Jännitystä elämään: Huonepakopeleihin hurahtaneen Essin kokemuksia

Ensikosketukseni huonepakopeleihin sain muutama vuosi sitten Tallinnassa. Menimme siskoni, veljeni ja heidän puolisoidensa kanssa testaamaan huonepakopeliä vanhalle teollisuusalueelle. Tunnelma oli jännittynyt. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Alue oli hiukan epämääräinen: syrjäisiä kujia, graffiteja ja hylättyjä kiinteistöjä. Meidät lukittiin pimeään huoneeseen ja kiinnitettiin käsiraudoilla seinään eri puolille huonetta. Olin järkyttynyt. Tätäkö on escape room?

Pääsimme nopeasti sisälle peliin ja saimme valot päälle huoneeseen. Käsiraudatkin saatiin auki ja pääsimme tutkimaan huonetta enemmän. Tehtävä toisensa perään ratkesi ja vei meitä eteenpäin pelissä. Lopulta olimme todella lähellä ulospääsyä, mutta aika loppui kesken. Emme ymmärtäneet, että ratkaisu olisi löytynyt jos olisimme hyödyntäneet hajuaistiamme ja yhdistelleet asioita tuoksujen perusteella. Huonepakopelit tempaisivat minut mukaansa ja halusin päästä pelaamaan lisää pelejä.

Olen pelannut useita huonepakopelejä vuosien aikana ja pidän niistä toden teolla. Parasta huonepakopeleissä on se, että kaikki muu unohtuu. Huoneessa keskittyy vain tehtävien ratkaisemiseen ja uppoutuu täysillä pelin maailmaan. Ajantaju katoaa kokonaan, eikä ulkopuolisia häiriötekijöitä ole. Yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisukyky laitetaan kunnolla testiin ja adrenaliini virtaa. Huonepakopelien tarjoama jännitys on suorastaan koukuttavaa.

Huonepakopelejä Rijekassa, Espoossa ja Helsingissä

Kaukaisin huonepakopeli, jonka olen pelannut, oli Rijekassa Kroatiassa. Olin kylässä Kroatiassa vaihdossa olevan ystäväni luona ja lähdimme pelaamaan huonepakopeliä yhdessä muutaman muun suomalaistytön kanssa. Lähdimme ratkomaan Central Bank -huonetta, jossa piti päästä murtautumaan pankinjohtajan huoneeseen ja varastaa timantit. Onnistuimme tehtävässä ja löysimme kassakaapin, jossa timantit olivat.

Espoossa olen käynyt pelaamassa kaksi Pakotarinat-huonepakopeliä. Rikosmysteeri-huoneen kävin pelaamassa yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Taikurin salaisuus -huoneen pelasimme Elämyslahjojen tiimin kanssa. Huoneet olivat yllätyksellisiä ja onnistuimme ratkaisemaan molemmat pelit.

Helsingissä olen käynyt testaamaassa kolmea Exite Live Gamesin huonetta: The Dungeon, Diamonds in Danger ja Terminal X. Näistä kaikista huoneista pääsimme ulos alle tunnissa. The Dungeon -huone oli vankityrmä ja teema sijoittui keskiaikaan. Diamonds in Danger -pelissä etsimme rikollisten pakoreittiä ja ryöstösaalista. Terminal X -huoneessa olimme lentokentällä valmiina lähtemään lomalle, mutta tulikin pieniä mutkia matkaan: jouduimme purkamaan pommia.

Kaikki testaamani huonepakopelit ovat olleet hyviä, mutta parhaiten mieleen on jäänyt Exite Live Gamesin The Dungeon. Se oli todella jännittävä peli! En halua paljastaa huoneesta liikaa yksityiskohtia, mutta tässä huoneessa jokaisen pelaajan piti toimia alussa yksilönä, mikä toi omaa jännitystään peliin.

