Elämystiimin uusin vahvistus esittelyssä – Anssi esittäytyy

Minä kalastamassa keväällä 2021

Mikä olen miehiäni?

Olen Anselmi Sova, tuttavallisemmin Anssi, pian 22-vuotias pojankloppi Turusta. Opiskelen Turun kauppakorkeakoulussa toista vuotta, pääaineena markkinointi. Kiinnostuin lukiossa filosofiasta, joten opiskelen sitä sivuaineena. Lähellä sydäntäni on perheeni, ystäväni ja urheilu sen kaikissa muodoissa. Pelaan ympäri vuoden jalkapalloa ja käyn salilla. Kesäisin myös kalastan ja pelaan frisbeegolfia. Luonteeltani olen rento, hauska ja yhteistyökykyinen.

Mikä ajoi minut Elämyslahjoille?

Aloitin hakukoneoptimoinnin harjoittelijana Elämyslahjoilla maaliskuun lopussa. Olin digimarkkinoinnin kurssilla, jonka jälkeen kaikki kurssin käyneet saivat sähköpostin tästä harjoittelupaikasta. Tartuin tilaisuuteen ja tässä sitä ollaan. Olen ollut pitkään kiinnostunut digimarkkinoinnista ja hakukoneoptimoinnista niiden ajankohtaisuuden ja tulevaisuuden mahdollisuuksien takia. Täten pidin harjoittelupaikkaa loistavana mahdollisuutena oppia käytännön asioita.

Millainen fiilis harjoittelupaikasta?

Tuntuu, että olen oppinut älyttömän paljon jo näiden reilun kahden kuukauden aikana. Harjoittelupaikka sopi loistavasti lukukauden loppusuoralle opintojen oheen. Olen oppinut paljon muutakin kuin hakukoneoptimointia, mistä olen kiitollinen. Pääsin jopa testaamaan illallisen pimeässä, suosittelen!

Mitä odotuksia tulevaisuudelta?

Haluan tulevaisuudessakin työskennellä markkinoinnin parissa, ja etenkin digimarkkinoinnin. Toivon saavani opintoni suoritettua ajallaan ja kokea muutakin samalla. Tulevana kesänä aion matkailla, juhlia ja rentoutua. Voisin testata lisää elämyksiä, kuten superautolla ajoa tai kahvitastingia.

Hauskoja faktoja itsestäni…

Minulta löytyy kuorma-autokortti. Olen myös Turun Akateemisen Wiiniklubin hallituksessa, vaikka en liittyessäni tiennyt viinistä mitään.

Iloista kesää kaikille, nautitaan auringosta!

Anssi, elämyslahjat.fi      

Aistien koettelemus

Olen ollut noin kuukauden päivät Elämyslahjoilla harjoittelijana, joten oli jo aikakin tutustua itse tarjontaan. Elämys, jonka kävin kokemassa, oli illallinen pimeässä Turussa, Brahen Kellarissa. Sain ottaa mukaani yhden ystävän. Valitsin hyvän ystäväni Ilmarin, koska olin vappuna syönyt hänen tekemänsä pastan jääkaapistaan. Täten olemme sujut.

Lahjakortin hankinta

Sain työn puolesta lahjakortin illallinen pimeässä -tapahtumaan, joten koko prosessi oli suhteellisen helppo. Kuitenkaan muut illallisella olleet eivät olleet kanssani samaa mieltä. Muiden illallisella olleiden mukaan varaaminen oli paikoittain epäselvää, koska elämyksiä ei järjestetä tarpeeksi usein. Järjestelmä näytti, että illallinen olisi täynnä, vaikka paikkoja oli vielä varattavissa. Oli mukava saada palautetta!

