Jännitystä elämään: Huonepakopeleihin hurahtaneen Essin kokemuksia

Ensikosketukseni huonepakopeleihin sain muutama vuosi sitten Tallinnassa. Menimme siskoni, veljeni ja heidän puolisoidensa kanssa testaamaan huonepakopeliä vanhalle teollisuusalueelle. Tunnelma oli jännittynyt. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Alue oli hiukan epämääräinen: syrjäisiä kujia, graffiteja ja hylättyjä kiinteistöjä. Meidät lukittiin pimeään huoneeseen ja kiinnitettiin käsiraudoilla seinään eri puolille huonetta. Olin järkyttynyt. Tätäkö on escape room?

Pääsimme nopeasti sisälle peliin ja saimme valot päälle huoneeseen. Käsiraudatkin saatiin auki ja pääsimme tutkimaan huonetta enemmän. Tehtävä toisensa perään ratkesi ja vei meitä eteenpäin pelissä. Lopulta olimme todella lähellä ulospääsyä, mutta aika loppui kesken. Emme ymmärtäneet, että ratkaisu olisi löytynyt jos olisimme hyödyntäneet hajuaistiamme ja yhdistelleet asioita tuoksujen perusteella. Huonepakopelit tempaisivat minut mukaansa ja halusin päästä pelaamaan lisää pelejä.

Olen pelannut useita huonepakopelejä vuosien aikana ja pidän niistä toden teolla. Parasta huonepakopeleissä on se, että kaikki muu unohtuu. Huoneessa keskittyy vain tehtävien ratkaisemiseen ja uppoutuu täysillä pelin maailmaan. Ajantaju katoaa kokonaan, eikä ulkopuolisia häiriötekijöitä ole. Yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisukyky laitetaan kunnolla testiin ja adrenaliini virtaa. Huonepakopelien tarjoama jännitys on suorastaan koukuttavaa.

Huonepakopelejä Rijekassa, Espoossa ja Helsingissä

Kaukaisin huonepakopeli, jonka olen pelannut, oli Rijekassa Kroatiassa. Olin kylässä Kroatiassa vaihdossa olevan ystäväni luona ja lähdimme pelaamaan huonepakopeliä yhdessä muutaman muun suomalaistytön kanssa. Lähdimme ratkomaan Central Bank -huonetta, jossa piti päästä murtautumaan pankinjohtajan huoneeseen ja varastaa timantit. Onnistuimme tehtävässä ja löysimme kassakaapin, jossa timantit olivat.

Espoossa olen käynyt pelaamassa kaksi Pakotarinat-huonepakopeliä. Rikosmysteeri-huoneen kävin pelaamassa yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Taikurin salaisuus -huoneen pelasimme Elämyslahjojen tiimin kanssa. Huoneet olivat yllätyksellisiä ja onnistuimme ratkaisemaan molemmat pelit.

Helsingissä olen käynyt testaamaassa kolmea Exite Live Gamesin huonetta: The Dungeon, Diamonds in Danger ja Terminal X. Näistä kaikista huoneista pääsimme ulos alle tunnissa. The Dungeon -huone oli vankityrmä ja teema sijoittui keskiaikaan. Diamonds in Danger -pelissä etsimme rikollisten pakoreittiä ja ryöstösaalista. Terminal X -huoneessa olimme lentokentällä valmiina lähtemään lomalle, mutta tulikin pieniä mutkia matkaan: jouduimme purkamaan pommia.

Kaikki testaamani huonepakopelit ovat olleet hyviä, mutta parhaiten mieleen on jäänyt Exite Live Gamesin The Dungeon. Se oli todella jännittävä peli! En halua paljastaa huoneesta liikaa yksityiskohtia, mutta tässä huoneessa jokaisen pelaajan piti toimia alussa yksilönä, mikä toi omaa jännitystään peliin.

Tätä postausta kirjoittaessani tekeekin mieli jo päästä pelaamaan seuraavaa huonepakopeliä. Täytyykin varata peli tälle syksylle! Haluaisin myös kovasti päästä kokeilemaan huonepakopelien kanssa samaan tyyliin toteutettua elämyspeliä, joka ei sijoitu ainoastaan yhteen huoneeseen. Esimerkiksi Lähiömysteeri Tampereella järjestää tällaisia elämyspelejä.

Jännittävää ja huonepakopelien täyteistä syksyä!

-Essi, Elämyslahjat  

Idan ensikosketus huonepakopeleihin: Karmiva Fear Factory

Huonepakopelien suosio kasvaa huimaa vauhtia ja itseänikin on jo pitkään kiinnostanut lähteä niitä testaamaan. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus ja lähdin mielenkiinnolla selvittämään, mikä escape roomeissa niin monia viehättää.

