Illallinen pimeässä – aistit valloilleen!

illallinen pimeässä

Yleinen totuushan on, että yhden aistin heikentyessä, muut vahvistuvat. Sain tuta tästä, kun pääsin kokeilemaan Elämyslahjojen Illallinen pimeässä -konseptia viime keväänä ja kokemus toden totta oli varsin mullistava!

 

Aivan ensimmäiseksi saimme laput silmillemme ja seurueemme johdatettiin pimeään ruokasaliin. Yritimme vain arvailla minkälainen huone olisi, kunnes hetken päästä silmiemme totuttua pimeään laput poistettiin silmiltämme. Emme pystyneet näkemään ketään, mutta tietenkin keskustelemaan ja hahmottamaan istumajärjestystä pöydässä. Tarjoilijat avustivat, kertoivat koko syömisproseduurista ja ohjasivat kätemme lautasille, haarukoille ja veitsille ja viinilaseille, jotta osaisimme sitten itse pimeässä ottaa ne.

 

Sitten seurasi vihdoinkin ruokien vuoro. Merellinen tuoksu täytti koko huoneen ja arvailimme mitäköhän saisimme eteemme. Mielestäni tuoksu muistutti seesamöljyssä paistettua lohta, mutta sitten totuus paljastui, saimme kampasimpukkaa! Mahtavaa, onnistunut tarjoilu, hieman tosin ahdistavaa kun ei nähnyt lautasta – ei kai lautaselle jäänyt yhtään kampasimpukkaa?

 

Pääruuaksi paljastui peuraa perunapyreessä. Maku oli taas onnistunut, ja pimeässä syödessä tuntui, että ruokaa olisi ollut paljon ja tulinkin nopeasti täyteen, vaikka annoskoot olivat ihan normaalit ravintola-annokset. Jälkiruuaksi saimme ihanan marenki-kermavaahto-marjakulhon, joka sopii muutenkin minkä tahansa aterian päälle, mutta pimeässä kun ei pystynyt näkemään miltä annos näyttää, eri elementtien suutuntuma korvasi ulkonäön moninkertaisesti. Marengin suloisen makea rapeus yhdistettynä kermavaahdon höttöön ja kosteuteen, sekä marjojen muodot ja maut korostuivat.

 

Kun valot pikkuhiljaa laitettiin päälle, saimme nähdä annokset jotka meille oltiin tuotu, ja purimme kokemukset. Maut pääsivät hyvin valloilleen, ja vannoutuneena foodiena kokemus oli avartava, ja suosittelen kaikille, vaikkapa testaamaan omia makunystyröitään, kuin myös viihtymään vaikka työporukassa. Keskustelua ainakin riittää uudessa tilanteessa.

 

Makujen sinfonia voisi kuvata kokemusta parhaiten. Ruuosta, eikä asetelmasta voinut nauttia silmillä, joten tuoksu ja maku kompensoi sitäkin enemmän ja jopa huonoinkin maistaja löysi annosten vivahteet.

– Linda, onnekas elämystestaaja

 

Hauskaa, hyvää ja kaiken lisäksi terveellistä!

Kävimme porukalla raakasuklaa workshopissa. Työpaja järjestetään Helsingissä ihanassa Rupla-kahvilassa, joka tarjoaa hauskan ja kotoisan ympäristön terveellisten raakaherkkujen valmistamiseen. Rupla toimii päivisin viihtyisänä kahvilana, jonka tunnelman luo vaihtuvat taidenäyttelyt ja myynnissä olevat design- ja vintage huonekalut sekä suunnittelijoiden vaatemyymäläpuoli.

blogi29blogi12

Emme olleet aiemmin itse valmistaneet raakasuklaata ja kuvittelimme sen olevan ehkä jopa hieman hankalaa ja valmistustapojen poikkeavan hurjasti normaalista kotikeittiösekoilusta. Osaammekohan?

