Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

IMG_8578-v2

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

IMG_8577

IMG_8585

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten [katso kuva Keltaisessä keittiössä blogista].
IMG_8586

IMG_8582

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

IMG_8612

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

IMG_8596

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

IMG_8617

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

IMG_8610

IMG_8624

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

IMG_8632

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Teksti: Martina Keltaisessä keittiössä
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://www.rantapallo.fi/keltaisessakeittiossa/2014/08/13/illallinen-tallinnan-tvtornissa/
Katso lisää ja osta omasi: Illallinen TV-tornissa, Illallinen juomineen Tallinnan TV-tornissa

Suosituimmat äitienpäivälahjat

Varmaan monen muunkin mielestä oma äiti on maailman paras äiti, niin myös minun. Äitini on huolehtivainen, hauska ja lämmin, mutta rohkaisee minua aina itsenäisyyteen ja tekemään työtä tavoitteiden eteen. Ennenkaikkea tiedän aina, että joku välittää minusta.

Äiti ansaitsee parasta. Hän on stressaaja, siivoushullu, sekä hyvän ruoan ja viinin suuri fanittaja. Suklaakaan ei pääse karkaamaan muihin suihin hänen läsnäollessaan – korkeintaan minun. Minun äidille paras lahja olisi jokin spa-hemmottelu, viinitasting tai kenties Illallinen Pimeässä! : ) Mikä lahja sopisi sinun äidillesi? Tässä viisi suosituinta lahjaideaa ElämysLahjoilta:

drfish_500px

Dr Fish -kalapedikyyri
Garra Rufa on karppikalojen heimoon kuuluva makeanveden kala.  Kalat ovat kotoisin Turkista, jossa hoitoja on tehty satoja vuosia eri iho-oireisiin. Ne näykkivät kuolleen ihosolukon hampaattomalla imukuppimaisella suullaan. Elämykseen sisältyy kalapedikyyri, jalkapohjien rasvaus ja hieronta koko jaloille. Tämän alkuperäisen ja luonnollisen jalkahoidon jälkeen jalat ovat virkistyneet ja pehmeät.

shokolaad_500px

Suklaatyöpaja kahdelle
Kahden tunnin mittaiseen elämykseen sisältyy suklaatyöpaja, jossa lahjan saaja oppii raakasuklaan valmistamisen salat. Työpajassa osallistujat pääsevät itse tekemään syntisen hyvän (mutta terveellisen) suklaan ja oppimaan niksit, joilla suklaanteko onnistuu aina. Raakasuklaan valmistuksessa avaintekijänä ovat laadukkaat pääraaka-aineet (kuten kaakaovoi sekä 100 % kaakaojauhe), maistelu ja hyvä fiilis!

vein_500px

Viinikurssi – viini ja ruoka
Kurssi tutustuttaa sinut viinin keskeisimpään tehtävään, ruoan ja viinin liittoon. Käydään läpi klassisia viinin ja ruoan yhdistelmiä sekä perusmakuja (karvas, suolainen, makea ja hapan). Kurssin tärkeimpänä teemana on opettaa sinut yhdistämään viinejä omiin ruokiin ja tekemään täydellisiä yhdistelmiä.

dits31_500px

Champagne in the Sky ja Dinner in the Sky
Champagne in the Sky on kansainvälinen spektaakkeli, joka kiertää 45 eri maassa ympäri maailmaa. Elämys saapuu myös ensi kesänä Helsingin ja Tamperen sykkeeseen. Sukella mukaan viileän eleganttiin ja kutkuttavaan sampanjamatkaan ja koe unohtumaton elämys kauniin Helsingin tai Tampereen yllä. Kuvittele – nautit sampanjaa 50 metrin korkeudessa, napostelet pieniä herkullisia välipaloja jotka maailmankuulut Michelin-kokit ovat valmistaneet ja näet yläilmoista koko kaupungin!

