Elämystiimin uusin vahvistus esittelyssä – Anssi esittäytyy

Minä kalastamassa keväällä 2021

Mikä olen miehiäni?

Olen Anselmi Sova, tuttavallisemmin Anssi, pian 22-vuotias pojankloppi Turusta. Opiskelen Turun kauppakorkeakoulussa toista vuotta, pääaineena markkinointi. Kiinnostuin lukiossa filosofiasta, joten opiskelen sitä sivuaineena. Lähellä sydäntäni on perheeni, ystäväni ja urheilu sen kaikissa muodoissa. Pelaan ympäri vuoden jalkapalloa ja käyn salilla. Kesäisin myös kalastan ja pelaan frisbeegolfia. Luonteeltani olen rento, hauska ja yhteistyökykyinen.

Mikä ajoi minut Elämyslahjoille?

Aloitin hakukoneoptimoinnin harjoittelijana Elämyslahjoilla maaliskuun lopussa. Olin digimarkkinoinnin kurssilla, jonka jälkeen kaikki kurssin käyneet saivat sähköpostin tästä harjoittelupaikasta. Tartuin tilaisuuteen ja tässä sitä ollaan. Olen ollut pitkään kiinnostunut digimarkkinoinnista ja hakukoneoptimoinnista niiden ajankohtaisuuden ja tulevaisuuden mahdollisuuksien takia. Täten pidin harjoittelupaikkaa loistavana mahdollisuutena oppia käytännön asioita.

Millainen fiilis harjoittelupaikasta?

Tuntuu, että olen oppinut älyttömän paljon jo näiden reilun kahden kuukauden aikana. Harjoittelupaikka sopi loistavasti lukukauden loppusuoralle opintojen oheen. Olen oppinut paljon muutakin kuin hakukoneoptimointia, mistä olen kiitollinen. Pääsin jopa testaamaan illallisen pimeässä, suosittelen!

Mitä odotuksia tulevaisuudelta?

Haluan tulevaisuudessakin työskennellä markkinoinnin parissa, ja etenkin digimarkkinoinnin. Toivon saavani opintoni suoritettua ajallaan ja kokea muutakin samalla. Tulevana kesänä aion matkailla, juhlia ja rentoutua. Voisin testata lisää elämyksiä, kuten superautolla ajoa tai kahvitastingia.

Hauskoja faktoja itsestäni…

Minulta löytyy kuorma-autokortti. Olen myös Turun Akateemisen Wiiniklubin hallituksessa, vaikka en liittyessäni tiennyt viinistä mitään.

Iloista kesää kaikille, nautitaan auringosta!

Anssi, elämyslahjat.fi      

Aistien koettelemus

Olen ollut noin kuukauden päivät Elämyslahjoilla harjoittelijana, joten oli jo aikakin tutustua itse tarjontaan. Elämys, jonka kävin kokemassa, oli illallinen pimeässä Turussa, Brahen Kellarissa. Sain ottaa mukaani yhden ystävän. Valitsin hyvän ystäväni Ilmarin, koska olin vappuna syönyt hänen tekemänsä pastan jääkaapistaan. Täten olemme sujut.

Lahjakortin hankinta

Sain työn puolesta lahjakortin illallinen pimeässä -tapahtumaan, joten koko prosessi oli suhteellisen helppo. Kuitenkaan muut illallisella olleet eivät olleet kanssani samaa mieltä. Muiden illallisella olleiden mukaan varaaminen oli paikoittain epäselvää, koska elämyksiä ei järjestetä tarpeeksi usein. Järjestelmä näytti, että illallinen olisi täynnä, vaikka paikkoja oli vielä varattavissa. Oli mukava saada palautetta!

Illalliselle saapuminen

Brahen Kellari sijaitsee Turun keskustassa, kävelykadun varrella. Ravintola oli helppo löytää ja sen lähellä on paljon parkkipaikkoja, joka helpotti muiden pääsyä illalliselle. Odottelimme, että kaikki illalliselle saapuvat olivat päässeet paikalle, jonka jälkeen alkoi ohjeistus. Tarjoilija selosti tapahtuman kulun, turvallisuustoimenpiteet ja hieman itse ravintolasta. Oli kiva, ettei illalliselle joutunut menemään ihan tietämättömänä, vaan osasi vähän odottaa, minkälainen elämys on edessä. Jännitystä myös vähensi se, että silmälappuja ei tarvinnut pitää muuta kuin tilaan menemisen ajan. Se olisi voinut olla epämukavaa.

Illallisen alku

Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, illallisemäntä esitteli itsensä. Hän kysyikin heti, oliko meistä outoa olla näkemättä käytännössä mitään. Kaikkien vastattua myöntävästi hän kertoi olevansa itse näkövammainen, joten saimme ikään kuin astua hänen saappaisiinsa. Arvostukseni näkövammaisia kohtaan nousi älyttömästi illallisen aikana, kun huomasin kuinka hankalia jotkin arkiset asiat voivat olla.

Tila itsessään oli vaikea hahmottaa, kaikilla oli eri käsityksiä siitä, kuinka iso ja minkälainen tila on. Pähkäilimme myös, millainen kattaus on, kuinka kaukana toisistamme istumme ja missä kukin istuu.

