Elämäni pelottavin päivä – ralliauton kyydissä

Voi juku, miten jännittävä viime perjantai oli. Lähdimme yhdessä maajohtajamme Katrin kanssa tutustumaan palveluntarjojamme, 1st Time Racingin elämyksiin ja olin kuullut huhua, että saattaisimme itsekin päästä kokemaan oikean ralliauton tehoja.

Olin sulkenut tämän ajatuksen päästäni, sillä yksi pelottavimmista asioista on joutua tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Pelkään usein jo ihan tavallisenkin henkilöauton kyydissä, jos kuski sattuu ajamaan vähänkään kovempaa esim. moottoritiellä. En tiedä mistä tämä pelko on tullut, mutta jotenkin olen oppinut pelkäämään auton kyydissä.

Pääsimme paikalle, ja ei mennyt aikaakaan, kun aloimme jo vetää ajovarusteita päällemme. Ajattelin, että lähden ainakin kokeilemaan miten homma etenee, mutta tiedostin, että aina voi viheltää pelin poikki jos pelko ottaa vallan liiaksi. Haalarit niskaan, kypärä päähän ja kohta minut olikin jo köytetty ralliauon penkkiin ratin taakse. Ensimmäinen etappi oli testata itse millaiselta ajaminen ralliautolla tuntuisi. Ajelimme muutaman kierroksen jääradalla, mutta nyhverönä menin kaikki mutkat todella hissukseen, ja mittari näytti arviolta viittä kymppiä kovimmassakin vauhdissa.

Rallikyyditys

Kun olimme testanneet ajamista, kysyi 1st Time Racingin Janne, kumpi meistä haluaisi ensimmäisenä kyytiin. Kuin tykin suusta, kuulin minun sanovan ”minä!” – halusin kokemuksen heti alta pois, etten ehtisi enää jänistää. Nyt kun kaikki vetimetkin oli saatu päälle, olihan minun pakko uskaltaa kyytiinkin. Jälleen vyöt kiinnitettiin tiukalle, enkä voinut liikkua senttiäkään penkissä. Pieni ahtaanpaikankammo meinasi iskeä, mutta heti kun auto lähti liikkeelle, unohdin kiristävät vyöt ja niiden tilalle ajatuksiin tuli paniikki siitä, selviäisinkö hengissä itse kyydityksestä.

Rallikuski Janne ei todellakaan himmaillut, vaan antoi mennä täysillä heti ensimmäisestä mutkasta alkaen. Tunne oli samaan aikaan siistein ikinä, mutta samalla pelko heitti kapuloita rattaisiin. Vauhtia oli 150 km tunnissa, mutkat mentiin aivan sivuttain, ja mäistä tultiin alas ilmalennoilla – miten ikinä suostuinkaan tähän, kyselin itseltäni. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa vauhti ja pelottava tilanne ottivat vallan ja huusin Jannelle ”nyt on pakko päästä pois, hidasta!”. Janne hoiti tilanteen hyvin: hän hidasti hieman, mutta ei luovuttanut suhteeni.

Kuin ihmeen kaupalla suostuin toiselle kierrokselle, joka meni jo paljon paremmin. Nyt osasin hieman nauttia ilmalennoista ja tiukoista kurveista, sain jopa kuvattua videolle koko toisen kierroksen. Toisen kierroksen päätyttyä olin yhtä hymyä, kädet ja polvet tärisi adrenaliinista ja pelosta, mutta olo oli mahtava – olin voittanut itseni!

Tällainen elämys sopii mielestäni loistavasti sekä autoilun ystäville, mutta myös sellaisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Suosittelen elämystä esimerkiksi polttarisankarille yllätysohjelmanumeroksi tai vaikka pyöreitä täyttävälle perheenjäsenelle syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisesta tulee ihan mahtava fiilis, kun tajuaa tehneensä jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan uskaltavansa kokea!

Katso elämyksestä lisätietoja: 1st Time Racing rallikyyditys

-Kristiina

Tommin tarina: Perunapellolta elämysmarkkinointiin

img-20180204-wa0003

Tommi on Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö ja työskennellyt kanssamme jo vuodesta 2013 lähtien. Haastattelimme nyt itsensä haastamisesta nauttivaa Tommia ja pohdimme, mikä Elämyslahjoissa viehättää ja ajaa häntä työssään eteenpäin.