1

Työpaja alkoi mukavasti meidän tutustumalla yhdessä läpi käytettävien raaka-aineiden alkuperiin ja ravintoarvoihin sekä tietysti maistelemalla. Täytyy sanoa, että monet raaka-aineet yksinään ovat todella vahvan makuisia, niiden korkean ravinnerikkauden vuoksi, superfoodeja siispä totta tosiaan. Ei heti uskoisi, miten vahvalta esimerkiksi kaakao, yksi maailman ravinnerikkaimmista raaka-aineista, maistuu raakana! Aloimme vähän epäröimään lopputuleman kohtaloa, sillä valmistuksessa ei käytetä tietenkään mitään prosessoituja komponentteja, kuten sokeria.

2.1blogi3

blogi17

Suklaan valmistaminen tapahtui pareittain ja oli mukavaa, että workshopin luonteeseen kuuluen suklaan valmistaminen oli sosiaalista kimpassa tekemistä. Valmistusta helpottamaan raaka-aineet olivat jauheina, jotka mitattiin melko lailla näppituntumalla ohjeistuksen mukaisesti. Eihän tämä niin hankalaa olekaan, vaan hauskaa ja mielenkiintoista! 

blogi23blogi14blogi16

Tunnelma työpajassa oli ihanan rento ja avoin, pajassa tosissaan kaikki valmistavat omat satsiinsa ja heiteltiin ilmaan keskustelua ja kysymyksiä raakaruosta. Mielenkiintoisia faktoja, hauskaa fiilistä ja kivaa yhdessätekemistä! Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen, jotta työpajassa säilyi tuttavallinen ja rauhallinen ilmapiiri.

blogi25blogi8

Emme olleet ainoita, jotka ihmettelivät eräiden raaka-aineiden koostumusta, makua tai ravintotietoja, ja ilmoille lennähtikin “ohhoh” useampaan otteeseen. Kun saimme raaka-aineet yhdistettyä ja suklaamassan oikeanlaiseksi, valutimme sen muotteihin. Nyt herkut hetkeksi tekeytymään pakastimeen, onpas jännittävää!

 

11

Vitsit, enpä olisi uskonut, mutta jopa meidän konvehdeista tuli erittäinkin mallikkaan näköisiä (mikä lahjaidea btw)! Silti ennen maistamista takaraivossa vienosti kumisi vanha sanonta, ”moni kakku…” Mutta arvatkaapas, oli muuten hyvää! Ja samalla täysin uudenlaisen ja terveellisen makuista. Jännä myös huomata, että Katrin ja minun suklaa oli todella eri makuista kuin toisen tiimin. Voimakkaan makuisten raaka-aineiden suhteet ovat siis melko pienestä kiinni, ja hennoilla muutoksilla suklaasta saa siten eri vivahteita esiin. Harjoitus tekee mestarin, jotta löytää sen itseä eniten miellyttävän kombinaation.

 

Raaka-aineita voi ostaa paikan päältä, jotta raakasuklaan mestariksi voi harjoitella myös kotioloissa ja kokeilla erilaisia variaatioita, luovuus kunniaan! Raakasuklaa ei tosiaankaan ole mitään aivan tavallista sunnuntaisuklaata, vaan niin ravinnerikasta, että yksikin pala riittää. Suklaa myös piristää jonkin verran, joten sitä ei kannata nauttia liikaa myöhään illalla, mutta sitäkin parempi iltapäivän energisoiva herkku on kyseessä.

_DSC3594

GreenStreet järjestää myös huippusuosittuja ja terveellisiä raakakakku workshoppeja, täytyypä kokeilla seuraavaksi! Jos Helsinkiin on matkaa tai haluaa järjestää oman workshoppinsa kotioloissa, voi valita myös raakasuklaa nettikurssin, jonka mahdollistaa yksityiskohtaisen ohjeistuksen ja niksien myötä raakasuklaan valmistamisen myös omassa keittiössä.

 

5


Workshop
on todella hauskaa ja erilaista tekemistä porukalla tai laatuajan viettämistä parhaan ystävän tai kumppanin kanssa. Ja kaiken lisäksi terveellistä ja maistuvaa!

I´m sold ja toivon todella, etteivät läheiseni lue tätä ja arvaa mitä saavat joululahjaksi tänä vuonna 😉

 

 

Maistuvaa ja terveellistä joulun odotusta!