Ensimmäiseksi huonepakopelikseni valikoitui aMazed Gamesin Fear Factory. Lähdimme yhdessä Elämyslahjojen tiimiläisten kanssa ratkaisemaan Asylum-kauhuhuonetta. Se pohjautuu teemaltaan suljettuun mielisairaalaan, jossa tapahtuu kammottavia asioita. Kyseinen huone on aMazed Gamesin peleistä kauhutasoltaan hurjinta luokkaa. Loistava valinta siis ensimmäiseksi huonepakopeliksi.

Jännittyneet tunnelmat ennen peliä

Olin innoissani, että menimme juuri kauhuteemaiseen exit roomiin, koska tykkään katsoa kauhuelokuvia ja pidän jännityksestä. Hieman huoneeseen meno kutkutteli, sillä säikähdän helposti enkä tiennyt yhtään, kuinka pelottava huone oikeasti on. Hyvillä fiiliksillä lähdin kuitenkin peliä testaamaan.

Ennen huoneeseen menoa tunnelma oli odottava ja hyvällä tavalla jännittynyt. Meillä oli hetki aikaa panikoida ennen kuin pääsimme aloittamaan pelin. Fear Factory -kauhuhuoneissa mukaan kuuluu myös näyttelijöitä, ja ennen peliä mietitytti, kuinka paljon he ovat pelissä osallisena ja minkälaisissa rooleissa. Ajatuksissa pyöri myös, miltä huone tulee näyttämään ja kuinka hyvin se on onnistuttu rakentamaan kauhuteemaan sopivaksi.

Suoraan keskelle kauhuelokuvaa

Peli alkoikin sitten heti ovesta sisään päästyämme. Siinä ei enää ehtinyt tulla toisiin aatoksiin menemisen tai minkään muun suhteen, kun oltiinkin jo kuuntelemassa alkuohjeistuksia. Tilan puitteet loivat heti kauhumaista tunnelmaa pimeillä käytävillä ja muilla rekvisiitoilla. Pelon tunteet alkoivat hiipiä jo heti alkumetreillä, mutta sehän kuului asiaan.

Pelin alussa olimme melko hitaita vihjeiden ratkomisessa, koska kaikki olivat sen verran säikkyinä. Aikaa kului rohkeuden keräämiseen ja valppaina olemiseen. Koskaan ei voinut tietää, mikä hahmo hyppäisi kehiin seuraavaksi. Pienimmätkin narahdukset säpsäyttivät. Tunnelmassa oli ehdottomasti onnistuttu luomaan kauhuelokuvamainen fiilis.

Osa tehtävistä tuntui haastavilta, mutta se saattoi johtua hermostuneisuudestakin. Tuntui, että ryhmässä pelko tarttui ja olimme kaikki koko ajan varpaillamme. Uusiin huoneisiin meneminen tapahtui hitaasti ja tunnustellen. Vaikka sisimmässäni tiesin kaiken olevan vain peliä ja pelottavat henkilöt vain näyttelijöitä, siinä tilanteessa kaikki tuntui kovin aidolta. Adrenaliini virtasi ja sydän tykytti odottaessamme uusia käänteitä ja säikäytyksiä.

Loppua kohden ryhmämme hieman rohkaistui ja saimme paremmin juonesta kiinni, jolloin tehtävätkin alkoivat ratkeamaan. Lopulta selvitimme tiemme ulos mielisairaalasta. Emme löytäneet ulos aivan 60 minuutin tavoiteajassa, mutta olin tyytyväinen, että ratkaisimme pelin.

Ensimmäisestä huonepakopelistä selvitty

Pelin jälkeinen fiilis oli loistava. Jännitys laukesi ja olo oli helpottunut ulospääsystä. Oma säikkyneisyys ja pelkuruus alkoi jopa naurattamaan. Huone oli todella hyvin suunniteltu ja aidosti kauhumainen. En odottanut yhtään, että olisin ollut huoneessa noin peloissani. Tehtävät olivat ennalta-arvaamattomia ja kutoivat pelin punaisen langan hienosti yhteen.

Voin ehdottomasti suositella kyseistä kauhuhuonetta jännitystä kaipaaville porukoille, koska sitä se todella tarjosi. Pelin teema sopii henkilöille, jotka pitävät kauhuleffoista ja ylipäänsä kauhuteemasta. Nyt varsinkin syksyn pimentyessä on otollista käydä testaamassa kauhuhuoneita ja muita huonepakopelejä. Haluan itsekin ehdottomasti kokeilla pakopelejä vielä uudestaankin – seuraavaksi ehkä hieman kevyempää versiota.