Miten Elämyslahjojen taipaleesi on tähän mennessä kulkenut?

”Olin aluksi Elämyslahjoilla harjoittelussa ja digitaalisen markkinoinnin kurssilla, ja ihastuin sitten siinä digimainontaan. Aluksi vastasin hakukoneoptimoinnista ja kirjoitin sisältöä, mutta homma kasvoi ja piti palkata uusia työntekijöitä. Rupesin vetämään pientä tiimiä ja siinä se rooli sitten kehittyi.

”Mä oon vähän semmonen että janoan uusia haasteita, niin siirryin tekemään Facebook-markkinointia. Käytin siihen verta, hikeä ja kyyneleitä, pari vuotta painettiin kovasti töitä ennen kun alkoi tuloksia näkymään. Määrätietoisuus on yks mun vahvuuksista ja se kannatti. Tänä vuonna oon taas uusien työntekijöiden ansiosta pystynyt tekemään semmosia asioita, mitä ei aiemmin ehtinyt.”

Suosikkielämyksesi?

”Suosikkielämykseni on illallinen pimeässä, suosittelen ehdottomasti. Todella erilainen ravintolaelämys, hyvät ruoat ja sä syöt pimeessä, se on niin vaikeeta! Haarukan ja veitsen käyttö on ihan mahdotonta, mä kaavin ruoan kädellä suuhun suoraan lautasen reunalta, se oli muuten ihan mahdotonta. Muutkin söi ihan miten sattuu, kauhee kilinä kuulu ja oli hauskaa. Sitä fiilisteli jokaista palaa ja miltä se maistu. Oli kokemus, et miten sen ruuan saa suuhun ja ruoka-annoksissa oli paljon kerroksia.

”Meidän äiti täytti joku aika sitten sitten 50 vuotta, me järjestettiin sillon porukoille tyttöystävän kanssa kotona oma illallinen pimeässä. Laitettiin yks huone ihan kokonaan pimeäksi, niillä oli huivit silmien edessä. Oli tosi paljon järjestämistä et saatiin huone pimeäksi, ja tarjoileminen oli tosi vaikeeta, ei meillä ollut mitään pimeänäkölaseja. Piti myös rakentaa esteitä, ettei huoneeseen tulis liikaa valoa kun ovi aukee. Oli tosi haastavaa tarjoilla säkkipimeessä ja antaa juotavaa. Mitään ei kaatunut, ihme kyllä.”

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Oletko käynyt testaamassa monia muita elämyksiä? Millaisista elämyksistä tykkäät?

”Joo, oon mä niitä jonkin verran käyny testaamassa. Turussa illallinen pimeässä -loungen lisäksi oon ollut ajamassa kartingii ja kahdessa pakohuonepelissä. Pääkaupunkiseudulla oon käyny testaamassa hevosratsastusta, Cantina Westissä oon käynyt syömässä. Tallinnassa kävin isolla rahalla rakennetussa kauhuelämyksessä, jossa kerrotaan Tallinnan historiaa interaktiivisen tarinan kautta, ja ravintolassa kävin syömässä hyvää villisikaa.

”Mulle se suurin elämys on kuitenkin tehdä tätä digimarkkinointii ja haastaa itseään, kyl mä tykkään istuu tääl tietokoneen takana naputtelemassa.

”Joskus mä halusin kokeilla benjiä ja laskuvarjohyppyä, mut ne ei kyl enää kiinnosta. Mä tykkään matkailla, käydä ulkomailla ja kokee uusii kulttuureja. Opiskeluaikana käytin kaikki rahat matkailuun, niistä ei tullut materiaa mutta tuli henkistä pääomaa. Tykkään kans käydä tyttöystävän kanssa ravintolassa syömässä. Emmä semmosta extreme-hommaa enää hae, se oli 10 vuotta sitten. Oon ehkä vähän rauhottunut sillä saralla.”

Mikä tekee Elämyslahjoista sinulle hyvän työpaikan?

