Esittelyssä Elämyslahjojen elämysautomaatti

elämysautomaatti

Kuuleeko Tampere? Ollaanko Vantaalla kuulolla? Tiesitkö, että voit nykyään ostaa elämyslahjakortin myös elämysautomaatista sekä Tampereella että Vantaalla?

Esittelyvuorossa on tällä kertaa Elämyslahjojen elämysautomaatti. Mikä ihmeen pömpeli tämä elämysautomaatti oikein on? Tutustutaan seuraavaksi tarkemmin tähän kyseiseen automaattiin.

Elämysautomaatti on nimensä mukaisesti automaatti, josta voi ostaa elämyksiä. Näppärät itsepalveluautomaatit ovat koko ajan suositumpia. Olet ehkä jo nähnytkin itsepalvelukassojen ja muiden automaattien yleistyvän kovaa vauhtia.

Elämysautomaatit ovat uusin lisäys Elämyslahjojen myyntipisteiden ja verkkokaupan rinnalle. Lahjakorttien ostaminen on siis entistä helpompaa, ja me pystymme palvelemaan asiakkaitamme ja heidän tarpeitaan entistä paremmin. Elämysautomaatista voi ostaa lahjakortin suoraan tai käydä noutamassa verkkokaupasta ostetun lahjakortin. Koko Elämyslahjojen valikoima, nyt jo yli 1500 elämystä, löytyy myös elämysautomaatista.

Ensimmäinen elämysautomaatti saapui kauppakeskus Itikseen vuonna 2021. Tänä vuonna elämysautomaatit tulivat myös Myyrmanniin, Vantaalle ja Koskikeskukseen, Tampereelle.

Miten elämysautomaatti toimii?

Elämysautomaatin toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen. Se toimii samaan tapaan kuin Elämyslahjojen verkkokauppa. Asiakas valitsee lahjan automaatin näytöltä ja maksaa lahjakortin korttimaksupäätteellä. Maksun jälkeen automaatti tulostaa lahjakortin. Automaatin luukusta putkahtaa ulos oston yhteydessä myös punainen lahjapaketti, johon lahjakortin voi laittaa.

Mikä on suosituin lahjakortti, jota elämysautomaatista ostetaan?

Eniten elämysautomaatista ostetaan avoimia elämyslahjakortteja. Avoin elämyslahjakortti on kaikista helpoin ja varmin valinta lahjaksi, sillä lahjan saaja saa itse valita mieluisan elämyksen. Tuttuun tapaan lahjakortti on voimassa huikeat kolme vuotta.

Mistä löydän elämysautomaatin?

Tällä hetkellä elämysautomaatit palvelevat seuraavissa kauppakeskuksissa:

  • Koskikeskus, Tampere
  • Myyrmanni, Vantaa.

Koskikeskuksessa elämysautomaatti sijaitsee Koskenportin sisäänkäynnin puoleisessa päädyssä 2. kerroksessa. Myyrmannissa elämysautomaatti sijaitsee 2. kerroksessa Clas Ohlsonia vastapäätä. Elämysautomaatit palvelevat kauppakeskusten aukioloaikojen mukaisesti.

Muista myös myyntipisteemme, jotka palvelevat Isossa Omenassa ja Kampissa sekä elämysmyymälämme Sellossa. Älä unohda myöskään verkkokauppaa, josta voit tehdä ostoksia vuorokauden ympäri. 😉

Tervetuloa lahjaostoksille!

-Essi, elämyslahjat.fi

Piditkö tästä artikkelista? Lue myös Esittelyssä Elämyslahjojen Kampin myyntipiste.

Elämyslahjojen KESÄKISA!

Rentoutuskelluntaan Emman kanssa

VOITIN! Niinhän siinä sitten kävi, onnekseni, että voitin KESÄKISAN ja pääsen nyt rentoutuskelluntaan.

Sinänsä hauska kontrasti minulle. Olen aikamoinen adrenaliiniaddikti ja rentoutuskellunta ei ole edes TOP30 to-do -listallani. Pidän vauhdista, mutta en pidä korkeista paikoista. Ajattelin, että rentoutuskellunta ei tule antamaan minulle oikeastaan juurikaan mitään, kuin hetken täydellisessä hiljaisuudessa ja pimeydessä (ajan haaskausta minulle), mutta tällaiselle duracell-tyypille se varmasti tekee ihan hyvääkin. 

