinteisiä häälahjoja, mutta nykyään pariskunta on saattanut asua pitkäänkin yhdessä ja avioituvilla on kaikkea tarpeellista: astiastot on kerätty täyteen jo vuosia sitten ja pyyhkeitä löytyy omansa vaikka kuun jokaiselle päivälle. Yleisin häälahja taitaakin olla raha, joka onkin erinomainen lahja, mikäli hääpari on toivonut esimerkiksi matkakassan kasvatusta. Raha voi kuitenkin tuntua persoonattomalta ja jotkut vieraat haluavat antaa hääparille pysyvän muiston.

 

Haluatko erottua maljakoiden ja kirjekuorien massasta? Persoonallinen lahja saattaa vaatia hieman enemmän vaivannäköä kuin petivaatteiden kääriminen lahjapaperiin tai tilisiirto. Kuitenkin ajatuksella valittu, persoonallinen lahja ilahduttaa hääparia ja jää mieleen jopa loppuiäksi.

 

Yritin miettiä vaihtoehtoisia, kekseliäitä lahjoja, mutta koska monta päätä on viisaampi kuin yksi, päätin kysellä lähipiiriltäni, millaisista erikoisista häälahjoista he ovat kuulleet tai mitä he ovat jopa itse saaneet tai antaneet. Ja vau mitä ideoita kuulinkaan! Kokosin alle parhaat palat persoonallisimmista ja kekseliäimmistä häälahjoista.

 

”Arjesta juhlaa” -vihkonen

 

Yksi tuttava kertoi, että he olivat tehneet vihkosen, jossa oli muun muassa alekuponkeja, bussilippu, leffa- ja teatteriliput sekä omatekemiä lahjakortteja, jotka oikeuttivat esimerkiksi illalliseen, lastenvahtiin yms. Musta tämä oli aika hauska!

 

Hääparin näköinen lahjakortti

 

Me annettiin ”lahjakortti” (itsetehty kortti, jonka sisällä oli rahaa), joka oikeutti tutustumistunnille pariakrobatiaan. Olin kuullut tulevan morsiamen joskus haaveilevan sellaisesta.

 

Omenapuu

 

Olin jo sanomassa ettei saatu mitään erikoisia lahjoja mutta saatiinhan me nimittäin ruotsalainen omenapuu! Meidän ruotsalaiset vieraat siis olivat ostaneet meille omenapuun ja kuljettivat sen bussissa, laivassa (huom. pienessä hytissä), taksissa ja taas bussissa meidän hääpaikalle. Onneksi omenapuu päätyi turvallisesti perille, ruotsinlipuin koristeltuna tietenkin.

 

Herkullinen yllätys lennolle

 

Eräs ystäväpariskunta yllätettiin häiden jälkeen lennolla häämatkakohteeseen. Heille oli tilattu etukäteen kuoharia ja suklaata, eli tunnelmaan pääsi jo lennolla. Varsinkin kuohari oli erityisen toimiva lahja, sillä morsian kärsii pienestä lentopelosta…

 

Survival pack häämatkalle

 

Me saatiin lahjaksi upouudet matkalaukut, jotka sisälsivät kaikenlaista matkalle tarpeellista, kuten maitohappobakteereita, aurinkorasvaa, käsidesiä, niskatyynyn, silmälaput ja purkkaa. Tää lahja tuli tarpeeseen!

 

Ohjelmaa häihin

 

Olin kaasona mun ystävälle, joka asuu ulkomailla, ja häät olivat Suomessa. Siksi hääpari ei toivonut materialahjoja. Mä annoin heille lahjaksi esityksen häihin. Mun tuttu harrastelija-laulaja kävi laulamassa pari rakkauslaulua kitaran kanssa hääparille. Idean pöllin yksistä häistä, joissa kävi pieni mieskuoro hoilottamassa kauniita lauluja, ja hääpari tykkäsi kovasti.

 

Minä ainakin aion röyhkeästi varastaa useamman näistä ideoista tulevia hääjuhlia varten. Tee ihmeessä samoin, mikäli haluat antaa hääparille persoonallisen muiston heidän upeasta päivästään. Ihanaa hääjuhlaa!

 

Täältä voit käydä katsastamassa Elämyslahjojen häälahjaideat.

 

annikakoskelainen-pienennetty2

 

– Annika, elämyskirjoittaja