Illalliselle saapuminen

Brahen Kellari sijaitsee Turun keskustassa, kävelykadun varrella. Ravintola oli helppo löytää ja sen lähellä on paljon parkkipaikkoja, joka helpotti muiden pääsyä illalliselle. Odottelimme, että kaikki illalliselle saapuvat olivat päässeet paikalle, jonka jälkeen alkoi ohjeistus. Tarjoilija selosti tapahtuman kulun, turvallisuustoimenpiteet ja hieman itse ravintolasta. Oli kiva, ettei illalliselle joutunut menemään ihan tietämättömänä, vaan osasi vähän odottaa, minkälainen elämys on edessä. Jännitystä myös vähensi se, että silmälappuja ei tarvinnut pitää muuta kuin tilaan menemisen ajan. Se olisi voinut olla epämukavaa.

Illallisen alku

Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, illallisemäntä esitteli itsensä. Hän kysyikin heti, oliko meistä outoa olla näkemättä käytännössä mitään. Kaikkien vastattua myöntävästi hän kertoi olevansa itse näkövammainen, joten saimme ikään kuin astua hänen saappaisiinsa. Arvostukseni näkövammaisia kohtaan nousi älyttömästi illallisen aikana, kun huomasin kuinka hankalia jotkin arkiset asiat voivat olla.

Tila itsessään oli vaikea hahmottaa, kaikilla oli eri käsityksiä siitä, kuinka iso ja minkälainen tila on. Pähkäilimme myös, millainen kattaus on, kuinka kaukana toisistamme istumme ja missä kukin istuu.

Brahen Kellari
Brahen Kellari

Alkuruoka

Small talkin ja alkuhuuman pohdiskelujen jälkeen tarjoilija, jolla oli tosiaan pimeänäkölasit, toi meille alkuruuat. Tunnustelin ensin lautasta; sen kokoa ja syvyyttä. Mietittiin, onko haarukalla ja veitsellä syöminen turhan hankalaa. Kaikki päättivät kuitenkin pitää etiketistä kiinni. Aterimilla syöminen tuotti kaikille hankaluuksia, kun ei päässyt konkreettisesti tuntemaan lautasen sisältöä. Alkuruuan elementeistä oltiin aika lailla yhtä mieltä: kalaa ja salaattia, jonkin näköistä majoneesiakin. Kaikki pitivät alkuruuasta ja oli mielenkiintoista kuulla eri makumielipiteitä esimerkiksi siitä, mikä kala oli kyseessä.

Alkuruuan jälkeen

Kun kaikki olivat, ainakin omasta mielestään, saaneet kaiken syötyä, illallisemäntä pyysi meitä pitämään pienen esittelykierroksen. Oli hauska kuulla mistä ihmiset olivat saaneet idean elämykseen ja kuinka olivat päätyneet tänne. Monille elämys oli nimenomaan ostettu lahjana. Porukka oli enimmäkseen turkulaisia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mainitsin itse, että olen työntekijä Elämyslahjoilla, josta porukka oli hyvin innoissaan. Heti kyseltiin muita elämyksiä ja lisäinformaatiota illallisesta pimeässä.

Pääruoka

Odotin pääruokaa innolla, koska tiesin, että Brahen kellarissa on hyvää ja laadukasta ruokaa. Alkuruuan jälkeen kuvio oli kaikille selkeä: suoraan selvittämään elementtejä. Heti kättelyssä tunnistettiin parsa sekä paprika. Pääruuassa ehkä keskityttiin enimmäkseen elementtien tunnistamiseen, kuin itse ruokaan. Oli hauska nähdä tällainen reaktio, koska eihän normaalisti mietittäisi esim. mikä kasvis on kyseessä. Kyllästyin itse aterimien käyttöön ja aloin syömään pääruokaan ronskisti käsin. Tämä nauratti muita. Ruuan hahmottamista käsillä syöminen luonnollisesti helpotti, ja mielestäni se oli myös ihan yhtä nautinnollista. Päädyimme taas samoihin mielipiteisiin suurimmilta osin siitä, mitä pääruuaksi oli. Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää; liha oli laadukasta, kasvikset sopivan pehmeitä ja pyree (oli se sitten perunasta tai jostain muusta) oli suussa sulavaa.