– Ida, Elämyslahjat

Käy tutustumassa yli 150 huonepakopelin valikoimaamme, josta löytyy kaikille sopivia pakopelihuoneita maun, taitotason ja ryhmäkoon mukaan.

Josén suosikkielämykset: Mitä annan lahjaksi?

Olen José, yksi Elämyslahjojen digitiimin jäsenistä ja innokas elämysharrastaja. Kenties olet jo nähnyt minut esiintymässä uusilla videoillamme. Aiemmin ulkomailla asuessani koukutuin uusiin kokemuksiin ja nähtävyyksiin, ja nyt Suomeen palattuani ovat töissä koetut elämykset korvanneet tämän kokemusten aukon. Mikä mahtava työpaikka!

Suosikkielämyksistäni

Yksi ehdottomista suosikeistani ovat huonepakopelit. Tutustuin peleihin ensimmäisen kerran Budapestissa, escape roomien eurooppalaisessa pääkaupungissa, ja olin saman tien myyty. Mysteerin pakopelihuonesuunnittelija Emmi Kärnä kertoo kävijöiden pelaavan joko mielenkiintoisen juonen tai silkan ongelmanratkomisen ilosta, ja täytyy tunnustaa, että kuulun vahvasti jälkimmäiseen ryhmään. Sopivasti vaikeat aivopähkinät ja kamppailu aikaa vastaan herättävät sisälläni kilpailijan, joka ei rauhoitu ennen viimeisenkin puzzlen ratkaisemista.

Pidän myös valtavasti elämyksistä, joissa keskitytään vauhdin huumaan ja moottorin pauhuun. Kävin ajamassa keväällä panssarivaunulla, jonka ohjaimiin tarttuessa täyttyi yksi lapsuuteni hurjimmista haaveista. Seuraavat unelmat käyvät toteen syyskuun alussa, kun pääsen tekemään elämysvideon Malmin lentokentällä superautojen ratissa. Viime päivät ovatkin menneet vanhoja Top Gearin Ferrari-arvosteluja katsellessa.

Mitä olen antanut lahjaksi?

Olin Elämyslahjojen asiakas jo ennen täällä työskentelyn aloittamista. Ensimmäinen elämyslahjani oli avoin rallikokeilupäivä 30 vuotta täyttäneelle veljelleni, joka on luonnostaan adrenaliinin ja vauhdin suuri ystävä. Mahtava lahja hurjapäälle, sanoisin.

Seuraavana jouluna hankin veljelleni ja tämän tyttöystävälle lahjaksi käsiaseammunnan kahdelle: tiedän, ei mitenkään perinteinen joululahja, mutta eivät he mitään perinteisiä villasukkapaketteja kaivanneetkaan. Maailmaa nähneille ja paljon kokeneille läheisille on vaikea ostaa miellyttävää lahjaa, joten luovia ratkaisuja vaadittiin tälläkin kertaa. Veinkin kokemuksen uudelle tasolle luomalla heille oman jouluisen pakopelihuoneen, jonka ratkaistuaan he saivat lahjakorttinsa. Room escape -faneja kun olemme, päätimme tehdä pakopelistä uuden jouluperinteen, ja tänä vuonna rakennan pelihuoneen enoni ullakolle jo kolmatta joulua peräkkäin.

Viimeisimpänä elämyslahjana annoin äidilleni kevään äitienpäivän kunniaksi kuumakivihieronnan tuomaan vaihtelua perinteisiin hierontahetkiin. Äitini on innokas liikkuja, joten hierontahoito oli mielestäni itsestään selvä lahjaidea, joka yhdistää huvin ja hyödyn. Tätä täytyisi käydä itsekin kokeilemassa!

 

Lämmintä loppukesää teille kaikille 🙂
-José, Elämyslahjat

Pieni pääsiäistarina

Pääsiäinen on taas ovella. Sen kunniaksi ajattelin hieman raottaa, mitä nämä pääsiäisjuhlan ikonit oikeasti tarkoittavat ja mistä ne ovat kotoisin.

 

Ehkä tunnetuimmat ikonit, pääsiäispuput, eivät olekaan aivan tavallisia pupuja. Puput ovat kotoisin kaukaiselta saarelta aivan Pääsiäissaarten läheltä (ei näy edes kartassa), josta ne pääsivät kuitenkin pakoon ja lähtivät leviämään kaikkialle maailmaan, juurikin pääsiäisen tienoolla. Harvinaisemmat puput olivat värikkäitä, mutta valitettavasti ne kuolivat sukupuuttoon.

