Mitä tapahtuikaan Bodominjärvellä?

Espoo 5.1.2016. Pakkasta rapiat -20°C, ei ehkä ihan kaikkein paras mahdollinen lukema talvisurffauksen kokeilulle, mutta kukapa ei olisi niin innokas ja lähtisi kaikesta huolimatta Bodominjärven jäälle. Meillä Elämyslahjalaisilla on seikkailun- ja kokeilunhalua, joten tuotepäällikkö Katri ja Kampin myyntipisteen vastaava Alina harrastivat kerrospukeutumista ja lähtivät rohkeasti uhmaamaan pakkasta ja tuulta.

 

"..surffauksen aloittamiseen ei tarvittukaan valtavaa varustearsenaalia"

 

Surffaaminen on sellainen laji, jota olen itse halunnut useasti kokeilla. Jotenkin vain luottamus omaan tasapainoon ja taitoihin on pitänyt minut aisoissa, ja ajatus kylmään veteen molskahtamisesta on saanut ihon sen verran kananlihalle, että tämä laji on jäänyt vielä muhimaan jonnekkin takaraivoon. Itseasiassa yllätyin kovasti siitäkin, että surffauksen aloittamiseen ei tarvittukaan valtavaa varustearsenaalia; kelkka, purje, suojavarusteet ja lämmintä vaatetta päälle.

 

surffi4

 

Talvisurffauksessa käytetään samoja purjeita kuin kesälläkin. Kun lunta ei ole jäällä juuri nimeksikään, käytetään surffaamisessa luistinkelkkoja, kun lunta on kertynyt enemmän, siirrytään suksikelkkojen päälle. Tiistaina meidän surffauspäivänä lunta oli jäällä vain aavistuksen verran, joten lähdimme harjoittelemaan surffausta luistinkelkoilla, joka toimii parhaiten tasaisella teräsjäällä. Kelkka oli pienempi kuin minkälaiseksi sen olin mielikuvissani mieltänyt. Kelkkaa oli helppo käsitellä, ainakin sitä sai helposti työnnettyä jäällä.

 

Jäällä seisoessa alkoi pieni jännitys jo hiipimään sisuskaluihin. Tässä vaiheessa näin jo sieluni silmin itseni surffailemassa jäätä pitkin, tekemässä kepeitä käännöksiä ja nauttivani orastavasta auringonpaisteesta. Mutta eihän sitä niin vain lähdetäkkään, ensin pitää laittaa kelkat käyttövalmiiksi. Erittäin asiantunteva ohjaajamme Feodor kertoo ja näyttää kuinka pääsemme alkuun. Pelkällä kelkalla ei vielä tee yhtään mitään, vaan kelkkaan täytyy saada purje. Purjeen kiinnittämisestä käytetään termiä rikaaminen. Purjeen rikaaminen ei ole vaativa toimenpide, itse asiassa se käy näppärästi, vaikka sormia alkaa jo pikkuisen pakkanen kipristelemään.

 

surffi3

 

            "Tässä vaiheessa huomaan pulssin jo hieman kiihtyneen."

 

Kun purjeet on saatu kiinnitettyä, siirrymme käymään läpi kelkan hallintaa, nopeuden säätöä ja käännöksiä. Tässä vaiheessa huomaan pulssin jo hieman kiihtyneen. Kelkan nopeudeksi voi suotuisalla tuulella saada jopa 80 km/h. Tässä vaiheessa tiedostan kuitenkin omat taitoni ja varovasti kysäisen ohjaajalta sitä, että eihän ensikertalaisen ole kuitenkaan tarkoitus tuollaista nopeutta kiitää pitkin jäänpintaa. Ei ole. Onneksi. Helpotus.

 

Vihdoin koittaa hetki, kun seison laudan päällä. Harjoittelemme ihan varmuuden vuoksi kaatumista ja otamme tuntumaa siihen, miten suojavarusteet tekevät tehtävänsä kaatumistilanteissa. Ei sattunut, selkäpanssari toimi. Huoletta sitten vaan tuulen vietäväksi. Helpommin sanottu ehkä kuin tehty. Mutta yritetään.

 

surffi6

 

Tuulen saaminen purjeeseen ei vaadi kovasti harjoitusta, äkkiä tulee kyllä tuntuma siitä, milloin mennään sopivaa nopeutta. Käännöksissä huomaan vähän turhaan jarruttelevani, usko oman vartalon taipumiseen ja myötäilyyn ei selvästikään ole aivan sitä luokkaa, jota sen toivoin olevan. Edelleen näen silmissäni vain kevyesti jäänpintaa pitkin liitelevän surffailijan..

 

    "Niin notkeaa ja sulavaa. Sellaista minunkin surffailun piti olla.."

 

En itse uskaltanut mennä kelkalla kovaa. Jotenkin luottamus omiin taitoihin oli niin puuttellista, että sain enemmän nautintoa siitä, kun katsoin myyntipisteemme Alinan surffailevan jäällä kuin vanha tekijä. Ja pitää ottaa huomioon se, että hän oli tulossa vain kuvaamaan tapahtumaa. Mutta ymmärrettävistä syistä surffaaminen vei helposti mukanaan. Samoin oli äärettömän nautinnollista katsoa ohjaajamme surffailua. Niin kevyen näköistä, niin notkeaa ja sulavaa. Juuri sellaista, kuin minunkin surffailun piti olla.. Rautakankena ei aina ole helppoa.

 

surffi2

 

     "Syke nousee, pieniltä adrenaliiniryöpyiltäkään ei voi välttyä"

 

Talvisurffaus on hauskaa. Siinä saa mukavasti kokea vauhtia, jännitystä ja itsensä sekä omien rajojensa ylittämistä. Syke nousee mukavasti eikä pieniltä adrenaliiniryöpyiltäkään voi välttyä.

Pakkanen ei palelluttanut sormia tyystin. Kun veri pääsi kiertämään kunnolla, jopa kädet lämpesivät mukavasti.

 

surffi7

 

Voin suositella lajin kokeilemista kaikille. Siinä ei tarvita muuta kuin avointa mieltä, seikkailunhalua ja halua oppia. Ehkä tämän kokeilun jälkeen uskaltaudun kesällä kastautumaan laudan kanssa vedessäkin. Mutta ennen sitä täytyy käydä suksikelkat testaamassa.

 

 

Katri

katri-uusi

 

 

Siirry talvisurffauksen tuotesivulle >

 

Comments

comments