”Itsenäisyys. Tämä on mukava työpaikka, saa haastaa itseään. Elämykset itsessään on semmosta itsensä haastamista, kuten vaikka benjihyppy, digimarkkinoinnin saralla saa samalla tavalla haastaa itseään. Tää on itsestä kiinni, ja se tekee Elämyslahjoista hyvän paikan työskennellä. Tääl on mukavia ihmisiä kans töissä, joiden kanssa keskustelen erilaisista asioista.”

flowpark Tommi

Tommi Turun Flowparkissa.

Mikä motivoi sinua työssäsi?

”Aamun aloituksessa mua motivoi erilainen työpäivä: neljä muuta aamua olen markkinointitoimistossa, niin siellä on tosi hektistä. Täällä mulle on tosi selkeetä mitä teen ja pystyn tekemään ne paljon huolellisemmin. Mulle on tärkeetä se, että teen työpäivän aikana niitä asioita, joilla on kaikkein isoin vaikutus. Tässä pystyy ite oppii uutta ja samalla Elämyslahjat hyötyy siitä.

”Sillon kun 13-vuotiaana menin perunapellolle painamaan, nii ai että oli raskasta. Näin myöhemmin kiitän kovasta koulusta, sen jälkeen oli helppo mennä myyntihommiin. Joku sano että on raskasta, myin lasia, ei mun mielestä. Sen jälkeen menin torille myyjäksi, oli taas kova työtahti, mutta oli se lepposta verrattuna siihen perunapeltohommaan. Sit mä menin töihin pankkiin, siellä työtahti oli semmonen että mä saavutin kaikki myyntitavoitteet, kävin koulutukset, menin jäätävällä vauhdilla eteenpäin, oli niin iisiä olla pankissa koska oli ollut kovia työpaikkoja alla.

”Elämyslahjatkin oli kovaa kaks ekaa vuotta ja välillä olin aivan loppu. Kolmantena vuonna tilanne muuttu ja mä oon saavuttanut semmosen pisteen, että oon tän homman päällä, tässä on helppo olla. Mä oikeesti rentoudun tekemällä näitä hommia.”

Entä motivoiko elämysten ilosanoman levittäminen?

”Välillä mä kyllä unohdun tänne numeroiden taakse. Kun tulee myyntii, nii mä motivoidun siitä. Mut mun mielestä meissä jokaisessa asuu pieni hyväntekijä ja on toikin semmosta maailmanparantamista, että ostetaan elämyksiä ja käydään jossain syömässä eikä osteta tavaraa nurkkiin. Mut se on ehkä semmosta pienen ongelman fiksaamista, isomman fiksaaminen on sitten vaikeeta.

”Mut oon kyllä nyt lähiaikoina huomannut, että pienen ihmisen teko vaikuttaa: jos jotkut yksittäiset ihmiset rupee puhuu että kasvisruokavalio on hyväksi ympäristölle, niin siitä tulee massa-aalto. Yksittäisten ihmisten teoista ne asiat lähtee. Ehkä se ois hyvä, että ostetaan vähemmän tavaraa. Se saattaa olla yks piilevä syy, miks mä oon tässä.”

Uskotko, että Elämyslahjoilla voisi olla muuttavaa vaikutusta suomalaisiin?

”Uskon kyllä, että voi olla vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen, mehän ohjataan ihmisiä käyttämään palveluita tuotteiden sijaan. Me tuetaan pienyrittäjyyttä, tuodaan näkyvyyttä niiden tarjontaan ja tehdään ostoprosessi helpoksi. Ihmiset tekee palveluita, palvelut tuo töitä – tuotteita tekee robotit ja ne on tehtaissa tehotuotannolla. Pidetään työpaikkoja ja rahat Suomessa, niin siinä mielessä tää on hienoa toimintaa.”

– José, Elämyslahjat

Dinner in the Sky – illallisella 50 metrin korkeudessa

dinner in the sky

 

Sain kesällä kutsun Dinner in the Sky-illalliselle, ja jonkinlaisessa tilapäisessä mielenhäiriössä vastasin myöntävästi ennen kuin olin asiaa sen enempää ehtinyt järkeillä (tai pohtia, että pelkään korkeita paikkoja). Ehdin kyllä järkeillä asioita moneen otteeseen ennen h-hetkeä. Mitä lähemmäksi osallistuminen tuli, sitä enemmän aloin hermoilla. Olen kyllä vuosien varrella pyrkinyt siedättämään itseäni eri tavoin ja totuttelemaan korkeisiin paikkoihin, mutta en koe olevani vielä asian suhteen näin pitkällä. Nyt oli kuitenkin tilanne, että pyrin vapaaehtoisesti korkealle, vaikka korkeat paikat pelottaa. Miksi? Se onkin todella hyvä kysymys.