Tätä postausta kirjoittaessani tekeekin mieli jo päästä pelaamaan seuraavaa huonepakopeliä. Täytyykin varata peli tälle syksylle! Haluaisin myös kovasti päästä kokeilemaan huonepakopelien kanssa samaan tyyliin toteutettua elämyspeliä, joka ei sijoitu ainoastaan yhteen huoneeseen. Esimerkiksi Lähiömysteeri Tampereella järjestää tällaisia elämyspelejä.

Jännittävää ja huonepakopelien täyteistä syksyä!

-Essi, Elämyslahjat  

Idan ensikosketus huonepakopeleihin: Karmiva Fear Factory

Huonepakopelien suosio kasvaa huimaa vauhtia ja itseänikin on jo pitkään kiinnostanut lähteä niitä testaamaan. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus ja lähdin mielenkiinnolla selvittämään, mikä escape roomeissa niin monia viehättää.

Ensimmäiseksi huonepakopelikseni valikoitui aMazed Gamesin Fear Factory. Lähdimme yhdessä Elämyslahjojen tiimiläisten kanssa ratkaisemaan Asylum-kauhuhuonetta. Se pohjautuu teemaltaan suljettuun mielisairaalaan, jossa tapahtuu kammottavia asioita. Kyseinen huone on aMazed Gamesin peleistä kauhutasoltaan hurjinta luokkaa. Loistava valinta siis ensimmäiseksi huonepakopeliksi.

Jännittyneet tunnelmat ennen peliä

Olin innoissani, että menimme juuri kauhuteemaiseen exit roomiin, koska tykkään katsoa kauhuelokuvia ja pidän jännityksestä. Hieman huoneeseen meno kutkutteli, sillä säikähdän helposti enkä tiennyt yhtään, kuinka pelottava huone oikeasti on. Hyvillä fiiliksillä lähdin kuitenkin peliä testaamaan.

Ennen huoneeseen menoa tunnelma oli odottava ja hyvällä tavalla jännittynyt. Meillä oli hetki aikaa panikoida ennen kuin pääsimme aloittamaan pelin. Fear Factory -kauhuhuoneissa mukaan kuuluu myös näyttelijöitä, ja ennen peliä mietitytti, kuinka paljon he ovat pelissä osallisena ja minkälaisissa rooleissa. Ajatuksissa pyöri myös, miltä huone tulee näyttämään ja kuinka hyvin se on onnistuttu rakentamaan kauhuteemaan sopivaksi.

Suoraan keskelle kauhuelokuvaa

Peli alkoikin sitten heti ovesta sisään päästyämme. Siinä ei enää ehtinyt tulla toisiin aatoksiin menemisen tai minkään muun suhteen, kun oltiinkin jo kuuntelemassa alkuohjeistuksia. Tilan puitteet loivat heti kauhumaista tunnelmaa pimeillä käytävillä ja muilla rekvisiitoilla. Pelon tunteet alkoivat hiipiä jo heti alkumetreillä, mutta sehän kuului asiaan.

Pelin alussa olimme melko hitaita vihjeiden ratkomisessa, koska kaikki olivat sen verran säikkyinä. Aikaa kului rohkeuden keräämiseen ja valppaina olemiseen. Koskaan ei voinut tietää, mikä hahmo hyppäisi kehiin seuraavaksi. Pienimmätkin narahdukset säpsäyttivät. Tunnelmassa oli ehdottomasti onnistuttu luomaan kauhuelokuvamainen fiilis.

Osa tehtävistä tuntui haastavilta, mutta se saattoi johtua hermostuneisuudestakin. Tuntui, että ryhmässä pelko tarttui ja olimme kaikki koko ajan varpaillamme. Uusiin huoneisiin meneminen tapahtui hitaasti ja tunnustellen. Vaikka sisimmässäni tiesin kaiken olevan vain peliä ja pelottavat henkilöt vain näyttelijöitä, siinä tilanteessa kaikki tuntui kovin aidolta. Adrenaliini virtasi ja sydän tykytti odottaessamme uusia käänteitä ja säikäytyksiä.