jooga_500px

Tutustuminen Hot Joogaan (kahdelle)
Tämän elämyksen avulla pääsette kokeilemaan miltä jooga tuntuu kuumassa – harjoitus tehdään 38-39C asteessa ja kestää 90 minuuttia. Hot jooga sopii aloittelijoille, tai jo pidempään jooganneille. Sarja tarjoaa kokonaisvaltaisen harjoituksen keholle, mielelle ja sydämelle ja on erittäin fysioterapeuttinen. Sarjan perinteiset asanat eli joogaliikkeet vahvistavat ja venyttävät kehoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa sisäelimissä ja verenkierrossa.

jalkahoito_500px

Täydellinen jalkahoito
Rentouttava ja kaunistava hoito jaloille. Jalkahoito sisältää jalkakylvyn, kovettumien poistion, kynsien leikkauksen, kynsinauhojen hoidon, kynsien lakkauksen, jalkojen kosteuttamisen ja rentouttavan hieronnan jaloille. Anna äidillesi kuninkaallinen kohtelu ja täydellinen jalkahoito!

Teksti: Netta Soininen, ElämysLahjat.fi
Katso lisää ja osta omasi: Äitienpäivälahjat

Ihka ensimmäinen ElämysBloggaajien miitti:)

Kaikki rakastavat suklaata, niin myös me Elämyslahjoilla. Tämän takia kutsuimme bloggaajia kokeilemaan uutta elämystämme – raakasuklaa-workshoppia, jossa jokainen voi tehdä itse omat syntiset hyvät (mutta terveelliset) suklaat.

suklaa_DSC_0098-v2

Suklaamiitissä ElämysBloggaajat pääsivät ammattilaisten rautaiseen opastukseen raakasuklaan valmistuksen saloista. Workshopista vastasi uudenkarhea yritys nimeltä GreenStreet josta meitä opasti Johannes Laine ja Heidi Holmström. Yritys keskittyy nimenomaan raaka- ja terveysruokiin mutta korostaa kaikessa tekemisessään hyvää fiilistä ja terveestä kropasta johtuvaa flow-tilaa!

Superfood- ympyröissä pyörivät ihmiset tietävät jo paljon raakaruoasta, mutta isolle yleisölle käsite saattaa kuitenkin olla vielä vieras. Raakaruoalla tarkoitetaan ruokia, joiden valmistusprosessin aikana mitään ainesosaa ei kuumenneta yli 42 celsiusasteen. Tällä hellällä kokkaustavalla arvokkaat ravintoaineet kuten proteiinit ja vitamiinit saadaan säilymään mahdollisimman rikkaina ruoka-aineissa.

suklaa_DSC_0106

Itse valmistus yllätti koko porukan helppoudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Raakasuklaan valmistuksessa avaintekijänä ovat laadukkaat pääraaka-aineet, (kuten kaakaovoi sekä 100 % kaakaojauhe) maistelu ja hyvä fiilis! Perus suklaapohjaan lisättiin oman maun mukaan terveysvaikutteisia ja makua tuovia jauheita kuten lucumaa, macaa sekä tocoa. Aineksia lämmitellään ja sulatellaan hellässä vesihauteessa, ja sekoitetaan halutut mausteaineet. Kun maku tyydyttää, kaadetaan massa muottiin, ja laitetaan jäähtymään joko pakkaseen (n.10-15 minuuttia) tai jääkaappiin (n. 20-30 minuuttia). Jäähdytyksen jälkeen suklaat ovat valmiita syötäviksi.

suklaa_DSC_0113

Suklaatyöpajan vetäjät korostivat että raakasuklaan teko on luova ja palkitseva prosessi, jota ihmiset turhaan jännittävät. Kun käytetään laadukkaita (suklaa)aineksia, ei lopputulos voi koskaan olla huono. Raakasuklaaseen ei lisätä valkoista sokeria, tai lukemattomia prosesseja käyneitä raaka-aineita, ja tästä syystä raakasuklaata voikin syödä enemmän hyvällä omallatunnolla.