 

Toisten erittäin tunnettujen ikonien, pääsiäistipujen, tarina alkaa laboratoriosta: eräs tuntematon tyyppi päätti kokeilla pieniä laboratoriotestejä, joista tiput saivat alkunsa. Niitä tuotettiin liikaa, ja osa niistä pääsi pakoon laboratoriosta. Hupsistakeikkaa. Kuten puput, myös tiput olivat värikkäitä yksilöitä aluksi. Eräs tipu kuitenkin halusi tehdä heistä yhtenäisemmän ja erottua pupuista, joten munia maalatessaan tipu dippasi itsensä keltaiseen maaliin. Siitä lähtien tiput ovat olleet keltaisia.

 

Tiput toivat mukanaan pääsiäismunia, joita olivat värjänneet kaikilla sateenkaaren väreillä. Siitä muutkin innostuivat, ja saivat aatoksen värjätä itsekin. Suklaamunat tulivat hiukan tämän jälkeen kun huomattiin, että lehmän ja tipun risteytyksestä tuli kindermunia. Wat.

 

Noidat mukamas kyöpelivuorelta, NÄÄH! Noidat elivät autiolla saarella lähellä Grönlantia, jossa heillä oli pieni kommuuni pienellä saarella. He elelivät siellä rauhassa, kunnes tipuja ja pupuja alkoi tulla joka paikkaan. Kyllähän siinä alkaa hippasen ahdistamaan, kun tila alkoi pienentyä… Noidilla oli aluksi pupuja messissä, mutta he huomasivat kuitenkin nopeasti niiden vähentävän katu-uskottavuutta. Puput vaihtuivatkin äkkiä kissoihin, jotka sitten taisivat pupu-parat karkottaa noitien luota ikuisiksi ajoiksi…
Pitihän ne kissat saada jotenkin oksentamaan ne karvapallot masuistaan, jonka ansiosta keksittiin tällainen ”ihmeruoho” nimeltä rairuoho. Näin kisut pysyivät terveempinä eivätkä painaneet niin paljon noitien kyydissä ollessaan.

 

Vaikka noidat ovat itselleen ilkeän maineen luoneet, heillä oli kuitenkin yksi suloinen ja iloinen pahe: he viljelivät narsisseja. Tarina kertoo, että eräs noita oli ”vahingossa” istuttanut narsissinsa omaan pannuunsa, josta se lähti leviämään muualle noidan lentäessä luutansa kanssa.

 

…Tai sitten asiat menivät aivan eri tavalla, tiedä sitä. 😉 Mitä pääsiäisjuttuja itse keksit lisää?

unspecified

Jahei, jos tämmöinen tarinoiden keksiminen ja pelkkä löhöäminen ei oo se sun juttu, lähde kokemaan elämyksiä pääsiäisenä!

 

Pääsiäisterkuin

henna

Henna

 

Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

IMG_8578-v2

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

IMG_8577

IMG_8585

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten [katso kuva Keltaisessä keittiössä blogista].
IMG_8586

IMG_8582

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

IMG_8612

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

IMG_8596

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

IMG_8617

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

IMG_8610

IMG_8624

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

IMG_8632

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Teksti: Martina Keltaisessä keittiössä
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://www.rantapallo.fi/keltaisessakeittiossa/2014/08/13/illallinen-tallinnan-tvtornissa/
Katso lisää ja osta omasi: Illallinen TV-tornissa, Illallinen juomineen Tallinnan TV-tornissa

Dr Fish -kalapedikyyri

Sain elamyslahjoilta yhteistyön merkeissä lahjakortin kalapedikyyriin. Kyllä, luit oikein. Dr Fish kalat syövät kuollutta ihoa antaen samalla pientä mikrohierontaa jaloille. Näitähän on paljon ulkomailla, mutta Suomessa paljon vähemmän! Alkuunhan mua jännitti suunnattomasti, että mahtaakohan kutittaa? Kyllähän se alkuun tuntui oudolta, mutta hetken päästä siihen jo tottui. Lahjakorttiin kuului kalapedikyyri 30 min + ihanan rentouttava jalkojen kuorinta. Jalat oli kyllä pehmeät kuin vauvan pylly sen jälkeen, tämä on mahtava lahjaidea kelle vain ja nimensäkin mukaisesti oikea elämys!


shutterstock_100895851

Teksti: Minna, Diamonds and Lollipops blogista
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://diamondsandlollipops.blogspot.fi/2014/08/kalapedikyyri.html
Katso lisää ja osta omasi: Doctor Fish -jalkahoito Turussa,
Dr Fish -kalapedikyyri Helsingissä