Siispä, ilman mitään ennakko-odotuksia tai ajatuksia, suuntasin kohti rentoutuskelluntaa Helsinkiin. Valmistautuminen on erittäin helppo: et tarvitse mukaan mitään eikä sinun tarvitse valmistautua mitenkään. Check!

Heti saapuessani minulle annettiin heti pehmoiset saunatossut ja esiteltiin tilat. Rentoutuskellunnassa oli oleskelutila, jossa sai pähkinöitä, teetä ja kahvia. Odottelin hetken odotteluhuoneessa, kunnes minut pyydettiin varaamaani kelluntahuoneeseen. Kelluntahuoneen vieressä oli oma erillinen huone, jossa oli kosmetiikkaa, hiustenkuivaaja, erilaisia hiusten-ja ihonhoitotuotteita.

Kelluntahuoneessa oli oma suihku, pyyhkeet valmiina, korvatulpat kelluntaa varten sekä purkki vaseliinia suojaamaan suolan joutumista nirhaumiin tai pieniin haavoihin. Suihkun vieressä oli iso kelluntatankki. Tankissa oli väriä vaihtavat valot ja kaksi painiketta, josta toisesta pystyi tarvittaessa hälyttämään ohjaajan paikalle ja toinen oli valokatkaisija.

Suihkun jälkeen korvatulpat korviin ja ei muuta kuin tankkiin. Tankissa on n. 500 kiloa suolaa. Vesi oli lämpötilaltaan miellyttävä, ja tankissa ilma tuntui hieman lämpöiseltä – ei kuitenkaan ahdistavalta. Sitten vain asetuin selälleni. Suolavesi tuntui kuin ohkaiselta hyytelöltä, joka kannatteli minua. Vettähän ei tankissa loppujen lopuksi paljon ole – juuri sen verran, että kun asetuin selin makuulle, suolavesi kannatteli minut irti pohjasta.

Taustalla kuului musiikkia n. 10min kunnes tuli täydellinen hiljaisuus. Valot vaihtuivat tankissa ja katkaisimesta ne saikin kokonaan itse pois jos niin halusi. Kelluntatankissa oli myös kelluntatyyny, joka auttoi saamaan niskan rennoksi kellunnan aikana. Erittäin hyvä väline stressiniskalle! 

Sitten oli pimeää ja hiljaista. Oli helppo löytää rento asento, jossa oli mukava olla. Minulla on aika hyvä ajantaju, mutta tilan tuntu katosi melkein kokonaan. Tuntui, että välillä kelluin tankissa ympyrää tai että olin kellunut todella kauas tankin seinämistä.

Kun ajatukset päästi vapaalle, pystyi tuntemaan lihaksissa pientä nytkähtelyä. Samanlainen reaktio tapahtuu itselläni usein, kun olen vaipumassa uneen. Niin rentouttavaa kellunta oli. Kyllä kelpasi töiden jälkeen käydä rentoutumassa!

Kellunnan jälkeen olo oli rauhallinen. Vietin hetken rentoutumistilassa, jonne minulle tarjoiltiin kofeiinitonta teetä, kuivattuja hedelmiä ja kurkkuvettä. Kellunnan jälkeen on tärkeää muistaa juoda nestettä!

On vaikea ajatella kenelle kellunta ei sopisi. Se ei vaadi mitään eikä siihen ei tarvitse valmistautua mitenkään eikä tarvitse osata tehdä mitään. Pimeässä ei ole pakko kellua, ja vesi on matalaa. Elämyksessä saa ajan kokonaan itselleen. Suosittelisin tätä ehdottomasti minun kaltaisille levottomille sieluille, sillä välillä on ihan hyvä pysähtyä ja tyhjentää pää ajatuksista.  

Katso video Emma rentoutuskellunnasta ja Miran tandem-hypystä!

Tandemhyppy Miran silmin

HÄVISIN!

Niin koitti se päivä, kun minun oli aika hypätä lentokoneeseen – ja sieltä ulos. 

Pelkään korkeita paikkoja.

