Vuoden 2018 paras elämys: Romanttinen igluyö

Yhdeksän kilpailukierrosta, kolme kuukautta ja 32 elämystä. Järjestimme koko kesän pituisen kilpailun, jossa asiakkaamme ja seuraajamme saivat äänestää vuoden parasta elämystä kilpailusivuilla sekä sosiaalisen median kanavissamme.

Kilpailu käytiin eri kategorioittain ja finaaliin etenivät jokaisen kategoriakierroksen voittajat; romanttinen igluyö kahdelle, maastoratsastustunti islanninhevosilla, hemmotteleva suklaahieronta, illallinen ravintola Meripaviljongissa, rentoutuskellunta Float Kalliossa, tandemlaskuvarjohyppy, virtuaaliportaali sekä Dodge Challenger vuokraus.

Elokuun lopulla alkanut finaalikierros kesti viikon, ja sinä aikana finaalissa olleet elämykset keräsivät eri kanavissa huiman määrän ääniä. Voittajaelämys saavutti 468 äänen saaliin ja sitä myötä voitti koko kilpailun. Voittajaelämys on oikea helmi, josta voimme olla hyvin ylpeitä..

Romanttinen igluyö kahdelle – vuoden 2018 paras elämys

Igluelämykseen sisältyy yksi yö tunturilla sijaitsevassa lämpimässä lasi-iglussa. Iglu on 23 neliömetrin kokoinen ja huippuvarusteltu. Iglusta avautuvat sykähdyttävät näkymät tunturimaisemiin, revontuliin ja tähtitaivaalle. Huonokaan sää ei haittaa elämystä – sänky on pehmeä, lämmin ja moottoroitu!

Kenelle elämyslahja soveltuu?

Romanttinen igluyö sopii erinomaisesti puolisolle yllätykseksi tai rakkaalle ystäväpariskunnalle hemmottelulahjaksi. Tutustu elämykseen lisää täällä: Romanttinen igluyö

Onnea voitosta Golden Crown – Levin Iglut!

Igluyö on upea lahjaidea esimerkiksi tuoreelle hääparille tai hääpäivää viettävälle pariskunnalle. Levin iglut kiehtovat vuosittain myös julkisuuden henkilöitä sekä sosiaalisen median vaikuttajia – tämä elämys on selvästikin pakko kokea!

 

Kristiina / Elämyslahjat

Josén suosikkielämykset: Mitä annan lahjaksi?

Olen José, yksi Elämyslahjojen digitiimin jäsenistä ja innokas elämysharrastaja. Kenties olet jo nähnyt minut esiintymässä uusilla videoillamme. Aiemmin ulkomailla asuessani koukutuin uusiin kokemuksiin ja nähtävyyksiin, ja nyt Suomeen palattuani ovat töissä koetut elämykset korvanneet tämän kokemusten aukon. Mikä mahtava työpaikka!

Suosikkielämyksistäni

Yksi ehdottomista suosikeistani ovat huonepakopelit. Tutustuin peleihin ensimmäisen kerran Budapestissa, escape roomien eurooppalaisessa pääkaupungissa, ja olin saman tien myyty. Mysteerin pakopelihuonesuunnittelija Emmi Kärnä kertoo kävijöiden pelaavan joko mielenkiintoisen juonen tai silkan ongelmanratkomisen ilosta, ja täytyy tunnustaa, että kuulun vahvasti jälkimmäiseen ryhmään. Sopivasti vaikeat aivopähkinät ja kamppailu aikaa vastaan herättävät sisälläni kilpailijan, joka ei rauhoitu ennen viimeisenkin puzzlen ratkaisemista.

Pidän myös valtavasti elämyksistä, joissa keskitytään vauhdin huumaan ja moottorin pauhuun. Kävin ajamassa keväällä panssarivaunulla, jonka ohjaimiin tarttuessa täyttyi yksi lapsuuteni hurjimmista haaveista. Seuraavat unelmat käyvät toteen syyskuun alussa, kun pääsen tekemään elämysvideon Malmin lentokentällä superautojen ratissa. Viime päivät ovatkin menneet vanhoja Top Gearin Ferrari-arvosteluja katsellessa.