 

Pinja

Murhaava illallinen – teatteria ja gourmeeta!

murhaava illallinen

 

 

ElämysLahjat on saanut valikoimiinsa taas uuden ruokaelämyksen ja suoraan sanottuna olemme todella innoissamme. Olemme aikaisemminkin tuoneet esille erilaisia ruokailuelämyksiä kuten Illallinen pimeässä ja Dinner in the Sky. Nyt on tarjolla taas jotain täysin erilaista.

 

Murhaava illallinen toivottaa kävijät tervetulleeksi seuraamaan draamaa. Se mitä illan aikana tapahtuu on salaisuus. Yksi asia on kuitenkin varma – tämä ei ole tavallinen 3 ruokalajin illallistapahtuma. Voitko olla varma kuka istuu vieressäsi? Onko hän osa murhaavaa näytelmää vai onko hän sinunlaisesi tavallinen ruokailija?

 

Illallista vie eteenpäin kokenut juontaja ja jännittävät tapahtumat seuraavat toisiaan. Vieraat nauttivat kahden tunnin ajan gourmet-ruoasta ja heille tarjoillaan kolmen ruokalajin illallinen.

 

Kansainvälinen konsepti rantautuu Suomeen

 

murhaava illallinen

 

Murhaavan illallisen tuottaa sama yritys, joka on kansainvälisen menestyskonsepti Dinner in the Sky:n takana. Gurmee Teatterin esittämää murhaavaa illallista on esitetty jo onnistuneesti Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Nyt se on jalkautunut Suomeen.

 

Arvostetut keittiömestarit ruoan takana

 

murhaava illallinen

 

Pääkokkina toimii Matti Jämsen. Hän on niittänyt mainetta kansainvälisissä kilpailuissa ja sijoittui tänä vuonna neljänneksi Bocuse d´Or –kilpailussa. Toisena kokkina toimii Jouni Toivanen, joka tunnetaan Michelin-ravintola Luomon kokkina.

 

Kansainvälistä yhteistyötä

 

Näytelmän on ohjannut Seppo Honkanen. Hänen viimeisimpiä töitään ovat mm. Päällystakki, Hiljaiset sillat, Mielensäpahoittaja ja Arvoituksellisia muunnelmia. Mielensäpahoittaja on ollut menestys Suomessa. Esityksen on käsikirjoittanut Diana Leesalu Tallinnan Linnateatterista. Lavastuksesta vastaa latvialainen Aigars Ozoliņš. Murhaava illallinen järjestetään Rautatientorilla ja Sivulahdessa Gurmee Teatteri Areenassa. Illalliset pidetään loka-marraskuussa lämmitetyssä teltassa.

 

Lisätietoa löydät kategoriasivulta: Murhaava illallinen.

 

”Olemme ElämysLahjoilla innoissamme tästä uudesta konseptista, koska erilaiset ruokaelämykset herättävät kiinnostusta.”

 

Murhaavin terveisin,

ElämysLahjat.fi

 

Näkökulma: illallinen pimeässä heikkonäköisen silmin

Kun illalliselta sammuttaa valot, makuaisti terävöityy, eikä pöytäseuruetta häiritse kännykän räpläys. Valoisassa kabinetissa asiakas laittaa mustat lasit silmilleen. Ravintola Tiiliholvin tarjoilija kertoo illan kulusta, tarttuu käteen ja ohjaa asiakkaan kabinettiin illalliselle. Illallinen pimeässä on alkamassa. Parituntinen, jonka aikana pitäisi suoriutua kuudesta ruokalajista sokkona. Pimeässä illallistaminen ei ole uusi keksintö. Maailmalla niitä on järjestetty jo useita vuosia.

