Kadonnutta elämystä etsimässä

Tunnustan.

Olen ollut liian laiska ja pelokas kokeilemaan elämyksiä.

Olen tehnyt Elämyslahjojen parissa töitä vuodesta 2011 asti. Samalla olen koonnut bucket listiä elämyksistä, joita haluaisin kokeilla.

Tämä on kokoamani lista, jonka tein jo neljä vuotta sitten (suluissa tieto siitä, olenko käynyt toteuttamassa elämyksen):

1. Suolahuone – Helsinki [EI TEHTY]
2. Rentoutuskellunta – Helsinki [EI TEHTY]
3. SUP-melonta – Turku  [EI TEHTY]
4. Ammunta – Helsinki  [EI TEHTY]
5. Crosskart – Hyvinkää  [EI TEHTY]
6. Koskikellunta – Jyväskylä  [EI TEHTY]
7. Purjehdus – Kroatia  [EI TEHTY]
8. Flowboarding – Helsinki  [EI TEHTY]

Kuten yltä näkyy, en ole käynyt kokemassa mitään näistä elämyksistä.

(…reiluuden vuoksi sanottakoon, että alkuperäisessä listassa oli kymmenkunta elämystä, joten ehkä pari bucket list -elämystä olen toteuttanut).

Listasin myös henkilöt, joiden kanssa halusin kyseiset elämykset kokea:

Marcos — ei asu enää Suomessa
Eero — ei asu enää Turussa
Jussi — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Viet — ei asu enää Turussa
Lauri — ei asu enää Turussa
Mekhail — yhä paikalla!
Saleem — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Tommi — yhä paikalla!
Ville — yhä paikalla!

Nämä listat osoittavat kaksi asiaa:

1. Elämä menee ohi, kun teet töitä.
2. Yhteydet ihmisiin katkeavat, ihmiset muuttavat ja jopa kuolevat, ja menetät tilaisuuksia, joita et saa enää koskaan takaisin.

Minusta on ollut aina kiehtovaa lukea kuolevien ihmisten haastatteluista tehtyjä juttuja. Niissä on aina sama teema: ”älä jätä tekemättä hulluilta tuntuvia asioita”, ja ”minua ei kaduta tehdyt virheet, vaan tekemättä jääneet asiat”. Tälle on latinankielinen sanontakin, ”memento mori”, eli muista kuolevasi.

Kolmas asia, jonka voi siis oppia on, että on helppo sanoa, mutta vaikea muuttaa omia tottumuksia.

Kun on introvertti ja jonkinasteinen työnarkomaani, kotiin käpertyminen tai hommien painaminen toimistolla on helppo vaihtoehto.

Ulos lähteminen ja elämysten kohtaaminen vaatii rohkeutta – itsensä ylittämistä. Pitää varata elämykset, sovittaa aikataulut kavereiden kanssa, matkustaa toiselle paikkakunnalle… Pieniä tekosyitä, joiden takia on helppo lykätä aikataulua aina kauemmas.

Omalta kohdaltani tämä kirjoitus on kuin terapeuttinen tunnustus. Näiden asioiden kertaaminen aiheuttaa itsessäni aitoa pettymystä. Vaikka olen töissä saavuttanut hienoja asioita, olenko saavuttanut niitä elämässäni? Pitäisikö elämää mitata kokemusten määrällä? Huomaanko liian myöhään jääneeni elämättä?

Eniten kaduttaa yhteisten elämysten tekemättä jättäminen kavereiden kanssa.

Kuten näette, monet listalla olevat henkilöt eivät enää asu Suomessa. Toiset ovat menneet naimisiin tai muuten siirtyneet elämässä vaiheisiin, joissa yhteydenpito on katkennut.

Minulle toivoa antaa se, että elämässäni alkaa pian uusi vaihe. Olen menossa naimisiin ja saamassa uuden perheenjäsenen. Olen luvannut itselleni, että perhe tulee ennen töitä. Haluan kokea elämyksiä yhdessä perheeni kanssa niin Suomessa kuin ulkomailla. 

Aika näyttää miten käy. Ehkäpä parin vuoden päästä kirjoitan uuden artikkelin, jossa on erilainen sävy: elin, koin ja voitin 🙂

Siihen saakka aion muistaa nuo kohdat 1 ja 2. Sinun elämäsi, elä se.