suklaa_DSC_0116-v2

Elämyslahjojen ”suklaamestari” Joni

Elämyslahjojen tiimi kiittää kaikkia mukana olleita rennosta, opettavaisesta ja suussa sulavasta iltapäivästä! Raakaruoasta ja –suklaasta voi oppia lisää osoitteessa: GreenStreet.fi

ElämysBloggaajat on ElämysLahjojen yhteistyöohjelma, johon voi hakea kuka tahansa bloggaaja tai vloggaaja. Ohjelmassa mukana oleville lähetetään yhteistyöehdotuksia kuukausittain. Jos haluat hakea ohjelmaan, lähetä sähköpostia os. tiina@elamyslahjat.fi ja kerro blogisi nimi, URL, kuinka monta lukijaa sinulla on ja millaisista elämyksistä olet eniten kiinnostunut.

suklaa_DSC_0101-v2

Teksti: Netta Soininen
Työpajan toteutti: GreenStreet OY, Heidi Holmström
Katso lisää ja osta omasi: suklaatyöpaja yhdelle tai kahdelle
Lisää kuvia tästä

Villeimmät ruokailukonseptit ympäri maailman

Maailma on täynnä uskomattomia ruokailukokemuksia. Kansainvälinen matkabloggaaja Amanda Black koki henkeäsalpaavan kokemuksen vieraillessaan syntisessä kaupungissa. Kun hänet nostettiin yläilmoihin tekemään jotain niinkin yksinkertaista kuin syömään lounasta, hän ajatteli tällaista tapahtuvan vain Las Vegasissa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Dinner in the Sky on kansainvälinen konsepti. Se on levinnyt jo neljäänkymmeneen maahan ympäri maailman.

Dinner in the Sky

Tästä inspiroituneena Amandalle heräsi kysymys, että mitä muita erikoisia tapoja nauttia lounasta saattaa löytyä. Vastaus tähän kysymykseen on paljon laajempi kuin pelkkä Dinner in the Sky -konsepti. Illallinen korkeuksissa ei suinkaan ole ainoa erikoisuus maailmalla!

Illallinen pimeässä

1. Illallinen pimeässä
On tunnettu tosiasia, että suljettaessa toinen aisti pois toinen vahvistuu. Tähän perustuu pimeässä illastamisen salaisuus ja tämä konsepti onkin suosittu ympäri maailman. Siinä asiakkaat luottavat täysillä kokkeihin ja tarjoilijoihin. Jos olet henkilö, joka pelkää tuntematonta, illallinen pimeässä ei ole sinua varten. Opaque (LA, Santa Monica, San Diego ja San Francisco) tarjoaa vierailleen alueen, jossa hoidetaan ruoan tilaaminen ja tavaroiden säilytys. Tämän jälkeen tarjoilijat, jotka ovat sokeita tai silmät sidottuina, ohjaavat vieraat täysin pimeään ruokailuhuoneeseen. Jos taas haluat matkustaa pimeässä illastamisen synnyinsijoille, Blindehukin Zurichissä on sanottu olevan ensimmäinen paikka maailmassa, missä on ruokailtu täysin pimeässä. Heidän menunsa vaihtuu viikoittain ja heidänkin tarjoilijansa ovat sokeita tai silmät sidottuina.

Robottitarjoilia
Kuva: TravelersToday.com

2. Illallinen robottitarjoilijoiden seurassa
Totta, ihmiset ovat epätäydellisiä. Mutta voivatko robotit todella ymmärtää, että sinun lihasi ei ole tarpeeksi kypsää tai, että sinun vesilasissasi on hyönteinen? Hajime Robot ravintolan, joka sijaitsee Thaimaan Bangkokissa, omistajat luultavasti vakuuttaisivat vastauksen olevan kyllä. Ravintolan robotit tarjoilevat sinulle mitä ikinä tilaatkaan yli 100 lajia sisältävästä menusta. Parhain osio on vielä kuulematta! Nimittäin se, että robotit osaavat tanssia rytmissä. Robotit eivät siis ainoastaan valmista ruokaasi, tarjoile sitä sinulle ja kerää astioita, vaan niillä on takataskussa vielä tanssiliikkeitä.