 

Tässä on tuoli, tässä on pöydän reuna, tarjoilija neuvoo. Onneksi tarjoilijan ääni on rauhoittava, sillä paniikki pyrkii kurkkuun. Ensimmäinen asiakas kopeloi tuolia ja istuutuu. Tarjoilija johdattaa loput illallisen osallistujat, noin 10 henkilöä, pöytään. Hetki hiljaista odotusta. Valot sammuvat viereisestä huoneesta ja ovi sulkeutuu. Asiakas ottaa lasit silmiltään, huoneessa on aivan pimeää. Illallinen pimeässä alkaa! Tervetuloa! Minä olen Mari Ojala, teidän emäntänne tänään, illan pimeä emäntä.

illallinen pimeässä

Pimeä emäntä Mari on itse vaikeasti heikkonäköinen. Mari on ollut syntymästään asti heikkonäköinen ja on työskennellyt Tampereen seudun Näkövammaisilla erilaisissa keikkatöissä 25 vuotta. Koulutukseltaan Mari on yo-merkonomi, sosiaali- ja terveydenhuollon sihteeri ja vammaistyön lähihoitaja. Hänellä on paljon kokemusta näkövammaisena elämisestä ja näkövammaisten parissa toimimisesta. Mari on opiskellut sekä näkevien kouluissa että näkövammaisten kouluissa. Hänellä on kokemusta myös pimeiden kahviloiden vetämisestä useiden vuosien ajalta, joten ruokailun luotsaaminen luonnistuu jouhevasti. Omia kokemuksia on kertynyt paljon erilaisista tilanteista näkövammaisena – varsinkin Intia tarjosi elämyksiä kaikille aisteille.

 

Asiakasta Ahdistaa. He haluavat nähdä mitä syövät!

 

Aluksi käydään emännän kanssa läpi, mitä pöydältä löytyy. Asiakas taputtelee pöytää. Hän löytää vesipullon, lasin, ruokailuvälineet ja lautasliinan. Tarjoilija tuo pimeänäkölasien avustamana ensimmäiset maistiaiset. Pimeässä näkyy vain pimeänäkölasien punainen valo. Pöytäseurue pyrskähtelee, sillä tarjoilija on kuin Terminaattorista. Ruokia odotellessa Mari ehdottaa palikkatestiä. Jokainen nappaa edessä olevasta pussukasta palasen ja yrittää sovittaa sen oikeaan koloon. Vaikeaa… Yksinkertaisilta kuulostavat asiat muuttuvat hankalaksi, kun yksi aisti on pois pelistä.

 

Asiakkaan alkuruokalautasella on kolme ruokalalajia. Katkarapu tunnistetaan helposti. Vasemmalla on jokin merenelävistä tehty kakku. Asiakas hylkää haarukan ja hipelöi lautasta sormin. Onko se tyhjä? Ahdistus helpottaa, vaikka ei tiedä, mitä suuhun lapioi. Maisteluun keskittyy, ruuan rakenne ihmetyttää ja monia tuttuja makuja alkaa epäillä. Tarjoilija kantaa eteen uuden ruuan. Vaahdon makua ei tunnista, mutta mädin rakenne on tuttu. Poks, poks, ne rouskuvat suussa. Yhdessä annoksessa maistuu riista. Peuraa?

 

Veitsen käyttäminen ei luonnistu, joten asiakas tunkee palasen kokonaisena suuhun. Ei hyvä idea. Oikealla on jokin mureke, jonka rakennetta tai makua ei osaa yhdistää mihinkään. Epävarmuus ja ahdistus palaavat. Ja jälleen uusi ruokalaji: asiakas maistaa sitruunamelissan ja hunajan. Parasta ruokailussa on arvuutella muiden kanssa, mitä lautaselta löytyy. Eikä kukaan räplää kännykkää. Se on virkistävää. Jälkiruoka yllättää. Keskellä on mousse, josta erottuu valkosuklaa ja salmiakki tai lakritsa. Oikealla maistuu tyrni. Vai oliko se sitä sittenkään? Tarjoilija tulee viimeisen kerran huoneeseen, sytyttää pienen kynttilän. Ruokailun päätteeksi tarjoilija kertoo eri ruokalajien sisällön. Osan asiakas maistoi oikein, mutta osassa meni metsään. Peuraa lautasella ei ollut, eikä salmiakkia. Ruoka-aineet vaihtuvat kausittain. Enempää en paljasta.

 

Täältä pääset tutustumaan tarkemmin illalliseen pimeässä.