-Joni, Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö

”Kovin usein vein tyhjän haarukan suuhun…” – Lue kokemukset Illallisesta pimeässä

Illallinen pimeässä on herättänyt suurta suosiota – eikä ihme, onhan kyseessä ainutlaatuinen elämys. Monia kiinnostaa, miten syöminen pilkkopimeässä onnistuu ja eroaa normaalista tavasta aterioida. Kysyimmekin elämyksen testanneilta tiimiläisiltämme miltä syöminen pimeässä tuntui. Kenties kokemukset auttavat sinua päättämään, olisiko tämä oikea lahja läheisillesi ja kävisitkö itsekin kokeilemassa elämystä:

Katri:

”Pimeässä syöminen tuntui jännittävältä. Jotenkin ajatus siitä, etten näe mitä suuhuni laitan, oli todella jännittävä. Selvittelin ennakkoon sitä, voiko tilanne olla esim. sellainen, että joutuisin syömään jotain, joka olisi ehkä itselleni todella vastenmielistä. Näin ei käynyt.

Itse syöminen ei ollut hankalaa. Alussa toki ehkä vähän hidasta, mutta pimeässä syömiseen tottui aika nopeasti. Tosin nyt kun ei nähnyt lautasella olevaa ruokaa, tuli lautanen kyllä koluttua todella tarkkaan tyhjäksi. Ruoka oli niin hyvää, ettei sitä halunnut jättää yhtään lautaselle. Makuaistikin tuli ehdottomasti paremmin esille.

Elämys tuntui kaiken kaikkiaan jännittävältä. Elämys oli mieleenpainuva. Voisin ehdottomasti suositella ja mennä uudestaan.”

Kristiina:

”Ensimmäinen kerta oli kieltämättä todella jännittävä. Muistan jännittäneeni mm. sitä, miten löydän aterimet, vesilasin ja muut välineet. Jännitin myös sitä, miten pystyn olla täysin pimeässä tilassa parin tunnin ajan.

Syöminen oli mielenkiintoista – joka toisella haarukallisella ruokaa tuli suuhun ja joka toisella haarukka oli tyhjä. Oli vaikea koota haarukkaan ruokaa tasaisesti, kuten yleensä teen, kun syön valoisassa.

Ruoka maistui todella hyvälle, mutta en osaa sanoa oliko makuaistimus vahvempi kuin normaaleissa olosuhteissa.

Elämys oli jännittävä, hauska, ja erilainen uusi kokemus. Voisin suositella ja olen käynyt uudemmankin kerran kyseisessä elämyksessä. Suosittelen tätä kaikille hyvän ruoan ystäville. Aiheesta riittää puhuttavaa edelleen, tosi kiva ja erilainen elämys.”

Alina:

”Ennen elämystä minulla ei juurikaan ollut ennakko-odotuksia, enemmän jännitystä uuden asian äärellä.

Itse syöminen pimeässä ei ollut erityisen hankalaa kun siihen tottui, mutta ei tietysti erityisen helppoakaan. Kovin usein vein tyhjän haarukan suuhun…

Makuaisti ei ainakaan omalla kohdalla tullut paremmin esille, mutta sitä kiinnitti enemmän huomiota ruoan koostumukseen ja rakenteeseen.

Kaiken kaikkiaan kiva elämys, uudet kokemukset ovat aina tervetulleita. Voin suositella muillekin, ja kävisin mieluusti kokeilemassa muutkin pimeät ravintolat, jotta näkisin hieman eroja.”

Käy katsomassa kaikki Illallinen pimeässä -elämyksemme valikoimastamme.

Elämyksellinen työharjoittelu: Essin kokemuksia

elämyksellinen työharjoittelu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös mun mahtava työharjoittelu. Aika on mennyt tosi nopeasti ja viisi kuukautta työharjoittelua on tullut täyteen. Nyt on aika siirtyä kohti valmistumista ja uusia haasteita.

Aloitin työharjoittelun täällä Elämyslahjoilla helmikuun alussa. Esittelypostauksessani kerroin pitäväni Elämyslahjojen ideasta ja tämä tunne on vahvistunut entisestään. Mielestäni on mahtavaa antaa lahjaksi uusia kokemuksia ja mieleenpainuvia muistoja.

Olen saanut tehdä monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja oppinut paljon niin markkinoinnista kuin Elämyslahjoista yrityksenä. Olen tullut harjoittelun myötä paremmaksi kirjoittajaksi ja ymmärrän nyt myös paremmin, millainen teksti, kuva ja markkinointi toimii.

Pääsin heti alussa työskentelemään ystävänpäivän ja naistenpäivän kampanjoiden parissa. Äitienpäivä ja valmistujaiset olivat keväällä myös suuria juttuja. Parhaiten jäi mieleen äitienpäivän katugallup, jossa tiedustelimme äideiltä, mitä he haluaisivat äitienpäivälahjaksi ja jaoimme elämyslahjakortteja.