Loppua kohden ryhmämme hieman rohkaistui ja saimme paremmin juonesta kiinni, jolloin tehtävätkin alkoivat ratkeamaan. Lopulta selvitimme tiemme ulos mielisairaalasta. Emme löytäneet ulos aivan 60 minuutin tavoiteajassa, mutta olin tyytyväinen, että ratkaisimme pelin.

Ensimmäisestä huonepakopelistä selvitty

Pelin jälkeinen fiilis oli loistava. Jännitys laukesi ja olo oli helpottunut ulospääsystä. Oma säikkyneisyys ja pelkuruus alkoi jopa naurattamaan. Huone oli todella hyvin suunniteltu ja aidosti kauhumainen. En odottanut yhtään, että olisin ollut huoneessa noin peloissani. Tehtävät olivat ennalta-arvaamattomia ja kutoivat pelin punaisen langan hienosti yhteen.

Voin ehdottomasti suositella kyseistä kauhuhuonetta jännitystä kaipaaville porukoille, koska sitä se todella tarjosi. Pelin teema sopii henkilöille, jotka pitävät kauhuleffoista ja ylipäänsä kauhuteemasta. Nyt varsinkin syksyn pimentyessä on otollista käydä testaamassa kauhuhuoneita ja muita huonepakopelejä. Haluan itsekin ehdottomasti kokeilla pakopelejä vielä uudestaankin – seuraavaksi ehkä hieman kevyempää versiota.

– Ida, Elämyslahjat

Käy tutustumassa yli 150 huonepakopelin valikoimaamme, josta löytyy kaikille sopivia pakopelihuoneita maun, taitotason ja ryhmäkoon mukaan.

CHILD’S PLAY – HUONEPAKOPELI LIVENÄ!

Tiedättekö ne room escape-pelit, huonepakopelit, joita netissä on pilvin pimein? Idea on yksinkertainen – olet loukussa huoneessa (tai talossa, bunkkerissa, sairaalassa, missä ikinä) ja ulospääsy on lukittu. Sinun pitää löytää erinäisiä vihjeitä ja palasia suuremmasta suunnitelmasta, joiden avulla pääset ulos. Usein pitää etsiä numerokoodeja joilla avata koodilukkoja, tai esineitä joilla saa avattua piiloja joissa on avaimia, luukkuja joissa on kryptisiä tekstejä… ymmärrätte varmasti pointin.

 

Pelasin näitä pelejä muksuna aika paljon. Oon aina tykännyt tämmöisistä aivopähkinäpeleistä – sellaisista, joissa pitää miettiä paljon ja selvittää mysteerejä. Mun ja Nicon huomisen vuosipäivän kunniaksi tehtiin yhteistyötä vanhan tutun yhteistyökumppanin, eli Elämyslahjojen kanssa. Päästiin testaamaan huonepakopelin liveversiota, jotka on Suomessa vielä melko tuoreita. Ihan kikseissä suunnattiin tänään kohti Siilitietä/Herttoniemeä, jossa Mekaanikonkadulla sijaitsee Room Escape Running Rabbit-huonepakopeli.

room escape

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

RB:llä on kaksi erilaista huonetta. Toisen teemana on kylmä sota, jossa pitää päästä ulos KGB:n bunkkerista. Toinen taas sai mut syyhyämään innostuksesta – Child’s Play-huone, jonka teemana on lapsuuden kauhut, ’80/’90-lukujen kauhuleffojen kunnialla. Vaikka Nico ei mikään kauhujuttujen suurin fani ole, testattiin kauhuhuonetta. Jännäsin aika paljon matkalla, lähinnä sitä, että oltaisiin niin toopeja ettei päästäisi huoneesta pois annetussa ajassa, eli tunnissa.