 

Kuten jo mainitsin Dinner in the Sky-illallisen lähestyessä jännitykseni kohosi ja mielessäni kävi jopa illallisen väliin jättäminen. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Ja olihan tämä kuitenkin elämys, josta olin lukenut jo moneen otteeseen. Siispä tuumasta toimeen. Astelin aurinkoisessa kesäsäässä kohti määränpäätä ja sieltähän se jo sitten näkyikin – Nosturi! Kun näin sen, mietin vielä hetken, että luikkisin nurkan taakse ja pakenisin paikalta, mutta ei, minut oli jo nähty.

 

Tavarat säilytykseen. Alkudrinkki käteen (tämä muuten tulikin tarpeeseen). Tämän jälkeen lyhyt tietoisku nostosta ja turvallisuusasioista. Tässä vaiheessa tarkkailin ympärilläni olevia ihmisiä ja huomasin, että en suinkaan ole ainut, joka arastelee korkeita paikkoja. Turvallisuusvastaavan kertomasta jäi asiantunteva filis. Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut minua, koska tiesin kyllä jo etukäteen, että taustalla on ammattilaiset.

 

Noston aikana en halunnut liiemmin vilkuilla alaspäin. Eikä mielessäni käynyt myöskään tuolin kääntely. Katsoin siis tiukasti eteenpäin ja puristin ihan hiljaisena rystyset valkoisena tuolia. Olotilaa kuitenkin helpotti kun sain eteeni menun ja siihen sopivat viinit. Näitä maistellessa uskalsin alkaa jo nauttimaan, sekä ruoasta että maisemista.

 

Että suosittelisinko Dinner in the Sky’ta? Ehdottomasti! Ja ihan vaan tiedoksi, että peloista huolimatta, lähtisin myös itse koska vaan uudestaan ruokailemaan yläilmoihin. Haluan myös muistuttaa, että nosto on korkeanpaikan kammoisille kauhea ja jos oikein pahasta kammosta kärsii, kannattaa tämä kokemus jättää suosiolla muille. Kuulin kyllä juttuja, joissa ollaan kesken illallisen jouduttu tekemään ylimääräinen laskeutuminen.

 

Loppuen lopuksi siis hieno kokemus, jossa yhdistyi loistava illallinen, mahtavat maisemat sekä itsensä ylittämisen tunne.

 

Ensi vuoden illalliset korkeuksissa eivät ole vielä myynnissä, mutta niitä odotellessa voit lukea lisää Dinner in the Skysta tai tutustua vaikkapa Illalliseen pimeässä.

 

anu-jokela

 

– Anu, elämyskirjoittaja

Kesäpäivä Vauhtifarmilla

Viime perjantaina lähdimme työporukalla kohti Nurmijärveä. Aloitimme matkamme Espoosta ja noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Vauhtifarmille. Moni porukastamme oli käynyt aiemmin Vauhtifarmilla, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Paikalle saapuessa huomio kiinnittyi näyttävään rakennukseen sekä isoon pihaan, joka oli täynnä erilaisia aktiviteetteja. Kaikki olivatkin valmiita viettämään mukavan päivän yhdessä.