Tuotoksiani on näkynyt täällä blogin puolella, uutiskirjeessä, Facebookissa ja Instagramissa. Lisäksi olen lisäillyt uusia tuotteita verkkokauppaan ja avustanut digitiimiä. Kaikista mieluisin työtehtävä on ollut somekanavien päivittäminen. Alussa oli vaikeaa keksiä postausten ja uutiskirjeiden aiheita, mutta kun elämykset ja kategoriat tulivat tutummaksi, oli niiden keksiminen helpompaa.

Bonuksena olen saanut kokea useita elämyksiä ja sehän on tietysti ollut tässä harjoittelupaikassa paras osuus kivojen työkavereiden ohella! Seuraavaksi kerron pienet tarinat elämyksistä, joita pääsin testaamaan.

Taikurin salaisuus -pakohuonepeli

Tämä oli ensikosketukseni Elämyslahjojen elämyksiin. Tässä elämyksessä laitettiin heti aluksi ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaidot testiin: pääsimme ratkomaan taikurin salaisuuksia. Huone oli hauska ja saimme ratkaistua mysteerin. Huonepakopelielämykset kuuluvat omiin suosikkeihini.

Rentoutuskellunta Float Kalliossa

Odotin jännityksellä kelluntaa ja hieman pelkäsin tankin kannen kiinni laittamista. Pelko oli kuitenkin turhaa. Ensimmäiseksi tunsin veden ja lämmön rauhoittavan voiman. Alussa soiva musiikki sai rauhoittumaan. Parasta oli keveys ja kiireen unohtuminen, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Haastavinta oli parhaan asennon löytäminen ja suolaveden pääseminen silmiini. Menisin ehdottomasti uudelleen, seuraavalla kerralla osaisin ehkä rentoutua nopeammin ja syvemmin!

EXITE Live Games -elämyspeli

Täällä ratkottiin pulmia kahdessa huonepakopelissä, peleissä nimeltään The Dungeon ja Diamonds in Danger. The Dungeon oli todella jännittävä! Diamonds in Danger -pelissä etsittiin rikollisten pakoreittiä ja ryöstösaalista. Selviydyimme molemmista huoneista ulos huippulukemin. Nämä huonepakopelit olivat ihan mahtavia, parhaimpia huonepakoja missä olen ollut!

Rush Finland – Hurvittelua trampoliinipuistossa

Trampoliinipuistossa oli ihan superhauskaa ja samalla sai hyvää liikuntaa. Parasta oli hyppiä suurella Freestyle-alueella, myös Airwalk oli hauska! Viimeiset voimat kulutettiin vielä pyörivän puomin yli hyppiessä Wipeoutissa. Tunti kului nopeasti ja seuraavana päivänä tuntui kyllä lihaksissa. Puistoon on päästävä uudelleen!

Hurjastelua VM Kartingilla

Pientä jännitystä oli havaittavissa, alussa ajelin aika hissukseen ja rauhassa. Lopussa uskalsin jo nauttia vauhdin huumasta eikä tarvinnut enää jarrutella joka mutkassa. Tämä elämys oli hurjastelua parhaimmillaan! Ajon jälkeen piti hetki rauhoittua, ennen kuin lähti oman auton rattiin liikenteen sekaan, olisi tehnyt mieli jatkaa hurjastelua.

Voin lämpimästi suositella Elämyslahjoja harjoittelupaikkana. Työkaverit ovat mahtavia ja tehtävät monipuolisia.

Elämysharjoittelija Essi kiittää ja kuittaa!

-Essi, Elämyslahjat

Kuinka pakopelihuone luodaan? Ammattilainen vastaa

emmi-karna

Emmi Kärnä on jyväskyläläinen pakohuonepelisuunnittelija, tarinankertoja ja toinen tosielämän peleihin keskittyneen Mysteerin perustajista. Mysteeri on laajalle Suomeen levittäytynyt ja pakohuonepeleistään tunnettu yritys, jonka tarjoamia elämyksiä pelataan Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Porissa.

Mysteerikipinä syttyi nopeasti

Kärnä aloitti pakohuonepelien pelaamisen verkossa jo nuorena, ja ensikosketuksensa fyysisessä ympäristössä pelattaviin huoneisiin hän sai vuoden 2015 alussa suunnattuaan lyhyelle Tallinnanmatkalle poikaystävänsä Jussi Venäläisen kanssa. Kaksi kuukautta Tallinnan kokemuksen jälkeen pariskunta avasi Jyväskylään ensimmäisen pakopelihuoneensa, Siirin piinan.