Mitä olen antanut lahjaksi?

Olin Elämyslahjojen asiakas jo ennen täällä työskentelyn aloittamista. Ensimmäinen elämyslahjani oli avoin rallikokeilupäivä 30 vuotta täyttäneelle veljelleni, joka on luonnostaan adrenaliinin ja vauhdin suuri ystävä. Mahtava lahja hurjapäälle, sanoisin.

Seuraavana jouluna hankin veljelleni ja tämän tyttöystävälle lahjaksi käsiaseammunnan kahdelle: tiedän, ei mitenkään perinteinen joululahja, mutta eivät he mitään perinteisiä villasukkapaketteja kaivanneetkaan. Maailmaa nähneille ja paljon kokeneille läheisille on vaikea ostaa miellyttävää lahjaa, joten luovia ratkaisuja vaadittiin tälläkin kertaa. Veinkin kokemuksen uudelle tasolle luomalla heille oman jouluisen pakopelihuoneen, jonka ratkaistuaan he saivat lahjakorttinsa. Room escape -faneja kun olemme, päätimme tehdä pakopelistä uuden jouluperinteen, ja tänä vuonna rakennan pelihuoneen enoni ullakolle jo kolmatta joulua peräkkäin.

Viimeisimpänä elämyslahjana annoin äidilleni kevään äitienpäivän kunniaksi kuumakivihieronnan tuomaan vaihtelua perinteisiin hierontahetkiin. Äitini on innokas liikkuja, joten hierontahoito oli mielestäni itsestään selvä lahjaidea, joka yhdistää huvin ja hyödyn. Tätä täytyisi käydä itsekin kokeilemassa!

 

Lämmintä loppukesää teille kaikille 🙂
-José, Elämyslahjat

Shitty Dinner – luokattominta palvelua ikinä!

Shitty Dinner

Tiedätkö miltä tuntuu, kun olet astumassa ravintolaan sisään maha kurnien ja saatkin oven päin näköä? Minä tiedän. Näin minut otettiin vastaan, kun osallistuin Shitty Dinnerille. Karvathan siinä nousi pystyyn, miten se kehtasikin?! Hetken kuluttua päästiin kuin päästiinkin sisään ravintolaan, ja meidät otti vastaan ylimielisen ilmeen omaava herra, joka halusi häntä kutsuttavan mestariksi. Tämä ei voinut tietää hyvää…

En halua paljastaa liikaa, mutta naljailun ja luokattoman palvelun ohella saimme nauttia aivan käsittämättömän hyvää ruokaa – alku-, pää-, ja jälkiruoat olivat todellakin gourmet-tasoa ja oli jokseenkin huvittavaa nauttia hyvästä ruoasta samalla hykerrellen tarjoilija-mestarillemme, joka toden totta hallitsi luokattoman palvelun.

Shitty Dinner2

Onko sinulla jokin ruoka-allergia tai -rajoite? Kannattaa miettiä pariin otteeseen, sanotko asiasta ääneen. Nimittäin tämän jälkeen saat varmana erityiskohtelua.. Vierustoverini ei syönyt lainkaan lihaa, ja asiahan ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Mestarilta ei myöskään jää huomaamatta, jos syöt hitaammin tai nopeammin kuin muut. Tämä se vasta hauskaa olikin.

Miltä tuntuu, kun tarjoilija rakastuu sinuun palavasti, irvailee asuinpaikkakunnastasi, jauhaa purkkaa suu louskuen tuodessaan ruokaa pöytään tai pistää koko pöytäseurueen laulamaan? Lahjansaaja saattaa päästä kokemaan tämän ja monia muita palveluesimerkkejä osallistuessaan Shitty Dinnerille.