 

whatsapp-image-2017-08-22-at-09-46-06

 

Meidän kesäpäivämme alkoi sillä, että nautimme lohikeittoa ja tutustuimme ympäristöön. Tankkaamisen jälkeen aloitimme päivän ensimmäisestä aktiviteetista eli ihmislingosta. Minä lähdinkin ensimmäisenä hieman pelonsekaisin tuntein selvittämään mistä tässä oli oikein kyse. Minulle laitettiin valjaat päälle ja kiinnitettiin benjiköyteen. Tämän jälkeen valjaat kiinnitettiin pieneen autoon, joka peruutti tappiin asti ja päästi irti. Ihmislinkoa on todella vaikea selittää, mutta irti päästämisen jälkeen lensin vaakatasossa kohti edessä olevaa peltoa. Lingossa ollaan kuitenkin kokoajan köydessä kiinni joten köysi veti minut nopeasti takaisinpäin. Sinkosin köydessä edes takas noin minuutin ajan, jonka jälkeen pääsin maahan. Ihmislinko on siis vähän kuin benjihyppy mutta vaakatasossa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kävimme vuorotellen koittamassa ihmislinkoa, kaikki jotka vain uskalsivat. Ihmislinko oli todellakin kokemisen arvoinen elämys, josta sai hieman lisäenergiaa päivään. Pääsimme myös koittamaan jousiammuntaa sekä lännen ammuntaa. Yllätyin omista jousiammunta taidoistani, sillä osuin lähes jokaisella kerralla tauluun. Jousiammunta oli kuitenkin yllättävän rankkaa käsilihaksille, varsinkin kun ei ollut aikaisemmin päässyt tällaista koittamaan. Vaihdoimmekin seuraavaan aktiviteettiin ja olikin aika ottaa pieni ryhmäkisa. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja aloimme kamppailla lännen ammunnassa. Pääsimme kaikki ampumaan länkkäripyssyillä tölkkejä. Meidän joukkueelta ampuminen sujui paremmin ja voitimme tiukan kilpailun, valitettavasti minusta ei ollut paljon apua joukkueelleni.

 

jousi

 

Päätimme vielä pienellä porukalla lähteä koittamaan paintballia. Laitoimme maastokuvioiset haalarit päälle, kuuntelimme ohjeet aseen käytöstä ja lähdimme pelikentälle. Jakauduimme kahteen joukkueeseen ja tavoitteenamme oli ampua vastustajia sekä ryöstää lippu. Olimme kuitenkin jo lyhyen ajan jälkeen niin väsyneitä että pelit loppuivat lyhyeen. Onneksemme pääsimme heti lämpimään paljuun ja saunaan rentoutumaan. Päivän päätteeksi vielä grillasimme herkkuruokaa ja vietimme mukavaa kesäiltaa yhdessä. 

 

Vauhtifarmilta löytyy varmasti tekemistä kaikille ja onkin loistava paikka järjestää esimerkiksi polttarit tai viettää virkistyspäivää työporukalla. Vauhtifarmilta löytyy meidän kokemien elämyksien lisäksi monia muita vaihtoehtoja kuten kuplafutista, varjoliitoa sekä kartingia. Tutustu Vauhtifarmin tarjontaan täältä.

Ylitä itsesi

Kuluvaa viikkoa vietimme Ylitä itsesi -teemalla, ja ylitimme omia pelkojamme uusien elämystestausten parissa. Kaikki me pelkäämme varmasti jotakin, mutta elämysten avulla omista peloista ja kammoista voi siedättyä turvallisesti!

 

Lentopelko sekä korkeanpaikankammo

 

tandemblogi

 

Olen koko ikäni pelännyt hirveästi korkeita paikkoja, lentämistä sekä etenkin hyppyjä tuntemattomaan. Kun sain kuulla, että olisi mahdollisuus hypätä laskuvarjohyppy, säikähdin ja ajattelin että pystynkö tähän. Hyppypäivä koitti, jolloin kuitenkin nousin bussiin ja matkustin Malmin lentokentälle pelonsekaisin fiiliksin. Kentällä jännitys kasvoi, mutta rohkaistuin silti pukemaan hyppyhaalarin päälle ja sen jälkeen en enää perääntynyt. Ajattelin, että tämä pelko on nyt kohdattava. Lentokoneen noustessa koko ajan ylemmäs, pelkoni alkoivat hiljalleen vähentyä. Hyppykaverin ansioista olin rentoutunut ja mietin mielessäni, miltä vapaapudotus tuntuu sekä miten upealta Helsinki mahtaakaan näyttää niin korkealta katsottuna.