  • ”Me ollaan sellainen pariskunta, että kokeillaan kaikkea omituista. Me katsottiin silloin Tallinnassa tammikuussa, että luvassa oli räntää vaakatasossa. Eksyin TripAdvisoriin ja siellä tuli se “live escape room” -termi vastaan. Mentiin kokeilemaan, tultiin ulos ja todettiin, että tää on meidän juttu.

    ”Homma lähti käyntiin aika nopeasti, mutta Jussilla on toisaalta myös yrittäjätaustaa. Mä olen pitkään harrastanut tarinoita kaikissa muodoissa, luin paljon kirjoja ja katsoin elokuvia jo tosi pienestä pitäen. Pitkäaikainen näytelmä- ja tarinaharrastus yhdistyivät sitten tähän, että syntyi intohimo alkaa tekemään meidän omia pelejä.”

suunnittelu2

Uuden huoneen synty alkaa teeman valinnalla

Kärnä on sittemmin ehtinyt suunnittelemaan laskentatavasta riippuen jo 15–20 pelihuonetta. Mysteerillä pakopelihuoneet suunnitellaan yleensä tiimissä ja Kärnä kertookin, että kolme henkilöä on paras lukumäärä henkilöitä osallistumaan uuden huoneen suunnitteluun. Työ alkaa teeman valinnalla.

  • ”Huoneen päämäärä asettaa tunnelman, niin tiedetään, millaisia asioita lähdetään hakemaan. Sen jälkeen me aletaan miettimään tarinaa. Me ei tehdä ympäristöön vaan tarinaan pohjautuvia pelejä. Käytännössä aluksi päätetään, mitä päähenkilölle on tapahtunut tai tapahtuu pelin aikana. Sen jälkeen vasta mietitään, onko paikkana tämän työhuone, koti tai mitä se voisi ollakaan. Sen jälkeen mietitään, mitä kyseisestä ympäristöstä voisi löytyä ja yleensä niistä jutuista alkaa rakentua puzzleja eli tehtäviä.

    ”Seuraavaksi kehitetään mahdollisimman iso määrä puzzleja vapaan ideoinnin vaiheessa, jossa heitetään pöydälle kaikki, mikä vain tulee mieleen. Myöhemmin niistä sitten katsotaan, mikä toimii ja mikä ei. Ensimmäinen suunnitelma koitetaan hahmottaa geometrisesti meidän suunnittelijoiden päässä, ja sitten me piirretään. Se on aika paljon mielikuvilla leikkimistä.”

Suunnitelma elää myös rakennettaessa

Suunnittelun jälkeen alkaa työläs rakennusvaihe, jossa on yleensä mukana 3–8 henkilöä vastaamassa eri tehtävistä. Materiaalit huoneisiin löytyvät joka puolelta. Nettikirppikset, perinteiset kirpputorit, kuolinpesät ja antiikkikaupat on koluttava läpi jokaista huonetta rakennettaessa.

  • ”Rakentamisvaihe on kaikkein vaikein, periaatteessa iso osa suunnittelutyöstä tapahtuu myös huoneen rakentamisen aikana.  Meillä voi olla ajatus tehtävästä, mutta saatetaan keksiä sen paras toteutustapa vasta rakentamisvaiheessa. Materiaalin etsiminen on ehkä jopa kaikista vaikein vaihe, kun tiedämme tarvitsevamme jotain tiettyä. Se on välillä vähän tuurikauppaa, mutta sen takia prosessin täytyy antaa elää. Jos me löydetäänkin jotain parempaa kuin mitä etsittiin, niin silloin on oltava valmis muuttamaan suunnitelmaa.”

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2018-3-19-kello-11-36-23

Huoneen työstämisessä menee yhteensä 30–45 päivää. Lisäksi aika ajoin täytyy luopua myös toimivista pelihuoneista ja vaihtaa ne uusiin ideoihin, kun asiakkaat kaipaavat uusia haasteita. Mysteerillä huoneita on ehditty vaihtamaan jo useasti.

  • ”Huoneen elinkaari määräytyy pitkälti sen mukaan, missä kaupungissa se sijaitsee ja kuinka paljon potentiaalista kävijäryhmää löytyy. Pakopelien kiroushan on se, että ne on kertakäyttöisiä. Se on ongelma, mitä alalla ei ole vielä hirveän hyvin onnistuttu ratkaisemaan. Näissä pienemmissä kaupungeissa huoneen elinkaari on 1,5–2 vuotta, mutta mitä isompi kaupunki, niin sitä harvemmin niitä joudutaan vaihtamaan.”

