Sain kesällä kutsun Dinner in the Sky-illalliselle, ja jonkinlaisessa tilapäisessä mielenhäiriössä vastasin myöntävästi ennen kuin olin asiaa sen enempää ehtinyt järkeillä (tai pohtia, että pelkään korkeita paikkoja). Ehdin kyllä järkeillä asioita moneen otteeseen ennen h-hetkeä. Mitä lähemmäksi osallistuminen tuli, sitä enemmän aloin hermoilla. Olen kyllä vuosien varrella pyrkinyt siedättämään itseäni eri tavoin ja totuttelemaan korkeisiin paikkoihin, mutta en koe olevani vielä asian suhteen näin pitkällä. Nyt oli kuitenkin tilanne, että pyrin vapaaehtoisesti korkealle, vaikka korkeat paikat pelottaa. Miksi? Se onkin todella hyvä kysymys.
Kuten jo mainitsin Dinner in the Sky-illallisen lähestyessä jännitykseni kohosi ja mielessäni kävi jopa illallisen väliin jättäminen. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Ja olihan tämä kuitenkin elämys, josta olin lukenut jo moneen otteeseen. Siispä tuumasta toimeen. Astelin aurinkoisessa kesäsäässä kohti määränpäätä ja sieltähän se jo sitten näkyikin – Nosturi! Kun näin sen, mietin vielä hetken, että luikkisin nurkan taakse ja pakenisin paikalta, mutta ei, minut oli jo nähty.
Tavarat säilytykseen. Alkudrinkki käteen (tämä muuten tulikin tarpeeseen). Tämän jälkeen lyhyt tietoisku nostosta ja turvallisuusasioista. Tässä vaiheessa tarkkailin ympärilläni olevia ihmisiä ja huomasin, että en suinkaan ole ainut, joka arastelee korkeita paikkoja. Turvallisuusvastaavan kertomasta jäi asiantunteva filis. Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut minua, koska tiesin kyllä jo etukäteen, että taustalla on ammattilaiset.
Noston aikana en halunnut liiemmin vilkuilla alaspäin. Eikä mielessäni käynyt myöskään tuolin kääntely. Katsoin siis tiukasti eteenpäin ja puristin ihan hiljaisena rystyset valkoisena tuolia. Olotilaa kuitenkin helpotti kun sain eteeni menun ja siihen sopivat viinit. Näitä maistellessa uskalsin alkaa jo nauttimaan, sekä ruoasta että maisemista.
Että suosittelisinko Dinner in the Sky’ta? Ehdottomasti! Ja ihan vaan tiedoksi, että peloista huolimatta, lähtisin myös itse koska vaan uudestaan ruokailemaan yläilmoihin. Haluan myös muistuttaa, että nosto on korkeanpaikan kammoisille kauhea ja jos oikein pahasta kammosta kärsii, kannattaa tämä kokemus jättää suosiolla muille. Kuulin kyllä juttuja, joissa ollaan kesken illallisen jouduttu tekemään ylimääräinen laskeutuminen.
Loppuen lopuksi siis hieno kokemus, jossa yhdistyi loistava illallinen, mahtavat maisemat sekä itsensä ylittämisen tunne.
Ensi vuoden illalliset korkeuksissa eivät ole vielä myynnissä, mutta niitä odotellessa voit lukea lisää Dinner in the Skysta tai tutustua vaikkapa Illalliseen pimeässä.
– Anu, elämyskirjoittaja