Kuuma lasiuuni hohkaa, ilma väreilee ja pöydillä on outoja metallisia työkaluja, joiden käyttötarkoitusta en edes arvaa. Tervetuloa Bianco Blu -lasinpuhalluskurssille!
Olin saanut lahjaksi Bianco Blu lasinpuhalluksen pikakurssin. Ainoat käsitykseni lasinpuhalluksesta ovat varmaankin ne, mitä olin tv:stä joskus nähnyt. Tiesin kyllä, että nyt ollaan tekemisissä yli tuhat asteisen mönjän kanssa, joten nopeat liikkeet tulisi jättää kotiin. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä tulee olemaan oma roolini tässä kokemuksessa.
Ohjaaja Tarmo otti meidän iloisesti ja humoristisella tyylillään vastaan. Paikka oli tietenkin täynnä erilaisia lasiesineitä, joita alkuun ihastelimme ja kuvittelimme, että oma tekele tulee myös näyttämään samalta. Ilmeisesti avoimilla kursseilla on yleensä enemmän porukkaa, mutta tällä kertaa arkena saimme olla omalla porukalla. Pikakurssiin kuuluu opetus ja kahden lasiesineen puhaltaminen per osallistuja. Saimme itse valita, millainen pullo ja puhallammeko pikkulinnun vai pingviinin. Päätimme puhaltaa kaksi eri tyyppistä pulloa ja kaksi pikkulintua.
Tarmo näytti ensin koko prosessin alusta alkaen. Hänen otteistaan kyllä huomasi kokemuksen, siinä ei montaa minuuttia mennyt kun hän oli tehnyt esimerkkipullon meille. Saimme valita oman pullomme mallin, värin ja niin sanotut tehosteet. Itse päätin tehdä hieman pienemmän ja matalamman, harmaansävyisen pullon, jossa on kaatonokka ja väristehosteina mustia pilkkuja. Tarmo valmisteli lasimassan minulle puhaltamista varten. Kun värit oli päätetty ja tasoiteltu puhallettavaan lasimassaan, pääsin puhaltamaan. Sain koko ajan ohjeita kuinka paljon massaa tuli pyörittää pillin päässä ja kuinka paljon tulisi puhaltaa. Ohjeistus oli erinomaista ja lopputuloksena tosiaan sain upean näköisen lasipullon! Sanoinkin Tarmolle, että tässähän tulee ihan vääristynyt illuusio, että muka osaisin jotain, mutta toisaalta Tarmo sanoi, että kyllä siellä joku on myös epäonnistunut tekeleessään, jos onkin esimerkiksi puhaltanut liikaa. Lasinpuhalluksessa tulee tehdä riittävän nopeita mutta hallittuja liikkeitä, sillä sula massa muotoituu koko ajan pillin nokassa ja toisaalta lasi jäähtyy jolloin se myös jämähtää nopeasti. Ei siis auta empiä!
Pulloni näytti hyvältä jo tekovaiheessa, mutta se meni jäähdytettäväksi uuniin.
Seuraavana vuorossa on pikkulinnun tekeminen!
”Mun mielestä tää on aivan helvetin hieno!”
Pikkulintu -lasiesineelle piti valita ensin värit. Ajattelin tehdä mustan pohjan ja linnun selkään tehtiin efektirakeella ikäänkuin sulkatäpliä. Tarmo valmisteli massan taas mutta tällä kertaa ei puhalletakaan, vaan pihdeillä ikään kuin nypitään linnun muodot kuntoon. Ensin nokka, sitten pyrstö, siivet ja silmät. Ohjeena kyllä oli tehdä nämä ”rauhallisesti”, mutta kun sain pihdit käteen ja tuhat asteisen lasimassan nenäni eteen, väistämättä liikkeeni olivat hieman repäisevät. Nyppäsin omalle linnulleki omasta mielestäni liian pitkän nokan, ja Tarmokin sanoi, että riuhtasin vähän liikaa. Onneksi kuitenkaan en enempää, sillä lasimassa venyy kuin purkka: jossain vaiheessa venyttäessä lasi ohenee ohueksi nauhaksi ja pihtien päähän taas jää lasipallo. Nokka olisi ollut pilalla, jos olisin jatkanut vetämistä. Ensi kertalaisille neuvoksi: nokaksi riittää hyvin pieni ja rauhallinen veto!
Tarmo itse pyöräytti oman lasilintusta minuuteissa.
Tarmo pyöritteli massaa puolestani, jolloin lintu säilyttää muotonsa hyvin ja minun tarvitsee vain keskittyä pihtien käyttöön. Seuraavaksi nypätään pyrstö, sivuille pienet siivet ja pihtien kärkien reunilla painetaan noka ympärille silmät.