Ideoista ei Mysteerillä ole pulaa

Kärnän suosikkikirjojen, -elokuvien ja -pelien pienet elementit ujuttautuvat Mysteerin huoneisiin. Monipuolisuutta pelien sisältöön tuovat kaikki Mysteerin työntekijät omalla panoksellaan.

  • ”Yksi selkeä vaikuttaja on ollut [Kiekkomaailma-sarjan kirjoittaja] Terry Pratchett, sieltä on tullut tietynlainen huumorintaju meidän kaikkiin peleihin. Me yritetään kätkeä huoneisiin piilotettuja vitsejä mukaan sillä tasolla että kaikki ei niitä tajua.

    ”Meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä on 40 hyvin luovaa ja eri asioista kiinnostunutta ihmistä, jotka tuo omia vaikuttimiaan sekaan. Jos olisi pelkästään minun vaikuttimista kiinni, niin siinä alkaisi varmasti toistaa itseään. Meillä on tosi erilaisia ihmisiä jotka osallistuu omilla tavoillaan. Meillä on jopa liikaa ideoita, mutta liian vähän aikaa. Vaikeempaa on pitää ne hyvät ideat mielessä: mullakin on niin laho pää, että saatan keksiä idean aamulla ja unohtaa sen iltapäivään mennessä.”

dsc_7393-3

Kärnä itse on käynyt pelaamassa noin 50 pakohuonepeliä läpi ja ottaa mieluiten peliseuraksi poikaystävänsä. Kaksikon kemiat toimivat myös pelien timmellyksessä, mutta myös ammattilaisilla on omat haasteensa huoneiden selvittämisessä.

  • ”Kahden hengen tiimiksi ollaan ihan hyvä parivaljakko. Meidän suurin haaste on kuitenkin siinä, että me sorrutaan liian usein ajatteluun, että arvoitus on tehty jollain tietyllä tavalla. Sitten me ei osata enää ajatella sitä eri tavalla, me ei osata hylätä meidän omia ideoita. Me ollaan myös ihan surkeita etsijöitä, jos pöydällä on palapelin palanen niin me ei sitä löydetä.

    ”Pelisuunnittelutapoja on monia erilaisia, kaikki ei todellakaan tee niin kuin minä. Oikeastaan parasta on muiden huoneita pelatessa se, kun huomaan, että jotain on tehty täysin eri tavalla. Siinä näkee muiden näkökulmaa ja miten pelisuunnittelija on ajatellut kyseisen tehtävän.”

Oletko ratkoja vai fiilistelijä?

Kärnä jakaa huonepakopelifanit kahteen leiriin: niihin, jotka pelaavat ratkomisen ilosta ja niihin, jotka haluavat uppoutua syvälle pelin tarinaan. Osa meistä jää ihastelemaan huoneen kulisseja, toiset uppoutuvat täysin tehtävien ratkomiseen ennätysaika tavoitteenaan. Kärnä toteaa, että molempien kävijäryhmien toiveet tulee täyttää saman pelin sisällä.

  • ”Tarina on mulle aina tärkeä, mutta ongelmien ratkaisemiseen uppoutuminen on tosi tyypillistä. Luulen, että siinä tapahtuu jotain meidän aivoissa, ettei siinä pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin ratkomiseen. Itse ajattelen huonetta enemmän kokonaiskokemuksena kuin pelkästään pelinä: miltä se tuntuu, millainen draaman kaari on vai onko sitä ollenkaan, ja liittyvätkö arvoitukset itse tarinaan. Mä olen ehkä liiankin kriittinen siitä, kuinka hyvin tarina tukee peliä.

    ”Meillä käy oikeastaan kaksi eri pelaajatyyppiä: toiset tulevat pelaamaan uppoutuakseen ympäristöön ja tarinaan. Yksi pelaaja sanoi tosi osuvasti kerran, että pakopelit ovat niille elokuviin verrattava viihdemuoto. Sitten mä myös tiedän, että toiset haluavat tulla pelaamaan ratkomisen tunteen ja onnistumisen riemun takia. Pelisuunnittelijan näkökulmasta täytyy aina muistaa, että pelejä tehdään molemmille tyypeille.”

vedenalaisen-turun-aarre-4

Erikoistumalla jokainen kävijäryhmä otetaan huomioon

Kärnän mielestä alalla alkaa näkyä yhä enemmän teknologisia apuvälineitä. Nuorella alalla on tilaa kokeilla erikoisia ratkaisuja ja Kärnä toteaakin, että alalla erikoistuminen on lisääntymässä myös Suomessa.