Pääruuan jälkeen

Pää- ja jälkiruuan välissä meille annettiin pieni tehtävä liittyen tuntoaistiin. Kaikilla pareilla oli edessään laatikko, jonka sisällä oli kolikoita ja muita pieniä esineitä. Tehtävänä oli tunnistaa esineet ja kolikoiden arvot. Tehtävä oli hauska, koska siinä tajuttiin, kuinka vähän kiinnittää huomiota esimerkiksi kolikoiden reunoihin.

Jälkiruoka

Viimeinen kolmesta ruokalajista oli herkullisin. Maukasta jäätelöä ja jonkin sortin kakkua marjaisella kastikkeella. Jälleen kerran, elementit, kuten marjat ja kakku tuottivat erilaisia mielipiteitä. Jäätelö oli kuitenkin helposti tunnistettavissa vaniljaksi. Muuten jälkiruuassa ei ollut sen erikoisemmin tunnistettavaa, mutta kaikki tuntuivat nauttivan. Raikas lopetus illalliselle!

Jälkiruuan jälkeen

Jälkiruuan jälkeen tilaan laitettiin valot pikkuhiljaa päälle ja kokit tulivat esittelemään illallismenun. Oli jännittävää nähdä, kuinka oikeassa omat ja muiden mielipiteet olivat. Huoneessa oli helpottunut ilmapiiri pitkän pimeässäolon jälkeen. Tilakin itsessään oli hieman kuviteltua erilaisempi. Otimme kuvia ruuista, vaihdoimme fiiliksiä ja kiitimme niin kokkeja kuin illallisemäntääkin, jonka jälkeen kaikki lähtivät tyytyväisinä kotiin.

Fiilikset tiivistettynä

Illallinen pimeässä -elämys oli erinomainen testi aisteille. Pimeässä oli ensin hieman jännittävää, mutta siihen tottui hyvin nopeasti. Illallisella oli hauskaa, ruuat olivat maukkaita ja kaiken kaikkiaan jokainen vieras tuntui viihtyvän. Omasta mielestäni elämys oli yllättävä, monipuolinen ja jännittävä. Suosittelen elämystä kaikille ruuan ystäville!

Lopuksi kiitokset vielä Brahen Kellarille mahtavasta elämyksestä!

– Anselmi, elämyslahjat.fi

Kuvia ruuista:

Illallinen pimeässä Brahen Kellarissa
Illallinen pimeässä pääruoka
Illallinen pimeässä jälkiruoka

”Miksi ostit elämyksen?” Kaksi suomalaista kertovat tarinansa

Kävin tekemässä haastattelua myyntipisteillä ja kysyin muutamalta asiakkaaltamme mihin tilanteeseen he ostivat elämyslahjan ja mitä mieltä he ovat elämyksellisistä lahjaideoista. Ison Omenan myyntipisteellä sain haastateltavakseni ihanan Sadun ja Sellon myymälässä upean Piian.

Satu osti elämyksen lahjaksi tyttärelleen

Satu osti elämyksen lahjaksi tyttärelleen

Nimi: Satu

Kenelle ostit elämyksen?

Fööni-vapaalentoelämyksen tyttärelle, joka täyttää 18 vuotta.”

Onko Elämyslahjat sinulle entuudestaan tuttu?

”On tuttu, olen pari kertaa ostanut. Olen ostanut esimerkiksi illallisen pimeässä häälahjaksi pariskunnalle.”

Mitä mieltä olet aineettomista lahjoista?

”Se riippuu tilanteesta. Toinen tyttö on muuttamassa ensimmäiseen kotiinsa, joten hän tarvitsee tavaralahjoja. Sellaiselle taas elämys on hyvä, jos ei tavallaan ole niin tuttu, että tietäisi minkälaisista lahjoista hän pitää. En usko, että kukaan koskaan pahastuu tämmöisestä lahjasta. On paljon mun ikäisiä, joille ei voi ostaa muuta kuin elämyksiä.”