Shitty Dinner ruoka

Suosittelen Shitty Dinneriä ehdottomasti humoristeille ja parasta olisi, jos lahjansaajan pääsisi viemään paikalle yllätyksenä. Lahjansaajan ilme on varmasti näkemisen arvoinen, kun illallis-show alkaa, eikä hänellä ole hajuakaan siitä, miksi tarjoilija käyttäytyy omituisesti.

Tälle elämykselle annan arvosanaksi 5/5. Parhaiten mieleen jäi maha kippurassa nauraminen ja herkullinen, laadukas ruoka. En ole kokenut vastaavaa ruokaelämystä aiemmin, ja aion mennä nauttimaan luokattomasta palvelusta vastaisuudessakin.

Lisää elämyksestä voit lukea täältä: Shitty Dinner.

Kristiina, Elämyslahjat

Elämäni pelottavin päivä – ralliauton kyydissä

Voi juku, miten jännittävä viime perjantai oli. Lähdimme yhdessä maajohtajamme Katrin kanssa tutustumaan palveluntarjojamme, 1st Time Racingin elämyksiin ja olin kuullut huhua, että saattaisimme itsekin päästä kokemaan oikean ralliauton tehoja.

Olin sulkenut tämän ajatuksen päästäni, sillä yksi pelottavimmista asioista on joutua tilanteeseen, jota en pysty hallitsemaan. Pelkään usein jo ihan tavallisenkin henkilöauton kyydissä, jos kuski sattuu ajamaan vähänkään kovempaa esim. moottoritiellä. En tiedä mistä tämä pelko on tullut, mutta jotenkin olen oppinut pelkäämään auton kyydissä.

Pääsimme paikalle, ja ei mennyt aikaakaan, kun aloimme jo vetää ajovarusteita päällemme. Ajattelin, että lähden ainakin kokeilemaan miten homma etenee, mutta tiedostin, että aina voi viheltää pelin poikki jos pelko ottaa vallan liiaksi. Haalarit niskaan, kypärä päähän ja kohta minut olikin jo köytetty ralliauon penkkiin ratin taakse. Ensimmäinen etappi oli testata itse millaiselta ajaminen ralliautolla tuntuisi. Ajelimme muutaman kierroksen jääradalla, mutta nyhverönä menin kaikki mutkat todella hissukseen, ja mittari näytti arviolta viittä kymppiä kovimmassakin vauhdissa.

Rallikyyditys

Kun olimme testanneet ajamista, kysyi 1st Time Racingin Janne, kumpi meistä haluaisi ensimmäisenä kyytiin. Kuin tykin suusta, kuulin minun sanovan ”minä!” – halusin kokemuksen heti alta pois, etten ehtisi enää jänistää. Nyt kun kaikki vetimetkin oli saatu päälle, olihan minun pakko uskaltaa kyytiinkin. Jälleen vyöt kiinnitettiin tiukalle, enkä voinut liikkua senttiäkään penkissä. Pieni ahtaanpaikankammo meinasi iskeä, mutta heti kun auto lähti liikkeelle, unohdin kiristävät vyöt ja niiden tilalle ajatuksiin tuli paniikki siitä, selviäisinkö hengissä itse kyydityksestä.

Rallikuski Janne ei todellakaan himmaillut, vaan antoi mennä täysillä heti ensimmäisestä mutkasta alkaen. Tunne oli samaan aikaan siistein ikinä, mutta samalla pelko heitti kapuloita rattaisiin. Vauhtia oli 150 km tunnissa, mutkat mentiin aivan sivuttain, ja mäistä tultiin alas ilmalennoilla – miten ikinä suostuinkaan tähän, kyselin itseltäni. Ensimmäisen kierroksen loppuvaiheessa vauhti ja pelottava tilanne ottivat vallan ja huusin Jannelle ”nyt on pakko päästä pois, hidasta!”. Janne hoiti tilanteen hyvin: hän hidasti hieman, mutta ei luovuttanut suhteeni.