 

Neljän kilometrin kohdalla kone hidastui ja oli aika hypätä. Oma vuoroni koitti heti harjoittelija Jannikan jälkeen ja minua jännitti. Taivutin itseni kaarelle, pidin päätäni koholla sekä taivutin jalat koneen alle, hyppymiehen ohjeiden mukaan. Sitten se oli menoa! Vapaapudotus tuntui niin huikealta, silmät auki lensin 200 kilometrin tuntivauhdilla alaspäin. Kaikenkaikkiaan se tunne oli mahtava, kun sain laittaa kädet sivuille ja lentää kuin lintu. Alle minuutin kestävän vapaapudotuksen jälkeen laskuvarjo aukesi, onneksi. Minua rupesi naurattamaan, sillä kaikki se korkeanpaikankammo oli kadonnut. Lentelimme varjolla Helsingin yllä ja teimme välillä myös hauskoja kieppejä. Hymyilin laskeutumispaikalle saakka, koska tunnetilat pudotuksesta ja lentelystä olivat niin mahtavat. Ilma oli aurinkoinen ja maisemat näyttivät niin upeilta yläilmoissa.

 

Hypyn jälkeen olin sanoinkuvaamattoman onnellinen, sillä kohtasin pahimman pelkoni, korkeanpaikankammon. Laskuvarjohyppy oli ehdottomasti elämäni paras kokemus, joka säilyy muistoissa ikuisesti. Hyppy tuotti suuren adrenaliiniryöpyn ja kokemuksen myötä voisin hypätä myös uudestaankin, koska olen nyt ylittänyt itseni.

 

-Suvi

 

 

Ahtaanpaikankammo

 

huonepakopeliblogi

 

Olen aina inhonnut suljettuja ja ahtaita paikkoja. Halusin päästä eroon ahtaanpaikankammostani ja lähdin etsimään elämystä, jossa laittaisin itseni epämukavuusalueelle. Huonepakopeli on sopiva vaihtoehto, sillä joutuisin olemaan yhdessä huoneessa tunnin ajan ja tarkoituksena olisi päästä sieltä pois.

 

Ajatus ahtaasta ja hämärästä huoneesta, jossa tulee olla lukkojen takana tunnin ajan ahdisti todella paljon.Tämä on todella suuri haaste ahtaanpaikankammoiselle henkilölle. Tunteet olivat todella sekavat ennen elämystä, sillä halusin lähteä ylittämään itseni, mutta pelkäsin että en pystyisi siihen. Tunti on todella pitkä aika, ja voi olla että ahdistus kasvaa liian suureksi enkä pysty olemaan huoneessa niin kauaa. Huoneessa ei tarvitse kuitenkaan olla yksin, sillä mukaan tulee kaksi kaveria tueksi.

 

Pakopelin aloitus oli minulle kaikista vaikein osa pelistä, sillä jouduimme olemaan pienessä sellissä kolmistaan käsiraudoissa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että haastavat tehtävät siirsivät ajatukseni pois kammostani. Tunti meni yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä olimmekin selvittäneet kaikki tehtävät ja pääsimme ulos viimeisestä huoneesta. Olin todella yllättynyt ja ylpeä itsestäni, että selviydyin huonepakopelistä noinkin helposti. Nyt voin vain ilolla muistella tunnetta, kun pääsimme viimeisestä huoneesta ulos ja olin ylittänyt itseni. 🙂

 

-Jannika

 

 

Korkeanpaikankammo

 

korkeeblogi

 

Korkeanpaikankammo on tullut minulle vasta näin vanhempana, eikä aiemmin korkeissa paikoissa oleminen tuntunut missään. Nykyään kuitenkin esimerkiksi maailmanpyörässäkin tarraan kaksin käsin penkistä ja pidän silmät visusti kiinni ylhäällä ollessa. Päästäkseni tästä pelosta eroon, lähdin kokeilemaan latvarata-kiipeilyä seikkailupuisto Korkeeseen. Nimensä mukaisesti radat ovat korkealla; jopa 15 metrin korkeudella männyissä. Ratoja on 9 eri tasoista, ja ne vaikeutuvat aina mitä pidemmälle mennään. Radoilla mennään kiinnitettyinä vaijeriin valjaiden avulla, ja pelkkä niiden varassa oleminen korkealla puissa kuulostaa hurjalta.