Lähdimme eräs maanantaiaamu ajamaan Espoosta kohti Uttia, ostin vähän aamupalaa autoon matkaan mukaan, mutta jännitykseltä en kyennyt syömään. Emma ajoi ja yritti höpötellä niitä näitä ja rauhoittaa minua, mutta itse en kyennyt juurikaan edes puhumaan. Jännitys oli valtava. Koko ajomatkan mietin vain eri skenaarioita ja sitä, että miten ihmeessä löydän itseni tällaisesta tilanteesta. 

Lähestyessä Utin lentoasemaa, tuntui että varmaan pyörryn kohta. 

Kävimme ilmoittautumassa manifestiin. Henkilökunta oli ihanan ystävällistä ja ymmärsi jännitykseni ja otti sen vastaan lempeästi. Täytin ja palautin hyppyyn tarvittavat lomakkeet liittyen mm. terveydentilaani.

Hyppymestarini Anssi tuli esittäytymään ja kahvia hörppiessään hän kertoi, miten kauan ja montako kertaa on hypännyt elämänsä aikana. Muistaakseni luku oli n.1600 kertaa, voi olla että muistan väärin, sillä olin niin omissa jännitys ajatuksissani. Mutta kuitenkin, hänellä oli takanaan paljon hyppyjä! 

Sitten aloimme valmistautumaan hyppyyn! Katsoimme lentokenttäalueen karttaa ja hyppymestari näytti mihin kohtaan laskeudutaan. Lähdimme sisätiloihin, jossa Anssi näytti laskuvarjorepun. Hän kertoi mitä siellä sisällä on ja miten kaikki käytännössä toimii, kun ollaan ilmassa. Seuraavaksi kävimme läpi, että missä järjestyksessä menemme koneeseen ja miten koneessa valmistaudutaan hyppäämään ja miten itse hyppy tapahtuu. 

Päässäni pyöri. Mietin, että muistanko ja osaanko toimia niin kuin ohjeistettiin, enhän edes oikeastaan ollut tajunnut mihin olin ryhtymässä. Seuraavaksi katsoimme minulle hyppyyn tarvittavat varusteet; haalari, lasit ja hanskat. Pelkästään pukiessani haalaria päälleni syke huiteli 140 tienoilla. 

Sisätiloissa kaiuttimista tuli kuulutus, jossa kehotettiin valmistautumaan hyppyyn ja kun kuuluttaja luetteli kaikkien hyppääjien sukunimet ja kun omani lausuttiin, hypystä tuli vielä enemmän konkreettista. Poskia alkoi kuumottaa. Kohta olisin koneessa matkalla neljän kilometrin korkeuteen, josta tulen vapaapudotuksella ja varjon varassa maahan!

Oli aika lähteä kävelemään kohti lentokonetta. En ollut aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä, joten pelkästään se jo oli minulle uutta ja ihmeellistä. Minun ja hyppymestarin lisäksi koneeseen tuli muitakin hyppääjiä, yhteensä meitä taisi olla koneessa kaksitoista hyppääjää. Koneeseen mahtuu kerralla 18 ihmistä. Kaksi ensimmäistä hyppäsi koneesta n. 1,5 kilometrin korkeuden kohdalla. Oli hurjan näköistä katsoa kun he hyppäsivät ja katosivat näkökentästä taivaan tuuliin. 

Kone jatkoi nousua, hyppymestari kertoi mitä kaikkea maisemissa näkyy, kai yritti rauhoitella minua, sillä jännitykseni näkyi ja tuntui varmasti muissakin. Jatkoimme koneella nousua neljään kilometriin. Nyt olisi minun vuoro hypätä.

Lähdimme hyppymestarin kanssa kohti lentokoneen ovea, sydän löi tuhatta ja sataa. Pääsin lentokoneen reunalle, laitoin jalat koneen ulkopuolelle niin kuin oli ohjeistettu, hengittelin syvään ja pidin silmiä kiinni.

Sitten mentiin. Hyppymestari tuuppasi meidät koneesta ulos, yhtäkkiä menin 200 kilometrin tuntivauhdilla vapaapudotusta alaspäin, huusin!

En oikein tiedä mitä ajattelin hypyn aikana vai ajattelinko mitään. Vapaapudotus tuntui samaan aikaan järjettömän hullulta ja uskomattoman upealta. Tunnetta, joka hypyn aikana valtaa mielen ja sielun on todella vaikea kuvata. Oli uskomatonta liitää taivaalla pilvien halki, en ikinä ollut kuvitellutkaan kokevani jotain sellaista. 1,5 kilometrin korkeudella laskuvarjo avautui ja vauhti hiljeni. Jalat ja kädet tärisi. 