Villi hai elämys
Kuva: TheGallivantPost.com

3. Illallinen veden alla
Vedenalainen ravintola Ithaa todella tarjoaa lupaamansa. Se sijaitsee Conrad Malediivien Rangali nimisellä saarella. Ithaa ravintola on lähes viiden metrin syvyydessä ja ruokailijat saavat nauttia 180 asteen näkymästä vedenalaiseen maailmaan, joka on täynnä trooppisia kaloja, haita ja muita merieläimiä. Vaikka paikka sijaitsee syrjässä keskellä Tyyntä valtamerta, se on täydellinen paikka pariskunnalle. Ravintola on tarkoitettu ainoastaan aikuisille ja ruoka tarjoillaan viinin kera.

Elämysillallinen reunallaKuva: AmusingPlanet.com

4. Illallinen (kirjaimellisesti) reunalla
Jos sinulla on korkean paikan pelko, ravintola FangWeng Kiinan Hubein provinssissa saattaa olla paikka, jossa et halua vierailla. Ravintola roikkuu ketjun varassa korkealla Chang Jiangin joen yläpuolella. Se sijaitsee noin 12 kilometria Yichangista pohjoiseen. Alue on tunnettu upeista maisemista, kallioista luolastoi

Elämysillallinen vankilassaKuva: alcatraz-er.net

5. Illallinen vankilassa
Oletko koskaan ollut utelias tietämään, että millaista olisi viettää aikaa telkien takana? Alcatraz E.R Japanin Tokiossa on hyvä paikka lähteä selvittämään tätä kysymystä ajautumasta liian kauas kaidalta polulta. Ravintola toivottaa asiakkaat tervetulleiksi laittamalle heidät käsirautoihin. Pöydät sijaitsevat vankilan selleissä ja menusta löytyy kyseenalaisia asioita (ihmisten sisäelimiä?).

Elämysillallinen lentokoneessa
Kuva: DPChallenge.com

6. Illallinen lentokoneessa
Useimmat meistä välttelevät lentokoneissa syömistä niin paljon kuin mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Ruokailu Boeing KC-97 koneessa on todella kokemus, joka kuulostaa mielenkiintoiselta. Colorado Springsin Radisson hotellin yhteydessä sijaitseva Lentokoneravintola (ei kaikkein omaperäisin nimi) on rakennettu vuonna 1953. Lentokone, joka nykyään toimii ravintolana, on ennen kuljettanut lentopetrolia muille koneille. Nykyään 42 asiakasta voivat nauttia ruoasta, joka sisältää kaikkea spagetista katkarapuihin. Kone on sisustettu valokuvilla ja lentämiseen liittyvillä esineillä.

Elämys kylmässäKuva: snowvillage.fi

7. Illallinen (jäätävän) kylmässä
Jos et ole koskaan yöpynyt jäähotellissa – tai et yksinkertaisesti halua viettää jäätävä yötä – jääravintola toiseksi paras paikka hyytävälle kokemukselle. JääBaari Kemin LumiLinnassa on hyvä paikka aloittaa. Ravintola on kaiverrettu luonnollisesti muodostuneeseen jäähän ja sen lämpötila pidetään jatkuvasti kahden ja viiden pakkasasteen välillä.

Mikä on erikoisin ravintola johon sinä olet törmännyt?