 

Teksti,

Mari Ojala, pimeä emäntä

 

Raakasuklaakurssilla

Viime viikonloppuinen isänpäivä oli vain lähtölaukaus tulossa olevalle lahjamaratonille. Siltä varalta, että lahjansaajan kaapista löytyy jo tarpeeksi sukkia, pilailusolmioita, partavesiä, kylpytakkeja, Mitä Missä Milloin- kirjoja ja viskipulloja eivätkä ne ”rokota koko kylä”- tai ”osta vuohi Afrikkaan”- tyyliset aineettomat lahjat ole ihan sitä, mitä olet etsimässä, on olemassa Elämyslahjat.fi.

 

Onneksi. Siellä saa nimittäin räätälöityä elämyksiä ihan kenen tahansa tarpeisiin. Lahjoja, jotka sykähdyttävät vielä pitkään joulunpyhienkin jälkeen. Meille tarjoitui mahdollisuus tutustua lahjatarjontaan Greenstreetin raakasuklaakurssin (alk. 59€) muodossa.

raakasuklaakurssi1

Tässä blogissahan ei ole juurikaan raakaruoilla tai superfoodeilla mässäilty. Tai no, ellei rakkauspölyä ja universumihiukkasia pursuavaa pekonia sellaiseksi lasketa? Kaapista löytyy kyllä muutamakin avaamaton Spirulina- ja chia-siemenpakkaus joiden masentunut huokailu kaapin aina sulkeutuessa on kyllä aiheuttanut alakuloa allekirjoittaneessa jo pitkään. Mutta suklaa! Kyllä siinä on tekosyy, jolla tämänkin bloggaajan liikkeelle saa!raakasuklaakurssilla3

Ihan alkuun tutustuimme raaka-aineisiimme. Enpä olisi ennen kurssia tiennyt, että kaakao on maailman magnesiumpitoisin elintarvike. Kautta aikojen sillä onkin ollut melkoisen legendaarinen maine mm. mieskunnon ylläpitäjänä…!

 

Sellaisenaan se on kuitenkin melkolailla kitkerää, jonka vuoksi pääsimme ihan kädestä pitäen tutustumaan myös muihin (meille) uusiin ja eksoottisiin aineksiin kuten maca-jauheeseenlucumaan ja tocoon eli riisinlesejauheeseen.

 

Perulaisesta juureksesta peräisin oleva maca esimerkiksi on adaptogeeni (kyllä, vanhana nipona olin ihan kärppänä ottamassa muistiinpanoja ja opettelemassa vaikuttavan kuuloisia sanoja!), mikä pyrkii palauttamaan kehon tasapainoa poikkeuksellisissa elämäntilanteissa, joten siitä kannattaa etsiä apua esim. hormoni- ja kuukautishäriöihin ja yleiseen energianpuutteeseen. Niin ja kuulemma niihin sänkypuuhiinkin…! Toco taas on korkean E-vitamiinipitoisuutensa ansiosta hyväksi mm. iholle, sydämelle ja verenkierrolle. Raakasuklaalle se antaa maitosuklaamaisempaa täyteläisyyttä.

 

Lucuma puolestaan sisältää runsaasti vitamiinejä ja kivennäisaineita.  Yhdessä macan kanssa se neutralisoi kaakaon kitkeryyttä ja parantaa suklaan rakennettaraakasuklaakurssi4

Ensin kaakaorasva sulatetaan. Tämä onnistuu ihan vesihauteessa. Koska kyseessä on raakasuklaa, ei raaka-aineita missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen.

 

Sitten siihen lisätään kaakaojauhe. Ja ne lucumat. Ja macat. Ja meillä näköjään myös jauhettua pähkinää. ”You know, antamaantekstuuria”, selvensi kurssikaveri Naapurinpoika. Voin kertoa, ettei poika olisi minulle vielä muutama kuukausi sitten mistään tekstuureista luennoimaan alkanut…

 

Ravintorikkaassa raakasuklaassa ei ole sokeriakaan, joten sitä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Kurssimme vetäjä esimerkiksi kertoi jättäneensä kahvin pois ja saavan virkeyttä aamuunsa raakasuklaasta. Ja ei kai suklaa nyt koskaan voi olla huono tapa aloittaa päivä? Todellista hyvän mielen ravintoa sen on myös siksi, että kaikki raaka-aineet ovat huippulaatua: luomua ja hankittu sellaisilta tuottajilta, jossa ne ovat taatusti myös eettisesti tuotettuja.