 

Ovi aukesi hämärään käytävään, jonka päässä seisoi kultainen patsas kuumottavalla pupunaamarilla (myöhemmin kerrottiin, että se on maskotti Oscar) ja meidän pakoyritystä huoneen ulkopuolella valvonut mimmi ohjeisti meitä pelin säännöissä ja käytännön asioissa ennen huoneeseen menoa. Kun huoneen ovi suljettiin, meidän tuntimme alkoi.

room escape

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ette arvaakaan, miten paljon haluaisin kertoa kaikkia mielettömiä käänteitä, mutta en missään nimessä halua netissä spoilata huonetta kellekään! Suurpiirteisesti voin kertoa, että peli oli oikeasti todella haastava. Huoneessa on kamerat ja mikrofonit, eli valvoja kuulee ja näkee koko ajan mitä sisällä tapahtuu, ja jos harhaannuttiin tehtävästä tai jäätiin jumiin, oven alta livautettiin vihje. Saatiin aika monta vihjettä loppujen lopuksi ja valvojamme sanoikin, ettei vielä kukaan ole koskaan selvinnyt huoneesta ulos ilman vihjeitä.

room escape

room escape

room escape

Vaikka huone oli kauhuteemainen, ei siinä ollut mitään säikyttelytarkoitusta, lähinnä todella aavemainen tunnelma, joka nosti adrenaliinitasoa. Itse hösäsin ja häsläsin aika paljon ja etsin sieltä täältä kaikenlaista, kiinnitin huomiota juttuihin jotka ei olleet pelin kannalta tärkeitä – Nico olikin meistä se, joka piti päänsä kylmänä ja sai mutkin keskittymään paremmin vihjeiden selvittelyyn ja pelin etenemiseen. Peli oli monimutkainen ja vaati paljon ajattelutyötä ja asioiden yhdistämistä keskenään, hyvää kommunikaatiota pelaajien kesken ja rohkeutta, sen verran creepyä siellä kuitenkin oli! Sain pelin jälkeen luvan kuvata huoneesta yksityiskohtia normaalissa valossa, yritin saada näihin huoneen tunnelmaa mukaan paljastamatta kuitenkaan tarinaa tai mitään vihjeitä.

room escape

room escape

room escape

Loppujen lopuksi meillä meni vähän yli tunti, mutta meidän annettiin tehdä peli loppuun, koska tunnin tullessa täyteen oltiin jo niin lähellä loppua. Loppuaika oli tunti ja joitakin minuutteja päälle. Kun väänsin oven auki, oli mieletön voittajafiilis – me selvitettiin se, voitettiin peli! Vähänkään pitkäaikaisemmat lukijat varmasti tietää, että olen aika kova käyttämään ylisanoja, mutta ihan oikeasti sanon käsi sydämellä, että livenä huonepakopeli ylitti mun odotukseni ihan täysin ja oli niin paljon siistimpää kuin osasin edes odottaa.

room escape

room escape

Suosittelen ihan ehdottomasti muitakin kokeilemaan, jos vähänkään tämmösistä älypähkinäjutuista tykkää! Me oltiin kahdestaan, mutta huoneissa on kuulemma usein isojakin porukoita – duuniporukoita, synttäreitä, polttareita… Mä olen vieläkin ihan innoissani tästä ja mieli tekisi alkaa ihan harrastamaan näitä huoneita! Suomessa on käsittääkseni vain kourallinen järjestäjiä, Room Escape Running Rabbit toimii tosiaan tällä hetkellä Itä-Helsingissä ja avaa kuulemma piakkoin uuden tilan myös Helsingin Konalaan.

 

Me saatiin siis todella uniikki kokemus hääpäivän kunniaksi – vaikka se onkin huomenna ja juhlitaan sitä varsinaisesti huomenna, olen todella onnellinen siitä, että päästiin tekemään jotain näin siistiä ja erilaista. Nyt on kyllä pakko pelata ainakin pari huonepakopeliä netissä! Onko joku teistä testannut näitä liveversioita vielä?

 

Sofia, Elämysbloggaaja