Katso lisää ja osta omasi: Dinner in the Sky ja Illallinen pimeässä
Teksti: Tommi Salenius, ElämysLahjat.fi
Alkuperäinen artikkeli

Maailmanennätys – shampanjaa 104 metrin korkeudessa

ElämysLahjat osallistui ravintola Pinellan järjestämään shampanjatastingiin lauantaina 3.8.2013. Kyseessä on Pinellan, Exclusive Hillbilly -blogin ja Janne Niska Oy:n järjestämä shampanjatasting, jossa osallistujat nostetaan noin sadan metrin korkeuteen nauttimaan valikoituja laatushampanjoita. Näkyvyys ylhäältä on n. 30 km ja nosto kestää puolisen tuntia.

 

Nosto sujui ongelmitta. Osallistujat kiinnitettiin turvavaljailla, mutta muuten ilmassa sai kääntyillä vapaasti. Esimerkiksi Dinner in the Sky -tapahtumassa osallistujat istutetaan penkkeihin, joten liikkumatilaa oli Pinellan tapahtumassa enemmän.

 

”Kyl se Turku vaan on kaunis kaupunki”

Myös muut osallistujat pitivät kokemuksesta. Kaksi rouvashenkilöä oli päättänyt pitää ylhäällä rapujuhlat, ja tarjosivat rapuja muillekin. Kerrallaan ilmaan pääsee neljä henkilöä ja lisäksi paikalla on tarjoilija sekä nostokoneen operoija.

 

Alkoholi rentouttaa – siksi shampanja

Nousun alussa jännittää hieman. Noin 25 metrin kohdalla tuntuu jo että ollaan aika korkealla. 50 metrin kohdalla luulin että olimme jo sadassa metrissä, mutta nousu vain jatkui! Lopulta sadassa metrissä olo on melko hyvä, eikä enää jännitä. Näkymistä on hyvä nauttia ja kuvia voi napata 360 asteen perspektiivistä. Fiilis on kaikilla hyvä, ja kaunis ilma parantaa viihtyvyyttä.

 

”Rodukasta” shampanjaa

Tarjoilussa oli kolme eri shampanjalajia. Valitettavasti niiden merkit menivät ohi (ja eivät ne paljon asiaan vihkiytymättömälle olisi kertoneetkaan), mutta tarjoilija vakuutti kyseessä olevan valikoituja laatushampanjoita. Hyvältä ne joka tapauksessa maistuivat. Pinot noir -shampanja oli tarjoilijan mukaan ”rodukas” eli siinä on munaa, toinen oli Vintage-valikoimaa. Kallein pullo kuulemma maksaa 250 euroa Pinellan normaalitarjoilussa.

 

Kutakin shampanjaa saa lasillisen, mikä onkin sopiva määrä ylhäällä nautittavaksi. Lisäksi tarjolla oli ankanmaksa-omenahyytelöä, joka oli erittäin maistuvaa.

 

Hintansa arvoinen, muttei edullinen

Itse elämys kustansi 79 € shampanjatarjoilun kanssa – pelkkä nosto olisi ollut 50 €. Hinta on vertailukelpoinen Champagne in the Sky’n kanssa, joka on kuitenkin hitusen edullisempi 49 euron hinnallaan. Kuitenkin Pinellan nosturi menee tuplasti korkeammalle kuin Champagne in the Sky, joten siinä mielessä hintaeron voi perustella.

 

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Turku sai vihdoin oman versionsa taivastapahtumista. Janne Niska Oy:n Ville Helminen kertoi, että tapahtumia on suunnitteilla myös muualla. ElämysLahjat tullee jatkossa tekemään yhteistyötä niiden markkinoinnissa ja viennissä. Minkälaisia taivastapahtumia haluaisit itse nähdä?

 

pinella1 pinella2 pinella3 pinella4 pinella5 pinella6 pinella7 pinella8 pinella9 pinella10 pinella11 pinella12

Dinner in the Sky – taivaallinen illallinen Helsingissä

Tepastelen perjantai-iltana Rautatientorille. Niko on soittanut minulle tuntia aiemmin hyvien uutisten kera. Kello kahdeksan kattaukseen on vielä avoimia paikkoja, joten pääsen ruokailemaan blogikirjoitusta vastaan.