 

Makeutukseen käytimme hunajaa ja valmiin suklaan tuunaukseen inkamarjoja (jonka opin olevan ananaskirsikkaa!) ja pähkinöitä.raakasuklaakurssi5

 Ja kyllähän se lopputulos sai aika äidillisellä ylpeydellä huokailemaan. Katsokaa nyt! Ihan itse tehtiin! Ja heti ekalla kerralla onnistuttiinkin!

 

Eihän se maku Fazerin Sinisen lähelle pääse, mutta sitä varten on elämässä aina omat hetkensä. Varsin positiivinen yllätys se joka tapauksessa oli: paljon parempaa kuin mitkään tähän asti maistamani. Todelliseen testiin ne joutuivat kuitenkin suklaata suurtalouspakkauksittain kuluttavan kurssikaverin käsissä. Ja kyllä – kelpasivat! Kehujakin keräsivät!

 

Voimme siis suositella kurssia hyvällä omallatunnolla. Oikein onnistunut lahjaidea. Ja hei- seuraavaksi voikin alkaa jo silmäillä Greenstreetin valikoimista löytyvää Raakakakkukurssia. Tai raakaherkkuworkshoppia. Ihan ehdoton suosikki on kuitenkin ehkä paikan Herkkuperse-tekstillä varustettu pipo…!raakasuklaakurssi6

Ja kuka tietää – ehkä jo huomenna ensi vuonna saan vihkiydyttyä niiden spirulinojen ja chiasiementenkin saloihin…?

 

*Yhteistyössä Elämyslahjat.fi- palvelun kanssa*

 

Blogi: Andalusian auringossa

Alkuperäinen teksti: http://www.andalusianauringossa.com/2014/11/raakasuklaakurssilla-greenstreetfilla.html

 

 

Taivaisia nautintoja, kokkeja korkeuksissa – Dinner in the Sky

dits-kuva1

 

2013 kesällä katselin haikeana, kun taivasravintolan kokkeja hemmoteltavineen vinssattiin kohti kulinaarisia korkeuksia. Minä söin kattoremonttia varten vuokratun nostolaitteen nokassa nektariinin.

 

dits-kuva2

dits-kuva3

 

 

Viime kesänä kuitenkin pääsin itsekin ensimmäistä kertaa nostolle. Onni osui kohdalle Michelin-tähditetyn Postresin ravintoloitsija Samuli Wirgentiuksen muodossa. Olin tutustunut Samuliin jo Taste of Helsingissä ja odotin mielenkiinnolla mahdottoman mukavan keittiömestarin kestittäväksi pääsyä.

 

Perhosten lisäksi vatsassa kutitteli kupliva ja kasvoja auringonpaiste. Samuli veisteli letkeästi heti kättelyssä laskevansa sen varaan, että kaikki jännittävät kuitenkin sen verran, ettei kukaan muista jälkeen päin mitä tuli syötyä. Haha, as if. Runsaasta juomatarjoilusta huolimatta makunystyt eivät päihtyneet puuduksiin. Ruokailu oli nautinto kaikin puolin.

 

dits-samppanja

dits-samuli

Dinner-in-the-Sky-Tampere-kuva6

 

Ja se oli erilaista. Ruoka-annoksia taivasravintolaan suunniteltaessa pitää ottaa huomioon monia sellaisia asioita, jotka tavallisissa ravintolatiloissa eivät ole oleellisia lainkaan. Kuinka nopeasti annos jäähtyy matkalla halki tuulen ja tuiskun? Pysyykö se kasassa yläilmojen tuiverruksessa, vai singahtavatko mousset ja muruset asiakkaan naamalle kuvun noustessa? Ymmärrän mainiosti, ettei ruoka voi olla täysin samanlaista kymmenien metrien korkeuteen kohotettuna kuin suojaisassa ravintolasalissa, jossa lautasille voi pipertää ja kihartaa vaikka mitä herkistelyjä. Silti mielestäni annokset olivat varsin kunnianhimoisesti ja kauniistikin toteutettuja. Samuli onkin taivaisena kokkina jo vanha tekijä, sillä mies oli ensimmäistä kertaa taivaisena kokkina jo vuonna 2011 Tallinnassa.