  • ”Pakohuonepeliala on kerennyt olla Suomessa nyt neljä vuotta. On ollut hyvä seurata sivussa myös Yhdysvaltojen markkinoita: kaikki mitä tapahtuu niillä markkinoilla, tapahtuu todennäköisesti myös Suomessa jossain vaiheessa. Teknologia tulee lisääntymään peleissä jossain mielessä. Jotkut huoneet voivat olla pelkästään teknologiaa, mutta on edelleen myös niitä pelaajia, jotka ennemmin haluavat kokea pelin nykymuodossa kuin nauttia uusimmista vempaimista.

    ”Olen huomannut viimeisen vuoden aikana, että ala alkaa erikoistua Suomessakin. Nyt on tullut ensimmäiset kauhupelit Helsinkiin, ja kuulin että sinne olisi alkanut tulemaan myös erityisesti perheille sopivia pelejä. Peliyritykset alkavat erikoistumaan tiettyihin osa-alueisiin ja se tarkoittaa, että ne tekevät parempia pelejä omalle yleisölleen.”

Yhdessä tekemisen riemu on kehitystä tärkeämpää

Pakohuonepelien perusidea fyysisen ympäristön tutkimisesta yhteistyössä kavereiden kanssa tulee Kärnän mielestä säilymään jatkossakin ennallaan. On kuitenkin mahdollista, että virtuaalitodellisuuden kikat tulevat joskus täydentämään myös Mysteerin pakopelejä.

  • ”Me ollaan toistaiseksi sanottu, että halutaan keskittyä tosielämän peleissä ja tuoda pelaajille yhdessä tekemisen riemua. Vielä ei kuitenkaan voi sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lisätty todellisuus [Augmented reality, AR] voisi sopivassa kontekstissa toimia meille. Silloin täytyisi miettiä, miten se oikeasti tukisi peliä niin, ettei se olisi vain uusi siisti teknologinen lisä.

    ”Faktahan on, että teknologia tulee kehittymään yhä nopeammin ja on paha arvioida, ollaanko kohta siinä pisteessä, että kaikki pelaaminen tapahtuu visiiri silmillä. Mä kuitenkin haluan uskoa, että tosielämän pelit ovat tulleet jäädäkseen muodossa tai toisessa. Pakopelihuoneet on ensimmäisiä esimerkkejä siitä, kuinka digitaalisesta tulee taas analogista – tuntuisi vähän hassulta, jos se haluttaisiin tehdä taas toisin päin.”

Varaa läheisillesi lahjakortti Mysteerin pakohuonepeleihin täältä!

– José, Elämyslahjat

Tommin tarina: Perunapellolta elämysmarkkinointiin

img-20180204-wa0003

Tommi on Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö ja työskennellyt kanssamme jo vuodesta 2013 lähtien. Haastattelimme nyt itsensä haastamisesta nauttivaa Tommia ja pohdimme, mikä Elämyslahjoissa viehättää ja ajaa häntä työssään eteenpäin.

Miten Elämyslahjojen taipaleesi on tähän mennessä kulkenut?

”Olin aluksi Elämyslahjoilla harjoittelussa ja digitaalisen markkinoinnin kurssilla, ja ihastuin sitten siinä digimainontaan. Aluksi vastasin hakukoneoptimoinnista ja kirjoitin sisältöä, mutta homma kasvoi ja piti palkata uusia työntekijöitä. Rupesin vetämään pientä tiimiä ja siinä se rooli sitten kehittyi.

”Mä oon vähän semmonen että janoan uusia haasteita, niin siirryin tekemään Facebook-markkinointia. Käytin siihen verta, hikeä ja kyyneleitä, pari vuotta painettiin kovasti töitä ennen kun alkoi tuloksia näkymään. Määrätietoisuus on yks mun vahvuuksista ja se kannatti. Tänä vuonna oon taas uusien työntekijöiden ansiosta pystynyt tekemään semmosia asioita, mitä ei aiemmin ehtinyt.”

Suosikkielämyksesi?

”Suosikkielämykseni on illallinen pimeässä, suosittelen ehdottomasti. Todella erilainen ravintolaelämys, hyvät ruoat ja sä syöt pimeessä, se on niin vaikeeta! Haarukan ja veitsen käyttö on ihan mahdotonta, mä kaavin ruoan kädellä suuhun suoraan lautasen reunalta, se oli muuten ihan mahdotonta. Muutkin söi ihan miten sattuu, kauhee kilinä kuulu ja oli hauskaa. Sitä fiilisteli jokaista palaa ja miltä se maistu. Oli kokemus, et miten sen ruuan saa suuhun ja ruoka-annoksissa oli paljon kerroksia.