 

Ennen kiipeilyn aloittamista jännitti hieman, sillä en tiennyt yhtään mitä radalla odotti ja millaista kiipeily olisi ensikertalaisena. Valjaiden ja kypärän laiton sekä turvaohjeen jälkeen tajusin, että nyt olen menossa itse kiipeilemään puihin kiinnitettyihin köysiin huonon tasapainon omaavana. Kiipeilyssä vaaditaan ketteryyttä, fyysistä kuntoa ja kylmää päätä. Eniten pelotti se, että jään jumiin kesken radan ja roikun pelkän vaijerin varassa yläilmoissa voimattomana. Kauhistelin myös, että jähmetyn pelosta ylhäällä ollessani enkä uskalla laskeutua itse alas.

 

Kiipeily oli hauskaa, mutta myös haastavaa ja rankkaa. Haastetta siis oli! Puiden tasanteilla maahan kurkkiessani hikoilevat kädet tärisivät niin väsymyksestä sekä korkealla olostakin, ja välillä piti tarrata tiukasti kiinni puusta. Loppuvaiheessa olin ihan varma, etten enää jaksa kiivetä ilmassa heiluvia tikkaita pitkin korkealle vaikeaan rataan. Itseäni psyykaten viimeisillä käsivoimillani sain kun sainkin itseni ylös ja selvitin huojuvat haasteelliset radat, vaikka tasapainossani ei edelleenkään ollut kehumista. Lopun pitkä vaijeriliuku kruunasi suorituksen, ja tunsin itseni voittajaksi. Suoritin suurimman osan radoista, jopa 3 vaikeaksi nimettyä. Ylitin siis itseni ja voitin korkeanpaikankammon, ja se tuntuu mahtavalta!

 

-Inka

Haastattelussa Kadri Lepiku: Elämyslahjojen Suomen valloitus – Tuntemattomasta verkkokaupasta miljoonabisnekseksi

Elämyslahjat.fi on toiminut Suomessa materiaalittomien lahjojen pioneerina ja tarjonnut ihmisille mahdollisuuden antaa läheisilleen unohtumattomia kokemuksia jo vuodesta 2010 lähtien. Nyt haastattelemme yhtä tämän menestystarinan merkittävimmistä vaikuttajista, maajohtaja Kadri Lepikua ja katsomme, mitä Elämyslahjat tarjoavat teille nyt ja tulevaisuudessa.

 

elämyslahjat

Kadri Lepiku kokeilemassa Formula-kyyditystä.

 

Kertoisitko lyhyesti itsestäsi ja taustastasi Elämyslahjoissa?

 

Olen Kadri Lepiku, 32-vuotias matkailun ja luonnossa vaeltelun ystävä Virosta. Liityin Elämyslahjojen tiimiin yli kuusi vuotta sitten ja olen ollut mukana Suomi-osaston toiminnassa sen perustamisesta asti: aloitin työni asiakaspalvelussa, siirryin myöhemmin markkinoinnin ja tuotehankinnan pariin ja nyt olen toiminut kolme vuotta yrityksen maajohtajana.

 

 

 

Miksi ihmiset ovat alkaneet lahjoittamaan tavaran sijaan elämyksiä?

 

Siihen on mielestäni montakin syytä: Uskon elämyksen olevan aidosti henkilökohtainen lahja, joka kertoo halusta antaa jotain erikoista. Tällaisesta lahjasta näkyy myös aito välittäminen lahjan saajaa kohtaan. Haluamme antaa kokemuksia, jotka muistetaan vielä vuosien kuluttua. Jo elämyslahjan avaaminen aiheuttaa täpinää sen saajassa sekä läheisissä.

 

Tähän mennessä olemme saaneet palveluistamme erinomaista palautetta ja asiakkaat selvästi pitävät Elämyslahjojen konseptista. He kertovat usein olevansa tyytyväisiä siitä, että kaltaisemme yritys on olemassa Suomessa.

 

 

 

Mitä ovat elämyslahjojen suurimmat edut perinteisiin paketteihin verrattuna?

 

Nykypäivän ostohulluus ei ole enää trendikästä, joten elämyslahjojen suosio tulee vain kasvamaan jatkossa. Ihmiset arvostavat yhä enemmän yhteistä aikaa, uusia kokemuksia ja matkustamista, ja meidän palvelumme tukee tätä ajatusmaailmaa täydellisesti.