 

Dits-kuva7-alkupalat

dits-kuva8-ruoka

 

Koska kyseessä oli Postresin keittiömestari, odotin kaipaillen nimenomaan jälkihyvää. Lasipurkkiin pakatut marjaiset ja maltaiset maut herkistivät hyvinkin.

 

dits-kuva9-jalkkari

dits-kuva10-kaato

 

 

 

 

Nosto oli kokonaisuudessaan elämys. Aurinko, korkeus, tuuli varpaissa, rakas kotikaupunki lintuvinkkelistä ihailtuna aivan kääpiön jalkojen juuressa. 40 metrin korkeuteen kohotetun matalahkon ihmisen olo ei olisi voinut olla paljon rennompi, vaikka pelivälinettä tulikin alkuun ehkä rutistettua hieman tavallista napakammin tipauttamisen pelossa. Oli rauhallinen hetki nauttia ruoasta aivan paikallaan. Tavallaan oli tietenkin pakkokin. Hyvä minunkin on joskus olla ryysimättä köökin puolelle putki tanassa. Toisaalta tein sen jo ennen nostoa ja uudestaan noston jälkeen, jehna.

 

dits-kuva11-city

 

dits-kuva12-kokkaus

Dits-kuva13

dits14

 

Kulmapaikka oli hyvä kuvien ottamiseen, mutta koska kokki sijaitsee keskellä ravintolakoria, ei jakkaraltani käsin isommasti höpötelty. Onneksi olin ehtinyt jututtaa Samulia jo Helsingissä. Ja ehkäpä jossain vaiheessa tulee tilaisuus jutustella ja nautiskella herran herkuista maanpäällisesti Postresissa.

 

Koska meillä oli hyvä vinssausputki päällä, suuntasimme seuraavalla viikolla Helsinkiin. Tällä kertaa nautimme aamiaista Rautatientorin yllä. Keli helli silloinkin.

 

dits15

dits16

 

dits17

 Jo Tampereen päästä tutut tyypit pitivät korkeuksissa hyvää meinikiä yllä. Samoin tekivät pari lasillista cavaa. Kokkia emme kyytiin saaneet, sillä hän hallinnoi taivasravintolaa ainoastaan lounaalla ja illallisella. Kävin kuitenkin jututtamassa G.W. Sundmansin Matti Jämseniä aamiaistelun jälkeen.

 

Tämä oli Matin neitsytmatka taivasravintolan ruorissa. Mies kertoi olleensa annoksia suunnitellessaan tinkimätön niin ruoan makujen kuin koostumuksenkin suhteen. Samanlaista kuin ravintolassakin, joten kunnianhimoisella meiningillä mentiin. Matti on muutenkin yksi Suomen kokkitaivaan supermiehistä. Hän edustaa Suomea jälleen tulevassa Bocuse d’Or -maailmanmestaruuskilpailussa Lyonissa. Edellisen kerran Matti kisasi vuonna 2011 ja sijoittui viidenneksi. Kukaan suomalainen ei ole aikaisemmin sijoittunut tuossa maailman arvostetuimmassa kokkikisassa yhtä korkealle, mutta se ei Jämsenille riitä. Mies tähtää korkeuksiin. 50 metrissä killuvasta taivasravintolasta on hyvä ottaa vauhtia.

 

dits18

Dinner in the Sky on Suomessa Stoptelttojen järjestämä, mutta paikkoja saa ostaa myös ElämysLahjat.fi:n kautta. ElämysLahjoilla on muuten taivasruokailun lisäksi muitakin mielenkiintoisia kokemuksia tarjolla uusien kulinaaristen tai muuten vaan kohottavien kokemusten nälkäisille.

 

Teksti: Ronja Honko
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla):

http://siivetjasarvet.kohokohdat.fi/2014/08/25/taivaisia-nautintoja-kokkeja-korkeuksissa-dinner-in-the-sky/