Kuin ihmeen kaupalla suostuin toiselle kierrokselle, joka meni jo paljon paremmin. Nyt osasin hieman nauttia ilmalennoista ja tiukoista kurveista, sain jopa kuvattua videolle koko toisen kierroksen. Toisen kierroksen päätyttyä olin yhtä hymyä, kädet ja polvet tärisi adrenaliinista ja pelosta, mutta olo oli mahtava – olin voittanut itseni!

Tällainen elämys sopii mielestäni loistavasti sekä autoilun ystäville, mutta myös sellaisille, jotka haluavat ylittää itsensä. Suosittelen elämystä esimerkiksi polttarisankarille yllätysohjelmanumeroksi tai vaikka pyöreitä täyttävälle perheenjäsenelle syntymäpäivälahjaksi.

Tällaisesta tulee ihan mahtava fiilis, kun tajuaa tehneensä jotain, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan uskaltavansa kokea!

Katso elämyksestä lisätietoja: 1st Time Racing rallikyyditys

-Kristiina

Ihana Nainen -elämyspäivä

Jännitin aika lailla Ihana Nainen -elämyspäivään menoa. Lähinnä ehkä juuri sen takia, että oma itsetuntoni on ollut aiemmin aika maassa. Raju ylipaino, jota kannoin pitkään mukanani, sai aikaan sen, etten tuntenut itseäni naiselliseksi. Tietenkin raju painon pudottaminen aiheuttaa myös osittain vääristymistä siinä omassa kuvassani, peilistä saattaa jonain aamuna katsoa hoikka nainen, toisinaan se vanha, 50 kiloa ylipainoa mukanaan kantava nainen.

ihana nainen

Elämyspäivä alkoi mukavasti meikkaajan/kampaajan tuoliin istahtamalla. Oli rentouttavaa vain olla ja antaa ammattilaiselle vapaat kädet. Olen aina ollut sitä mieltä, että meillä jokaisella on omat vahvuutemme. Luotan täysin häneen, joka osaa tehdä meikin ja laittaa hiukset. Itse taas osaan oman työni, joten meillä on jokaisella ne omat osaamisaluemme, pidetään niistä kiinni.

 

Kun kasvot ja hiukset oli saatu ojennukseen, oli aika siirtyä kameran eteen. Luonnollisuuden hakemisessa meni varmasti oma aikansa, mutta täytyy antaa kaikki pisteet Mirkku-kuvaajalle, joka sai pienen houkuttelun jälkeen jopa hymyn huulilleni. Kuvaajan ammattitaito tulee kyllä näissä tilanteissa hyvin esiin. Kuvaustilanne meni nauraessa, välillä mentiin todella syviin ajatuksiin ja oli jokseenkin kummallista, että kun kyyneleet valuivat meiltä molemmilta, se tuntui niin luonnolliselta.

ihana nainen elämys

Kuvat avasivat silmäni. Minähän olen oikeasti kaunis! Minussa on hyviä puolia, joita voin huoleti korostaa. Minulla on hymy, joka loistaa nykyään huomattavasti helpommin kuin aiemmin. Minulla on hyvä olla.

 

Päivä itsessään oli täydellinen. Oli ihanaa vain tulla ja antaa ammattilaisten hoitaa asiansa. Meikkaus, hiustenlaitto ja kuvaushetket olivat luontevia. Tuntui kuin olisi jotenkin tullut kotiinsa. Avoimet keskustelut elämästä, naiseudesta, ihmissuhteista, ai että.

Olin todella levollinen kun menin kotiin. Sitä tunnetta, että hyväksyt itsesi, kannat itsesi ylpeänä, sitä ei voi edes rahalla ostaa.

 

– Katri / Elämyslahjat

 

Tutustu Ihana Nainen -elämyspäivään lisää täällä.