Varjon varassa lentäminen oli leppoisaa ja maisemat olivat upeat! Sain myös ohjata laskuvarjoa. Tuntui hyvältä pitää vapaapudotuksen jälkeen jostain kiinni.

Tandemhyppy oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. 

Voitin itseni, pelkoni ja sain uskomattoman kokemuksen, jota en varmasti unohda koskaan! 

Vaikka hävisin kilpailun, jonka vuoksi tandemhyppy osui omalle kohdalle, sanoisin kuitenkin, että VOITIN! 

Elämyslahjojen KESÄKISA!

2.Osakilpailu – Ammunta käsiaseilla

Toiseksi Kesäkisa -elämykseksi valikoitui ammunta käsiaseella. Tilanne tällä hetkellä Emma 1 – Mira 0.

Nyt jännitti elämys! Jännitys laittaa vielä kädet tärisemään ja nyt jos koskaan käsien tulisi olla vakaat! Sisäampumaradalla oli todella ammattitaitoinen ja kattava koulutus käsiaseen käyttöön liittyen, se rauhoitti molempien mieltä. Radalla oli yhtä aikaa alle kymmenen ampujaa, joten jonottaa ei tarvinnut. Voisimme hyvin kuvitella, että kyseinen elämys sopisi mainiosti esimerkiksi kaveriporukalle tai vaikkapa isommallekin yritysryhmälle, vaikka kerrallaan radalle mennäänkin ampumaan pienemmissä, max. 7hlö ryhmissä.

Jokaisella ampujalla on pieni oma “loossi”, josta ampuminen tapahtuu turvallisesti. Kaikilla on lisäksi suojalasit ja kuulokkeet. Jokainen radalla olija noudattaa samoja ohjeita suojavarusteiden ja aseen lataamisen suhteen, joten kaikki tapahtuu ammattitaitoisessa ohjauksessa. 

Ei muuta kuin kisa alkakoon! Sisäampumaradan pituus oli 25metriä ja aseina käytimme pienoispistooleja. Lopuksi tosin saimme kokeilla muitakin aseita. Elämyksessä ammutaan 5-laukauksen sarjoja. Ensimmäinen kierros sovittiin harjoituskierrokseksi, joten pisteitä laskettiin 4 muulta kierrokselta.

Mira:
Ampuminen oli järjestetty hyvin ja olo oli turvallinen koko ammunnan ajan. Jännitys aiheutti ammuskelun aikana sen, että rupesin sekoilemaan aseen kanssa huolella, enkä muistanut miten päin lipas laitetaan aseeseen. Tärinän määrä käsissä oli jotain ennennäkemätöntä!

Emma: 

Ampuminen itsessään ei jännittänyt, mutta kilpailun tuoma paine aiheutti käsien tärinän. Ohjaajalla oli kyllä hyvä pointti siinä, että eihän käsiä saa koskaan 100% vakaiksi ja tähtäin seikkailee tietyllä alueella kaikilla. Lisäksi saimme kokeilla paria muuta isompaa asetta, joten elämys itsessään oli todella monipuolinen!

Tämän osakilpailun voittaa se, joka saa isommat pisteet. Katso kisavideomme! 

Elämyslahjojen KESÄKISA!

1.Osakilpailu – Hohtominigolf

KESÄKISAN ensimmäinen osakilpailu starttaa tästä! Elämyksenä on hohtominigolf, jota molemmat olemme muutaman kerran kokeilleet aiemminkin. Helppo ja hauska elämys, jota voi suositella kenelle tahansa. Arki-iltana oli sopivan vähän porukkaa niin pääsimme heti aloittamaan ja etenemään radalta toiselle.

Tämän elämyksen erinomaisuus on erityisesti siinä, että se on erittäin edullinen mutta koko rahan edestä viihdyttävä elämys. Elämys ei vaadi aiempaa kokemusta, jotta siitä pääsee nauttimaan täysillä. Hohtominigolf sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ja se tekeekin tästä elämyksestä monipuolisen ja koko perheelle sopivan ajanvietteen.

