Kyllähän ystävät tietävät, kuinka paljon me heistä tykkäämme. Tahdomme välillä unohtaa sen, että he eivät välttämättä sitä tiedäkään. Tämän vuoksi meillä on ystävänpäivä. Päivä jolloin kaupat täyttyvät yli söpöstä ystävänpäiväkrääsästä.
Ystävänpäivän merkitys minulle on iän myötä muuttunut. Ala-asteella ystävänpäivä oli sitä, että jaettiin kaikille luokkalaisilla kortteja. Yläasteella se alkoi olemaan enemmän rakkauden päivä ja monet alkoivatkin silloin seurustelemaan. Lukiossa annoimme ystäville kortteja ja pieniä lahjoja. Tällä hetkellä, yli kymmenen vuotta myöhemmin, minusta se on päivä, jolloin tulisi hetkeksi pysähtyä ajattelemaan ystävää.
Siksi minäkin pysähdyn hetkeksi keskellä muuttolaatikoita miettimään, mitä ystävät minulle merkitsevät. Nimittäin:
Ystävät tekevät ja näkevät minut juuri sellaisena kuin minä olen.
Ystäväni nostavat minut aina pinnalle, vaikka olisin kuinka vajonnut suohon.
Ystävät ovat minulle turvani. He valaiset tietäni ja seisovat aina rinnallani.
Ystävät ovat minulle rikkauteni. Tarvitsen heitä enemmän kuin rahaa.
Ystävät ovat elämäni suola, joita ilman en pärjäisi.
Ystävät ovat valinneet minut ja minä heidät. Kuljemme yhdessä niin pilvilinnat kuin myös mutaiset polut.
Rakastan ystäviä. Kyllä! Ihan jokaista heistä!
Ystävänpäivän vietän nykyään, ystäväni ja elämänkumppanini, mieheni kanssa. En niinkään siksi, että se on ystävänpäivä vaan siksi, että se on hänen syntymäpäivänsä. Useimmiten suuntaamme silloin reissuun, mutta tänä vuonna muuton vuoksi, tarkoituksena on tehdä jotain aivan muuta. Vietämme ystävänpäivän kotikaupungissamme; käymme yhdessä ajamassa Kartingia ja sen jälkeen syömässä hyvin. Ennen kaikkea, vietämme aikaa yhdessä.
Anu, Elämyskirjoittaja