”Meidän äiti täytti joku aika sitten sitten 50 vuotta, me järjestettiin sillon porukoille tyttöystävän kanssa kotona oma illallinen pimeässä. Laitettiin yks huone ihan kokonaan pimeäksi, niillä oli huivit silmien edessä. Oli tosi paljon järjestämistä et saatiin huone pimeäksi, ja tarjoileminen oli tosi vaikeeta, ei meillä ollut mitään pimeänäkölaseja. Piti myös rakentaa esteitä, ettei huoneeseen tulis liikaa valoa kun ovi aukee. Oli tosi haastavaa tarjoilla säkkipimeessä ja antaa juotavaa. Mitään ei kaatunut, ihme kyllä.”

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Oletko käynyt testaamassa monia muita elämyksiä? Millaisista elämyksistä tykkäät?

”Joo, oon mä niitä jonkin verran käyny testaamassa. Turussa illallinen pimeässä -loungen lisäksi oon ollut ajamassa kartingii ja kahdessa pakohuonepelissä. Pääkaupunkiseudulla oon käyny testaamassa hevosratsastusta, Cantina Westissä oon käynyt syömässä. Tallinnassa kävin isolla rahalla rakennetussa kauhuelämyksessä, jossa kerrotaan Tallinnan historiaa interaktiivisen tarinan kautta, ja ravintolassa kävin syömässä hyvää villisikaa.

”Mulle se suurin elämys on kuitenkin tehdä tätä digimarkkinointii ja haastaa itseään, kyl mä tykkään istuu tääl tietokoneen takana naputtelemassa.

”Joskus mä halusin kokeilla benjiä ja laskuvarjohyppyä, mut ne ei kyl enää kiinnosta. Mä tykkään matkailla, käydä ulkomailla ja kokee uusii kulttuureja. Opiskeluaikana käytin kaikki rahat matkailuun, niistä ei tullut materiaa mutta tuli henkistä pääomaa. Tykkään kans käydä tyttöystävän kanssa ravintolassa syömässä. Emmä semmosta extreme-hommaa enää hae, se oli 10 vuotta sitten. Oon ehkä vähän rauhottunut sillä saralla.”

Mikä tekee Elämyslahjoista sinulle hyvän työpaikan?

”Itsenäisyys. Tämä on mukava työpaikka, saa haastaa itseään. Elämykset itsessään on semmosta itsensä haastamista, kuten vaikka benjihyppy, digimarkkinoinnin saralla saa samalla tavalla haastaa itseään. Tää on itsestä kiinni, ja se tekee Elämyslahjoista hyvän paikan työskennellä. Tääl on mukavia ihmisiä kans töissä, joiden kanssa keskustelen erilaisista asioista.”

flowpark Tommi

Tommi Turun Flowparkissa.

Mikä motivoi sinua työssäsi?

”Aamun aloituksessa mua motivoi erilainen työpäivä: neljä muuta aamua olen markkinointitoimistossa, niin siellä on tosi hektistä. Täällä mulle on tosi selkeetä mitä teen ja pystyn tekemään ne paljon huolellisemmin. Mulle on tärkeetä se, että teen työpäivän aikana niitä asioita, joilla on kaikkein isoin vaikutus. Tässä pystyy ite oppii uutta ja samalla Elämyslahjat hyötyy siitä.

”Sillon kun 13-vuotiaana menin perunapellolle painamaan, nii ai että oli raskasta. Näin myöhemmin kiitän kovasta koulusta, sen jälkeen oli helppo mennä myyntihommiin. Joku sano että on raskasta, myin lasia, ei mun mielestä. Sen jälkeen menin torille myyjäksi, oli taas kova työtahti, mutta oli se lepposta verrattuna siihen perunapeltohommaan. Sit mä menin töihin pankkiin, siellä työtahti oli semmonen että mä saavutin kaikki myyntitavoitteet, kävin koulutukset, menin jäätävällä vauhdilla eteenpäin, oli niin iisiä olla pankissa koska oli ollut kovia työpaikkoja alla.

”Elämyslahjatkin oli kovaa kaks ekaa vuotta ja välillä olin aivan loppu. Kolmantena vuonna tilanne muuttu ja mä oon saavuttanut semmosen pisteen, että oon tän homman päällä, tässä on helppo olla. Mä oikeesti rentoudun tekemällä näitä hommia.”

Entä motivoiko elämysten ilosanoman levittäminen?

