En ole hääppöinen kuski. Joten kun tilaisuus tarjoutui mennä testaamaan 1st Time Racingin ralliajoa, kovaan ääneen ilmaisin, että kyytiin voin istua, mutta ajaa en aio. Tähän tottakai vaikutti myös se, että talvikaudella rata jäädytetään, joka osaltaan synnyttää pientä epäilystä.
Saavumme upeiden talvisten maisemien keskelle Topenolla sijaitsevaan Saukkolan EK:lle, joka hurmaa meidät heti tervetulleeksi toivottamalla tunnelmallaan. Ennen tosikoitosta nautimme lounaan ja kahvit tilan kahviossa, joka kattaa tilukset jopa sadalle hengelle. Tilan isäntä Hannu Saukkola toivottaa meidät tervetulleeksi ja kertoo meille tilan historiasta ja hyödyntämismahdollisuuksista.
“Täällä lippikset toimivat käyntikortteina”
“Täällä lippikset toimivat käyntikortteina” Hannu kertoo, kun ihastelemme seinää peittävää lippiskokoelmaa. Tunnelma on todella lämmin ja vieraanvarainen, seiniä koristaa erinäiset rallikuvat vuosien varrelta ja kahviossa tuoksuu vastaleivottu pulla.
Janne, Katri, Pinja & Kadri
Vaikka sisälle olisikin mukava jäädä vielä lämpimään, vedämme pipot päähän ja lähdemme kiertämään tilaa. Omenapuut ovat lumen peitossa. Sovimme jo, että tulemme ehdottomasti uudelleen kylään kesällä. Ajomestari Janne kierrättää meitä tilalla, johon kuuluu myös valloittavat saunatilat sekä upea savusauna. Silmämme osuvat ulkopaljuun, jota saa lämmitettyä vuoden ympäri! Harmi, ettemme tällä kertaa varanneet aikaa tälle..
Kierroksen jälkeen Janne kertoo meille ajotapahtuman kulusta, opastaa rallin ajamisen luonteesta sekä antaa neuvoja ja ohjeita. Vedämme tamineet päälle, ja nyt alkaa tilanne konkretisoitumaan: kohta ajetaan. Kypärä päähän ja ajohaalarit päälle. Hei, tässähän tuntee olonsa jo melkein ammattilaiseksi.
Se tunne unohtuu kuitenkin pian, kun pääsemme “varikkopaikalle”, jossa seisoo komea kokoelma ralliautoja valmiudessa. Vieressä leimuaa tuli, jonka ympärillä saamme mukavasti odotella omaa vuoroamme ja samalla seurata ajoja.
Asiakaspalvelupäällikkömme Tiina lähtee ensimmäisenä radalle. Uskallanko minäkin? Enpä tiedä, tuntuu hurjalta, mitenköhän pystyn hallitsemaan tehokasta autoa liukkaalla radalla..
Muistatteko, kun sanoin etten aio ajaa, vaan pelkästään nauttia adrenaliiniryöpystä Jannen kyydissä. Noh, sehän unohtuu nopeasti kun saamme hypätä autoon, jossa on kunnon turvakaaret sekä -vyöt. Autot ovat muuten hyvin riisuttuja, sisällä on vain yksi tai kaksi penkkiä.
Hyppään autoon ja vedämme vyöt kireällä, onpas äkkiä turvallinen olo. Ajattelin, etten ikinä uskalla ajaa talviradalla tuhatta ja sataa, mutta rauhoitun heti, kun meitä kehotetaan ajamaan juuri sillä nopeudella, kuin mikä itselle tuntuu hyvältä.
Aloitan rauhallisesti ja tunnustelen auton ohjattavuutta ja liikkuvuutta. Auto pitää aikamoista ääntä, mutta tämä kuuluu asiaan. Yllätyn jo ensimmäisessä mutkassa siitä, miten äärimmäisen hyvä pito renkaissa on. Pikkuhiljaa uskallan alkaa painamaan lisää kaasua ja menemään tiukkoihin mutkiinkin hieman reippaammin, siistiä! Yllättäen missään vaiheessa ei tunnu, että auto lähtisi luisuun tai menettäisi hallittavuutta. Harjoitusta, kierroksia ja rohkeutta vielä vähän lisää, niin Hirvonenkin hytisisi.
Lyhytkin kokeilu oli hauskaa, ja oli mielenkiintoista kokea auton erilainen ajettavuus. Nyt haluan istua kyytiin ja antaa ammattilaisen näyttää miten tämä tehdään kunnolla! Kaksipaikkaisessa autossa tilaa on juuri sopivasti, vyöt vain kireälle ja siirrymme odottamaan vuoroamme.
Sekunttikello tikittää antaen aikaa juuri sopivasti jännityksen hiipimiselle. Aika lyö, ja lähdemme liikkeelle räjähtävästi. Hetken olen jähmettyneenä hiljaa, mutta ensimmäisessä mutkassa kurkusta pärähtää jo kiljahdus. Huh, mutkat ovat jyrkkiä ja kun menemme niihin vauhdilla, on auto lähes poikittain radalla. Kestää jonkin aikaa ennen kuin alan luottamaan siihen, ettei auto pyörähdä ympäri, vaikka siltä aluksi tuntuukin. Jannen kokemuksella häneen voi luottaa täysin ja alan adrenaliinit virraten nauttimaan kyydistä, silti samalla vyön remmejä puristaen. Rata mutkittelee ja suoralle päästyämme lasissa on jo 150 km/h. Huh, myönnettäköön, hieman erilaista menoa kuin oma ajoni. Kokeneen ajajan taito on käsittämättömän upea kokea vierestä, niin taitavaa ajoneuvon hallintaa, että on helppo tuntea olonsa jopa siinä menossa turvalliseksi.
Talvinen rata on upea, aurinko välähtää puiden takaa ja lumi pöllyää käännöksissä renkaiden alla. Silti kokemus on niin intensiivinen, että lyhytkin ajo on ehdottoman riittävästi. Pysähdyttyämme huomaan jännittäväni koko kroppaa. Alkushokin ja hermostuneisuuden lauettua en voinut muuta kuin hymyillä loppukyydityksen ajan. Siistiä, upeaa kerrassaan!
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita? Ei, vaan vauhtia kyllä ja vaaralliselta tuntuvia tilanteita, mutta turvallisessa ja varmassa kyydityksessä.
Ymmärrän nyt, miksi rallikokemus kiinnostaa niin paljon, se on ollut yksi suosituimmista elämyksistämme toimintamme aloittamisesta asti. Vaihtoehtoina on erilaisia rallipaketteja, jokaiselle ja tilanteeseen sopiva. Ja hei, ralli ei kyllä ole pelkästään miehille, kyllä me naisetkin aika meno saatiin aikaiseksi, ja nyt olemme aivan koukussa! Kesällä sitten uudemman kerran, kun rata tarjoaa taas erilaisen tuntuman 😉
Nyt hei kun ystävänpäivä lähestyy, en kokisi tätä lainkaan hullummaksi lahjaksi rakkaalle tai parhaalle ystävälle. Jos itse ei uskaltaudu ajamaan, on jo katselukin elämys itsessään 🙂 Suosittelenko? ABSOLUT!
Kurkkaa kaikki rallielämykset >
Vauhdikasta viikkoa!
Pinja