Brahen Kellari
Brahen Kellari

Alkuruoka

Small talkin ja alkuhuuman pohdiskelujen jälkeen tarjoilija, jolla oli tosiaan pimeänäkölasit, toi meille alkuruuat. Tunnustelin ensin lautasta; sen kokoa ja syvyyttä. Mietittiin, onko haarukalla ja veitsellä syöminen turhan hankalaa. Kaikki päättivät kuitenkin pitää etiketistä kiinni. Aterimilla syöminen tuotti kaikille hankaluuksia, kun ei päässyt konkreettisesti tuntemaan lautasen sisältöä. Alkuruuan elementeistä oltiin aika lailla yhtä mieltä: kalaa ja salaattia, jonkin näköistä majoneesiakin. Kaikki pitivät alkuruuasta ja oli mielenkiintoista kuulla eri makumielipiteitä esimerkiksi siitä, mikä kala oli kyseessä.

Alkuruuan jälkeen

Kun kaikki olivat, ainakin omasta mielestään, saaneet kaiken syötyä, illallisemäntä pyysi meitä pitämään pienen esittelykierroksen. Oli hauska kuulla mistä ihmiset olivat saaneet idean elämykseen ja kuinka olivat päätyneet tänne. Monille elämys oli nimenomaan ostettu lahjana. Porukka oli enimmäkseen turkulaisia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mainitsin itse, että olen työntekijä Elämyslahjoilla, josta porukka oli hyvin innoissaan. Heti kyseltiin muita elämyksiä ja lisäinformaatiota illallisesta pimeässä.

Pääruoka

Odotin pääruokaa innolla, koska tiesin, että Brahen kellarissa on hyvää ja laadukasta ruokaa. Alkuruuan jälkeen kuvio oli kaikille selkeä: suoraan selvittämään elementtejä. Heti kättelyssä tunnistettiin parsa sekä paprika. Pääruuassa ehkä keskityttiin enimmäkseen elementtien tunnistamiseen, kuin itse ruokaan. Oli hauska nähdä tällainen reaktio, koska eihän normaalisti mietittäisi esim. mikä kasvis on kyseessä. Kyllästyin itse aterimien käyttöön ja aloin syömään pääruokaan ronskisti käsin. Tämä nauratti muita. Ruuan hahmottamista käsillä syöminen luonnollisesti helpotti, ja mielestäni se oli myös ihan yhtä nautinnollista. Päädyimme taas samoihin mielipiteisiin suurimmilta osin siitä, mitä pääruuaksi oli. Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää; liha oli laadukasta, kasvikset sopivan pehmeitä ja pyree (oli se sitten perunasta tai jostain muusta) oli suussa sulavaa.

Pääruuan jälkeen

Pää- ja jälkiruuan välissä meille annettiin pieni tehtävä liittyen tuntoaistiin. Kaikilla pareilla oli edessään laatikko, jonka sisällä oli kolikoita ja muita pieniä esineitä. Tehtävänä oli tunnistaa esineet ja kolikoiden arvot. Tehtävä oli hauska, koska siinä tajuttiin, kuinka vähän kiinnittää huomiota esimerkiksi kolikoiden reunoihin.

Jälkiruoka

Viimeinen kolmesta ruokalajista oli herkullisin. Maukasta jäätelöä ja jonkin sortin kakkua marjaisella kastikkeella. Jälleen kerran, elementit, kuten marjat ja kakku tuottivat erilaisia mielipiteitä. Jäätelö oli kuitenkin helposti tunnistettavissa vaniljaksi. Muuten jälkiruuassa ei ollut sen erikoisemmin tunnistettavaa, mutta kaikki tuntuivat nauttivan. Raikas lopetus illalliselle!

Jälkiruuan jälkeen

Jälkiruuan jälkeen tilaan laitettiin valot pikkuhiljaa päälle ja kokit tulivat esittelemään illallismenun. Oli jännittävää nähdä, kuinka oikeassa omat ja muiden mielipiteet olivat. Huoneessa oli helpottunut ilmapiiri pitkän pimeässäolon jälkeen. Tilakin itsessään oli hieman kuviteltua erilaisempi. Otimme kuvia ruuista, vaihdoimme fiiliksiä ja kiitimme niin kokkeja kuin illallisemäntääkin, jonka jälkeen kaikki lähtivät tyytyväisinä kotiin.

Fiilikset tiivistettynä

Illallinen pimeässä -elämys oli erinomainen testi aisteille. Pimeässä oli ensin hieman jännittävää, mutta siihen tottui hyvin nopeasti. Illallisella oli hauskaa, ruuat olivat maukkaita ja kaiken kaikkiaan jokainen vieras tuntui viihtyvän. Omasta mielestäni elämys oli yllättävä, monipuolinen ja jännittävä. Suosittelen elämystä kaikille ruuan ystäville!

Lopuksi kiitokset vielä Brahen Kellarille mahtavasta elämyksestä!

– Anselmi, elämyslahjat.fi

Kuvia ruuista:

Illallinen pimeässä Brahen Kellarissa
Illallinen pimeässä pääruoka
Illallinen pimeässä jälkiruoka