Linnun muotoa oli tästä näkökulmasta todella vaihea ensin hahmottaa. Kun näki miten Tarmo teki linnun, se näytti aivan yksinkertaiselta hommalta. Kun kuuma lasimassa onkin oman nenän edessä, koko tekele näyttää aivan eriltä ja oli todella vaikeaa hahmottaa, tekeekö nyppäykset oikein. Mielestäni lintuni nokka muistutti aivan liikaa sorsan nokkaa (leveä ja pitkä) ja kun painoin linnulle silmät, en tiennyt miten kovasti silmiä piti pihdeillä painaa, joten painaessani silmiä nokka kääntyi ylöspäin. Tarmo kyllä kysyi, haluanko korjata nokan asentoa, mutta sillä hetkellä keskityin liikaa nokan kokoon ja mietin voiko sitä pienentää. Sivuutin siis Tarmon ohjeen ja ihmettelin sorsannokkaa. Tarmo sanoi, että hän oli tehnyt tuollaisen uuden tyylin jossa linnun nokka nostettiin nimenomaan ylös ja opetti sitä muille, joten tyylilaji se oli sekin. Ja minulta se taisi tulla luonnostaan ja vahingossa, joten päätin antaa lintuni näyttää juuri siltä, mitä siitä ekalla kerralla tuli. Tarmo tokaisi ”Mun mielestä tää on aivan helvetin hieno!” joten luotan siihen! En halunnut ”tusinatavara” lasiesinettä vaan persoonallisen teoksen.
Miltä esineet näyttivät seuraavana päivänä?
Lasiesineet eivät valmistu heti, vaan ne laitetaan jäähdyttymään hitaasti yön yli. Lasiesineet voi noutaa Bianco Blu:sta seuraavasta päivästä alkaen ja viimeistään kuukauden sisällä, mutta otimme kotiintoimituksen samalla. Kun lasiesineet oli puhallettu ja tehty ja siirretty jäähdytysuuniin, ne näyttivät vielä hyvin keskeneräisiltä: värit muuttuvat vielä todella paljon, joten lopputulosta ei voi arvata. Tässä elämyksessä koin tavallaan tuplayllätyksen: elämys itsessään oli itselleni yllätys ja saan kokea yllätyksen vielä toisen kerran, kun tekeleeni saapuvat kotiin!
Ja tässä ovat valmiit tuotokset!
Miksi suosittelen Bianco Blu -pikakurssia?
Lasiesineen pikakurssilla sai mielestäni hyvän käsityksen lasinpuhalluksen kokonaisuudesta. Kurssilla pääsi ensin näkemään miten ammattilainen tekee pullon ja linnun lasista. Itseäni yllätti kaikki se vaivattomuus ja nopeus, miten ohjaaja teki nämä lasiesineet. Oli kiva, että elämyksessä sai kokea kaksi vähän eri tyyppistä lasiesineen tekotekniikaa, puhaltamaan ja pihteillä työskentelyn. Näin jälkeenpäin ajateltuna itselleni olisi jääny tekemisen nälkä pelkän puhaltamisen jälkeen, joten oli kiva, että tällä kurssilla pääsi tekemään kaksi erilaista lasiesinettä. Kuitenkin elämyksenä kokemus oli aika nopea (aikaa meni 1-1,5h) joten missään vaiheessa ei päässyt kyllästymään, päinvastoin, tänne tulen todennäköisesti uudestaankin!
Elämyksenä lasinpuhallus on aika helppo: homma ei vaadi aiempaa osaamista eikä tekemiselle ole sen isommin mitään fyysisiä vaatimuksia. Tarmo on todellakin ammattilainen siinä mitä hän tekee joten voit huoletta luottaa hänen ohjaamistaitoihin. Lisäksi ohjaajana hän on todella rento ja hauska!
Lasinpuhalluskurssin antaisin lahjaksi hääparille tai pariskunnalle / ystävälle esimerkiksi joululahjaksi. Vaikka pariskunta ei olisi millään tavalla taiteellinen tai edes lasiesineiden perään, itse tehty taideteos on merkityksellisempi kuin esimerkiksi Iittalan tusinatavara tuote. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että ”vielä tulee päivä jolloin sinun kirjahyllyä koristaa lasilintu” niin en olisi uskonut. En erityisemmin pidä koriste-esineistä, mutta jotenkin tähän tekeleeseen muodostoi heti tunneside. Tuskin maltoin odottaa, että lintu saapuu kotiini ja saan sen kaikille esille ja että tekemästäni pullosta kaadetaan vielä joku päivä viiniä tai vaikka itse tehtyä salaatinkastiketta! Kysyisipä joku vieras jossain vaiheessa, että ”mistä olet hankkinut tuon pullo?” Saisin ylpeänä sanoa, että ihan itse puhalsin!
Oli todella mielenkiintoista tutustua tähän perinteikkääseen käsityötapaan ja sain kokea aitoa onnistumisen tunnetta – vaikken varsinaisesti mikään käsityöihminen olekaan. Voin lämpimästi suositella Bianco Blu:n lasinpuhalluselämyksiä, niin itsellesi kuin lahjaksi toiselle, mutta kannattaa miettiä lahjaa valittaessa varsinkin kun heidän kurssejaan on todella paljon, että millaisia odotuksia itsellä tai lahjansaajalla on kurssin suhteen. Jos tietää, että lahjansaaja haluaa todennäköisesti enemmän elämykseltä, kannattaa harkita juuri tätä pikakurssia tai jopa puolen päivän lasinpuhalluskurssia.
-Elämyslahjat