Purjehdusretki Suomenlahdella

Keskiviikon työaamu alkoi hieman erilaisissa tunnelmissa, kun suuntasimme toimiston sijaan Kaivopuiston rantaan. Purjehdusakatemia Pärskeen Vertti oli kutsunut meidät pienelle purjehdusretkelle ja tutustumaan purjeveneilyyn. Kukaan meistä kolmesta ei ollut aiemmin ollut purjeveneessä, allekirjoittanut ei ollut nähnyt edes lähietäisyydeltä kyseistä vempelettä.

 

Enemmän ja vähemmän jännittynein tunnelmin hyppäsimme Kaivarin rannasta veneeseen, joka vei meidät Särkän saarelle. Taivas oli pilvinen, mutta aurinko yritti kurkkia aina välillä pilvien raoista. Pilvisyydestä huolimatta sää oli mukava ja oikein otollinen purjehdukseen.

Pärske

 

Särkän saarella meitä odotti pieni ja sporttinen Melges 24 purjevene, jonka kyytiin päästiin hyppäämään yksi kerrallaan. Alkutunnelma oli jännittävä, miten pysyisimme veneen kyydissä jos se kaartelee ja kääntyilee? Hetken aikaa olo olikin hieman epävarma, mutta pian veneen liikkeisiin tottui ja osasi jo alkaa myötäilemään käännöksiä – ja tietenkin varomaan pään yli puoltaan vaihtavaa, isoa purjetta. Vaikka tuuli ei ollut kova, eikä aallokkoakaan ollut kuin hieman, tuntui meno silti ensikertalaiselle hauskan hurjalta. Pienen alkujännityksen jälkeen osasi jo nauttia retkestä, merestä ja upeasta purjeveneestä.

img_4016

Melges 24 -veneen huippunopeus on noin 18 solmua, joka vastaa noin 30 km tuntinopeutta. Vedessä vauhti tuntuu paljon kovemmalta, kuin se onkaan. Tänään emme yltäneet läheskään huippuvauhtiin, joka oli ihan rentouttava asia varsinkin minulle, joka jännitin hieman aina tuulen yltyessä – vaikkakin aivan turhaan.

 

Vertti näytti meille Helsingin rannikkoa, ja purjehdittiin mm. Vuosaaren, Laajasalon ja Suomenlinnan ympäristössä. Nautittiin kivoista maisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Jokainen meistä pääsi vuorollaan ohjaamaan venettä, ja se oli meistä kaikista yllättävän kevyttä ja helppoakin. Purjeiden kiristäminen ja puolen vaihtaminen puolestaan ei ollut niin helppo nakki – tällä kertaa pääsimmekin säätämään vain etupurjetta, Vertin itse hoitaessa isomman purjeen toimintaa. Rehellisesti sanottuna olin helpottunut, ettei meitä päästetty ison purjeen kimppuun, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitä uskaltaisi jo koskea siihenkin. Kouluttajan mukaan homman kyllä oppii nopeasti, eli rohkeasti vaan kokeilemaan.

img_4034

Kaiken kaikkiaan purjehdusretki oli todella hauska ja erilainen kokemus – ideaalinen se olisi tietenkin kauniilla aurinkosäällä, en pistäisi pahakseni, jos saisin ottaa aurinkoa purjeveneen laidalla ja uittaa varpaita vedessä. Mutta eipä nuo pilvetkään meitä haitanneet, kaikilla oli koko retken ajan hymy korvissa ja jokainen meistä lähtisi varmasti uudelleenkin purjehtimaan. Retken jälkeen halusi vain äkkiä takaisin veneeseen, eikä ole kyllä valhetta se, että tähän voi jäädä koukkuun!

 

Lahjaideana tällainen purjehdusretki on varmasti onnistunut, ja samalla myös loistava tapa viettää aikaa ystävien tai vaikka puolison kanssa. Jos retken sijaan enemmän kiinnostaisi oppia itse purjehtimaan, tarjoaa Pärske myös purjehduksen starttikursseja.

 

Katso lisätietoja purjehdusretkestä sekä starttikurssista täältä.

 

p5300255

-Kristiina, Elämyslahjojen markkinointipäällikkö