”Välillä mä kyllä unohdun tänne numeroiden taakse. Kun tulee myyntii, nii mä motivoidun siitä. Mut mun mielestä meissä jokaisessa asuu pieni hyväntekijä ja on toikin semmosta maailmanparantamista, että ostetaan elämyksiä ja käydään jossain syömässä eikä osteta tavaraa nurkkiin. Mut se on ehkä semmosta pienen ongelman fiksaamista, isomman fiksaaminen on sitten vaikeeta.

”Mut oon kyllä nyt lähiaikoina huomannut, että pienen ihmisen teko vaikuttaa: jos jotkut yksittäiset ihmiset rupee puhuu että kasvisruokavalio on hyväksi ympäristölle, niin siitä tulee massa-aalto. Yksittäisten ihmisten teoista ne asiat lähtee. Ehkä se ois hyvä, että ostetaan vähemmän tavaraa. Se saattaa olla yks piilevä syy, miks mä oon tässä.”

Uskotko, että Elämyslahjoilla voisi olla muuttavaa vaikutusta suomalaisiin?

”Uskon kyllä, että voi olla vaikutusta kulutuskäyttäytymiseen, mehän ohjataan ihmisiä käyttämään palveluita tuotteiden sijaan. Me tuetaan pienyrittäjyyttä, tuodaan näkyvyyttä niiden tarjontaan ja tehdään ostoprosessi helpoksi. Ihmiset tekee palveluita, palvelut tuo töitä – tuotteita tekee robotit ja ne on tehtaissa tehotuotannolla. Pidetään työpaikkoja ja rahat Suomessa, niin siinä mielessä tää on hienoa toimintaa.”

– José, Elämyslahjat

Elämysharjoittelija Essi esittäytyy

fa5518d5-d275-448b-9965-d62d779d35d6

Täällä kirjoittelee Essi, Elämyslahjojen tiimin tuorein vahvistus. Olen pian 23-vuotias ja asustelen Sipoossa. Opiskelen viimeistä vuotta myynnin ja visuaalisen markkinoinnin koulutusohjelmassa Haaga-Heliassa ja valmistun tradenomiksi syksyllä.

Suurin syy miksi hain Elämyslahjoille harjoitteluun oli kiinnostukseni suorittaa elämyksellinen työharjoittelu markkinoinnin parissa. Tämä harjoittelupaikka tukee mielenkiinnon kohteitani, ja mikä tärkeintä, saan samalla oppia lisää markkinoinnista ja hyödyntää jo opittuja taitoja käytännössä. Tärkeitä ovat myös inspiroivat työkaverit ja mukava ympäristö.

Mielestäni Elämyslahjojen idea on aivan mahtava. Arvostan itsekin enemmän aineettomia lahjoja, tavaraa kun kertyy kaappeihin jo muutenkin. Vuosi sitten syntymäpäivänäni sain siskoltani lahjaksi kylpylälahjakortin. Vietimme siskoni kanssa viikonlopun kylpylässä rentoutuen ja laatuaikaa viettäen. Tästä jäi ihana muisto ja se oli yksi parhaimpia lahjoja mitä olen koskaan saanut, vielä yhdeltä elämäni tärkeimmistä ihmisiltä.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle tärkeää. Vapaa-ajallani tykkään käydä kuntosalilla tai lenkillä. Olen myös innostunut hiljattain mindfulnessista. Elämänasenteeni on kehittynyt positiivisemmaksi ja kiitollisemmaksi juuri mindfulnessin avulla. Se auttaa minua myös rentoutumaan, elämään hetkessä ja nauttimaan pienistä asioista. Matkustelu, festareilla ja keikoilla käyminen ovat myös lähellä sydäntäni. Parasta ajanvietettä on rentoutuminen kotona telkkaria katsellen ja kynttilöitä polttaen.

Yksi uuden vuoden lupauksistani on hakeutua epämukavuusalueelle: voittaa pelot ja kokeilla ihan uusia juttuja. Suurin saavutukseni tähän mennessä on vaihto-opinnot Ruotsissa viime vuonna. Tämä vaati heittäytymistä ja sopeutumista vieraaseen ja monikulttuuriseen ympäristöön. Itsenäistyin opiskelijavaihdon aikana paljon ja se on parasta mitä olen tehnyt tähän mennessä. Myös vuodesta 2018 minulla on hyvä fiilis, paljon kaikkea jännää tulossa ja uusia elämyksiä koettavana!

Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä markkinoinnin parissa, myös tapahtumatuotanto kiinnostaa minua kovasti. Ehkä lähden vielä jatkamaan opintoja, kuka tietää mihin elämykset minua kuljettavat.

Essi, Elämyslahjat