 

Moni näkee asian myös ympäristöystävälliseltä kantilta: Ihmiset eivät halua enää ostaa muovia ja turhaa rompetta. Vähennetään tavaran tuottamista. Yhden henkilön vaikutus tähän on toki pientä, mutta ajatusmaailma materian suhteen muuttuu jatkuvasti. Elämyslahjoissa tarjoamme tuotteita, jotka on mahdollista ostaa sähköisesti, täysin ilman ympäristön rasittamista.

 

 

 

Millaisista elämyksistä suomalaiset ovat kiinnostuneita?

 

Ykköstuotteemme on jo vuosia ollut illallinen pimeässä, jota löytyy jo useammasta kaupungista. Toki suomalaiset tykkäävät myös aktiivisemmista elämyksistä, ja heti illallisen jälkeen suosikkilistoilta löytyvätkin esittelykurssi kevytlentokoneella sekä rallikokeilu – sen kyllä huomaa, että ralli on Suomessa kova juttu. Suurimpana muutoksena Elämyslahjojen alkuvuosiin ovat olleet pakohuonepelit, joiden suosio on kasvanut valtavasti.

 

 

 

Mitkä ovat omia suosikkielämyksiäsi?

 

Olen kyllä vähän sellainen hurjapää, että kerranhan täällä eletään ja kaikkea täytyy kokeilla! Ajoelämykset saavat minut aina innostumaan. Hemmotteluelämykset ovat toinen suosikkini, enkä voisi koskaan kieltäytyä kylpylälomasta, hieronnasta tai kasvohoidosta.

 

Olen kokeillut paljon vauhdikkaita elämyksiä ja on pakko myöntää, että vähän pelkään korkeita paikkoja. Olen tehnyt tandemhypyn laskuvarjolla ja muitakin vastaavia elämyksiä ilmassa, vaikka tavallisesti jäänkin mieluusti maan pinnalle. Eikä se pelko ole edes hyppäämällä parantunut, mutta tiedän aina pystyväni sen tekemään. On hienoa pystyä sanomaan, että olen hyppäämällä kohdannut pelkoni – näistä kokemuksista voi sitten ylpeänä kertoa tulevaisuudessa myös lapsenlapsille.

 

 

 

Näkyykö ostajan tai lahjan saajan ikä elämysvalinnassa? 

 

Myyntipisteillämme, joita löytyy vakituisesti Helsingin Kampista ja Itiksestä, asiakkaita palvelee lahjaekspertti, joka osaa suositella lahjan saajalle sopivia vaihtoehtoja. Voisi sanoa, että nuoret ostavat yleensä aktiivisempia elämyspaketteja. Vastaan on kyllä tullut myös tilanteita, joissa perhe tai vanhat työkaverit yllättävät 70-vuotiaan syntymäpäiväsankarin laskuvarjohypyllä tai rallikokeilulla, mikä on mielestämme todella mahtava veto!

 

 

 

Miten Elämyslahjat aikoo toimia jatkossa? 

 

Olemme toistaiseksi keskittyneet pääkaupunkiseutuun, mutta lähitulevaisuudessa tarjonta tulee lisääntymään muuallakin Suomessa. Haluamme tarjota suosituimpia elämyksiämme kaikissa isoimmissa kaupungeissa. Markkinoinnissa haluamme olla enemmän esillä myös isoimmissa tapahtumissa, kuten festareilla ja messuilla: aiomme tulla ulos toimistosta ja kertoa asiakkaillemme tuotteista ja brändistämme henkilökohtaisesti.

 

Tavoitteenamme on lisätä sivuillemme jatkuvasti lisää tuotteita ja lanseerata uusia elämysprojekteja. Pyrimme erottumaan kilpailijoistamme tekemällä asioita eri tavalla, olemaan materiaalittomien lahjapalveluiden edelläkävijöitä. Aiomme pysyä Suomen markkinajohtajana tarjoamalla alan parasta asiakaspalvelua, kattavimman tuotevalikoiman ja unohtumattomimpia elämyksiä.

 

 

– Jose, elämyskirjoittaja