Tila oli visuaalisesti todella upea. Kuten minigolfin säännöissäkin, voittaja on se joka pärjää vähemmällä määrällä lyöntejä. Radat olivat sopivan haastavia ja monipuolisia. Moniin ratoihin liittyi hauskoja visuaalisia elementtejä, esimerkiksi yhden radan läpäisi vain, jos sai pallon kulkemaan tiettyä nopeutta.

Ihan pienille osa radoista saattaa olla vähän liiankin jännittäviä. Kauhuteemaisilla radoilla saattaa jostain yhtäkkiä kömpiä joku otus tai paikallaan oleva pianisti täräyttääkin kunnon mollivoittoiset sävelet ilmoihin kun kävelet sen ohi. Yhdellä radalla Emma kiljaisi aika reippaasti, kun katosta tulikin jokin örkki esille.

Pelin edetessä jäimme vuorotellen johonkin rataan ”jumiin”. Löimme kovaa, löimme hiljaa, yritimme vaikka ja mitä mutta pallo ei etene radalla, vaan kimpoaa takaisin alkuun. Todella turhauttavaa! Noin puolessa välissä kilpailua pisteet jakaantuivat Mira: 52 – Emma 45. Yksikin ylimääräinen lyönti voi tarkoittaa häviötä, joten tässä vaiheessa peliä tilanne näytti Emman kannalta tosi hyvältä. Kuten pistelaskennasta huomaa, kumpikaan ei ollut saanut yhtään kertaa palloa kerralla reikään, sen verran haastavia radat olivat – ainakin meille! Oikeanlaisesta tekniikasta olisi ollut varmasti hyötyä, mutta tällä kertaa mentiin niillä taidoilla mitä oli. Lievää vahingoniloa oli kisassa havaittavissa, sillä toisen hutilyönnit olivat erittäin hyvää viihdettä.

Emman innoissaan kun onnistui ensimmäisellä lyönnillä viimeisellä radalla!
Mira keskittyy omaan suoritukseen.

Kisa oli tiukka ja hermo meinasi mennä monta kertaa, mutta pääsimme radat läpi kunnialla, tai ainakin niin itsellemme uskottelemalla. Molempien mielestä minigolf menee niin sanotusti kiellettyjen pelien listalle, sen verran rankasti peli meni tunteisiin! Kisa kesti reilun tunnin ja syke oli koholla – olihan panoksena järkyttävä Tandem-hyppy!

Katso lyhyt kisavideo minigolfista, niin näet miten osakilpailussa kävi ja kumpi on lähempänä hurjaa Tandem-hyppyä!

Viisi faktaa laskuvarjohyppäämisestä

Tandemlaskuvarjohyppy

Fakta 1: Laskuvarjohyppy voi sisältää enemmän tai vähemmän vapaapudotusta, joka on vaihe, jolloin laskuvarjoa ei ole vielä laukaistu.

Fakta 2: Ensimmäinen laskuvarjohyppy tapahtui jo vuonna 1797.

Fakta 3: Alle 15-vuotiaat eivät voi osallistua laskuvarjohyppykoulutukseen.

Fakta 4: Tandemhyppy on laskuvarjohyppy, jossa hypätään yhdessä kouluttajan kanssa samoissa valjaissa.

Fakta 5: Korkeimman laskuvarjohypyn teki itävaltalainen Felix Baumgartner vuonna 2012. Hyppy tapahtui 39 kilometrin korkeudesta stratosfääristä.

kirjoittaja: Anssi, elämyslahjat.fi

Viisi faktaa SUP-lautailusta

SUP-lautailu

Fakta 1: Vuoden 2013 raportin mukaan Sup-lautailu oli ulkourheilulaji, jossa oli eniten ensikertalaisia Yhdysvalloissa kyseisenä vuonna.

Fakta 2: Lyhenne ”SUP” tulee englannin kielen sanoista ”standup paddleboarding”.

Fakta 3: Sup-lautailu on tiedettävästi kotoisin Havaijilta 1900-luvulta.

Fakta 4: Sup-laudalla voi myös surffata joko samalla tavalla kuin surffilaudalla tai seisten.

Fakta 5: Suurin osa Sup-laudoista, joilla ei kilpailla, ovat 3–4 metriä pitkiä.

kirjoittaja: Anssi, elämyslahjat.fi