Elämäni pelottavin päivä – ralliauton kyydissä

Voi juku, miten jännittävä viime perjantai oli. Lähdimme yhdessä maajohtajamme Katrin kanssa tutustumaan palveluntarjojamme, 1st Time Racingin elämyksiin ja olin kuullut huhua, että saattaisimme itsekin päästä kokemaan oikean ralliauton tehoja.

Olin sulkenut tämän ajatuksen päästäni, sillä yksi pelottavimmista asioista on joutua tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Pelkään usein jo ihan tavallisenkin henkilöauton kyydissä, jos kuski sattuu ajamaan vähänkään kovempaa esim. moottoritiellä. En tiedä mistä tämä pelko on tullut, mutta jotenkin olen oppinut pelkäämään auton kyydissä.

Pääsimme paikalle, ja ei mennyt aikaakaan, kun aloimme jo vetää ajovarusteita päällemme. Ajattelin, että lähden ainakin kokeilemaan miten homma etenee, mutta tiedostin, että aina voi viheltää pelin poikki jos pelko ottaa vallan liiaksi. Haalarit niskaan, kypärä päähän ja kohta minut olikin jo köytetty ralliauon penkkiin ratin taakse. Ensimmäinen etappi oli testata itse millaiselta ajaminen ralliautolla tuntuisi. Ajelimme muutaman kierroksen jääradalla, mutta nyhverönä menin kaikki mutkat todella hissukseen, ja mittari näytti arviolta viittä kymppiä kovimmassakin vauhdissa.

Rallikyyditys

Kun olimme testanneet ajamista, kysyi 1st Time Racingin Janne, kumpi meistä haluaisi ensimmäisenä kyytiin. Kuin tykin suusta, kuulin minun sanovan ”minä!” – halusin kokemuksen heti alta pois, etten ehtisi enää jänistää. Nyt kun kaikki vetimetkin oli saatu päälle, olihan minun pakko uskaltaa kyytiinkin. Jälleen vyöt kiinnitettiin tiukalle, enkä voinut liikkua senttiäkään penkissä. Pieni ahtaanpaikankammo meinasi iskeä, mutta heti kun auto lähti liikkeelle, unohdin kiristävät vyöt ja niiden tilalle ajatuksiin tuli paniikki siitä, selviäisinkö hengissä itse kyydityksestä.

Rallikuski Janne ei todellakaan himmaillut, vaan antoi mennä täysillä heti ensimmäisestä mutkasta alkaen. Tunne oli samaan aikaan siistein ikinä, mutta samalla pelko heitti kapuloita rattaisiin. Vauhtia oli 150 km tunnissa, mutkat mentiin aivan sivuttain, ja mäistä tultiin alas ilmalennoilla – miten ikinä suostuinkaan tähän, kyselin itseltäni. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa vauhti ja pelottava tilanne ottivat vallan ja huusin Jannelle ”nyt on pakko päästä pois, hidasta!”. Janne hoiti tilanteen hyvin: hän hidasti hieman, mutta ei luovuttanut suhteeni.

Kuin ihmeen kaupalla suostuin toiselle kierrokselle, joka meni jo paljon paremmin. Nyt osasin hieman nauttia ilmalennoista ja tiukoista kurveista, sain jopa kuvattua videolle koko toisen kierroksen. Toisen kierroksen päätyttyä olin yhtä hymyä, kädet ja polvet tärisi adrenaliinista ja pelosta, mutta olo oli mahtava – olin voittanut itseni!

Tällainen elämys sopii mielestäni loistavasti sekä autoilun ystäville, mutta myös sellaisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Suosittelen elämystä esimerkiksi polttarisankarille yllätysohjelmanumeroksi tai vaikka pyöreitä täyttävälle perheenjäsenelle syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisesta tulee ihan mahtava fiilis, kun tajuaa tehneensä jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan uskaltavansa kokea!

Katso elämyksestä lisätietoja: 1st Time Racing rallikyyditys

-Kristiina

Comments

comments