 

Valtava nosturi jököttää torilla ja kannattelee tulevaa ruokailupöytääni 50 metrin korkeudessa. Näen punapaitaisen Nikon valkoisen telttarakennelman edustalla jakamassa ElämysLahjojen flaikkuja. Teltan sisäpuoli on sisustettu punaisella matolla ja pehmeillä sohvilla. Tyylikkäästi pukeutunut ja korvanapilla varustettu vahtimestari pitää yllä järjestystä. Sidon takkuni takaa kiinni ja mietin, olisiko minun pitänyt pukeutua vähän paremmin. Onneksi kukaan ei sentään ole ykkösissään, vaan muillakin ruokailijoilla on rennot vetimet.

 

Kokemus alkaa prameasti käynnillä Premium Bajamajassa. Kunnollinen WC-pönttö ja juokseva vesi. Kyllä kelpaa tyhjennellä rakkoa. Voisi olla noloa kesken ruokailun pyytää koko seuruetta laskeutumaan maan kamaralle pissahädän takia.

 

Kohti itse ruokapöytää. Mukava virolainen heppu kiinnittää minut valjailla rallituolia muistuttavaan istuimeeni. Hän kyselee auliisti, onko minulla mukava asento, ja vastailen tyytyväisenä. Myöhemmin ylhäällä huomaan, etten koeajanut kiinnityksiäni riittävästi. Olen piirun verran liian kaukana pöydästä ja pelkään koko ajan pudottavani haarukallisen herkkuja syliini – tai alas Rautatientorille epäonnisen ohikulkijan niskaan.

 

Nosturi alkaa hilata meitä yläilmoihin. Kokkinamme on ranskalainen Michelin-kokki Alexandre Gauthier. ”Ranskalainen Michelin-kokki.” Siinäpä vasta kolme sanaa, jotka yhdessä muodostavat kunnioitusta herättävän ja herkullisen nimikkeen. Myöhemmin tarkistan tyypin taustat, ja hänen perheravintolansa La Grenouillère on tosiaan saanut Michelin-tähden. Yhden vain, mutta se riittänee vallan mainiosti. Hieman petyn huomattuani, että raflalla on nettisivut ja varauksia voi kysellä sähköpostitse. Olin elänyt siinä uskossa, että saadakseen puhelinnumeron, josta voi ujosti kysellä pöytävarausta ranskalaiseen Michelin-ravintolaan, täytyy vähintäänkin tuntea hovimestarin serkun kaima. Mutta nettisivut ja kaikkea! Sivusto on kuitenkin äärimmäisen tyylikäs, ja ravintolan ohessa on jonkinmoinen majoitusmahdollisuus, joten annettakoon tämä nykyaikaisuus anteeksi.

 

Alexandren – hän hymyili minulle ystävällisesti jossain vaiheessa, joten olen varma, että olemme sinuttelu-asteella – lisäksi taivaalla meitä kestitsevät yksi suomalainen ja yksi jenkkienkkua reippaasti haasteleva apulainen.

 

Pyörin sivuille sen verran, mitä tuoli antaa myöten ja ihastelen Helsinkiä lievästi sanottuna uudesta perspektiivistä. Ylhäällä tuulee jonkin verran, ja osaksemme on harmillisesti sattunut viikon ainoa pilvinen päivä. Pari sadekuuroakin ropisee katokseemme. Fiksuna miehenä olen jättänyt hupparini alas, mutta suomalainen apujamppa ojentaa minulle pehmoisen viltin, jonka ylleni kietaistuani tunnen oloni lämpimän miehekkääksi. Myös tarjoiluun kuuluvat alkoholit itse makupaloista puhumattakaan lämmittävät kehoa ja mieltä.

IMG_1545

Alkujuomaksi meille kaadetaan jotain kuplivaa ja maistuvaa, ja kiiltävän kuvun alta paljastuu ensimmäinen ruokalajimme eli merikrottia avokadolla. Puheet hienostoravintoloiden annosten pienuudesta pitävät paikkansa. Mutta ei tänne posket pullollaan mättämään tultukaan vaan kokemuksen ja aistinautintojen perässä. Kiittelen silti itseäni siitä, että söin muutamaan tuntia aikaisemmin tuhdin annoksen tomaattikastikepastahässäkkää, jonka ainekset maksoivat ainakin kaksi euroa.

 

Merikrotin suolaisuus ja avokadon pehmeys tanssivat sulavasti yhteen alkuruoassamme. Seuraavana vuorossa on hanhenmaksaa ja raparperia. Jonkinlainen huokoinen ja rapea leivänpalanen kietoo ainekset kokonaisuudeksi, ja pohdin hetken, voiko laitoksen syödä sormin. Eteemme oli kuitenkin katettu kolmet aterimet ynnä jälkiruokalusikka, joten kilpaa kiitävät aivosoluni päättelevät, että kaikki neljä ruokalajia kuuluu syödä aseilla.

 

En ole koskaan ennen maistanut foie grasia, tuota yläluokkien laardia. Suomessa hanhien pakkoruokkiminen maksan kasvattamiseksi on kiellettyä, joten voinen nauttia snobiherkun puhtoisen omantunnon kera. Ei minusta ehkä hanhenmaksan suurinta fania tule, mutta rasvainen ja makea aines sopii hyvin osaksi raparperin kirpeän maun viimeistelemää ruokalajia.

 

Jostain alkaa kuulua soitantaa ja laulantaa. Leijuvan ruokailupöytämme vierelle nousee koppi, jossa naislaulaja tulkitsee kauniisti Oasista kitaristin säestyksellä. Perussettiä.

 

Jossain välissä meille kaadetaan punaviiniä, jonka loistavuudesta jaksan jankuttaa vieressäni istuvalle Nikolle. Tummanpuhuva, syvältä kouraiseva aromi. Makunystyni kumartavat syvään ja huutavat: ”We’re not worthy!” Ja lisää kumartelua on luvassa.

IMG_1549

Kolmas ruokalaji – joka käsittääkseni on myös pääruoka – on kyyhkystä ja vihreää vehnää. Kyyhkysen koipi kynsineen kaikkineen lepää lautasella. Ehkä vähän hätkähdyttävä näky, mutta mielestäni on vain oikein muistaa, mitä todella syö. Ja me syömme suussa sulavan pehmeää kyyhkystä. En tiedä, mitä hittoa vihreä vehnä on, mutta ainakin se sopii erinomaisesti murean kyyhkysen kaveriksi. Päässäni pyörii, ja osa makunystyistäni saa slaagin ja kuolee onnellisena. Juon lisää punaviiniä ja pelkään, että silmistäni ja korvistani alkaa pian valua kultaista hunajaa.

IMG_1550

Jälkiruoaksi – sen ainesten hakemisen vuoksi käväistään pikaisesti maan pinnalla – on konjakkia ja mansikka-marenki -leikittely! Konjakki on ihanan, mutta ei tungettelevan makeaa ja mansikkaherkku kaksinkerroin.

 

Neljäs ja viimeinen ruokalaji on nautittu, ja tunnin kestänyt taivastelu päättyy. Pöytämme laskeutuu pehmeästi alas. Kokkikolmikkomme saa ansaitut aplodit, ja sama kohtelias virolaismies irrottaa valjaani. Vielä pikainen visiitti toilettikoppien aateliin. Hehkutan hetken Nikolle pienen hiprakan kirvoittamin sanankääntein elämyksen mahtavuutta, ennen kuin poistun kevyin askelin torilta. Unohtumattoman kokemuksen jälkeen tuntuu kuin leijuisin ilmassa – joskaan en enää ihan 50 metrin korkeudessa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arttu Salminen
Freelance-kirjoittaja