Minkä elämyksen haluaisit itse saada lahjaksi?

”Haluaisin lahjaksi kuumailmapallolennon. Mulla on vähän korkeanpaikan kammo, mutta se näyttää niin ihanalta.”

Piia osti elämyksen lahjaksi miehelleen

Piia osti elämyksen lahjaksi miehelleen

Nimi: Piia

Kenelle ostit elämyksen ja miksi?

Panimovierailun syntymäpäivälahjaksi miehelleni.”

Onko Elämyslahjat sinulle entuudestaan tuttu?

”En ole aikaisemmin ostanut lahjakortteja, mutta olen saanut itse lahjaksi ja olen tykännyt kovasti, kun saa kokea uusia elämyksiä. Ensimmäinen kerta kun ostin ja varmasti ostan jatkossakin.”

Mitä mieltä olet aineettomista lahjoista?

”Ihan parasta antaa lahjaksi muuta kuin tavaraa.”

Minkä elämyksen haluaisit itse saada lahjaksi?

”Fööni olisi huikea kokea tai Shitty Dinner.”

-Essi, elämyslahjat.fi

Josén suosikkielämykset: Mitä annan lahjaksi?

Olen José, yksi Elämyslahjojen digitiimin jäsenistä ja innokas elämysharrastaja. Kenties olet jo nähnyt minut esiintymässä uusilla videoillamme. Aiemmin ulkomailla asuessani koukutuin uusiin kokemuksiin ja nähtävyyksiin, ja nyt Suomeen palattuani ovat töissä koetut elämykset korvanneet tämän kokemusten aukon. Mikä mahtava työpaikka!

Suosikkielämyksistäni

Yksi ehdottomista suosikeistani ovat huonepakopelit. Tutustuin peleihin ensimmäisen kerran Budapestissa, escape roomien eurooppalaisessa pääkaupungissa, ja olin saman tien myyty. Mysteerin pakopelihuonesuunnittelija Emmi Kärnä kertoo kävijöiden pelaavan joko mielenkiintoisen juonen tai silkan ongelmanratkomisen ilosta, ja täytyy tunnustaa, että kuulun vahvasti jälkimmäiseen ryhmään. Sopivasti vaikeat aivopähkinät ja kamppailu aikaa vastaan herättävät sisälläni kilpailijan, joka ei rauhoitu ennen viimeisenkin puzzlen ratkaisemista.

Pidän myös valtavasti elämyksistä, joissa keskitytään vauhdin huumaan ja moottorin pauhuun. Kävin ajamassa keväällä panssarivaunulla, jonka ohjaimiin tarttuessa täyttyi yksi lapsuuteni hurjimmista haaveista. Seuraavat unelmat käyvät toteen syyskuun alussa, kun pääsen tekemään elämysvideon Malmin lentokentällä superautojen ratissa. Viime päivät ovatkin menneet vanhoja Top Gearin Ferrari-arvosteluja katsellessa.

Mitä olen antanut lahjaksi?

Olin Elämyslahjojen asiakas jo ennen täällä työskentelyn aloittamista. Ensimmäinen elämyslahjani oli avoin rallikokeilupäivä 30 vuotta täyttäneelle veljelleni, joka on luonnostaan adrenaliinin ja vauhdin suuri ystävä. Mahtava lahja hurjapäälle, sanoisin.

Seuraavana jouluna hankin veljelleni ja tämän tyttöystävälle lahjaksi käsiaseammunnan kahdelle: tiedän, ei mitenkään perinteinen joululahja, mutta eivät he mitään perinteisiä villasukkapaketteja kaivanneetkaan. Maailmaa nähneille ja paljon kokeneille läheisille on vaikea ostaa miellyttävää lahjaa, joten luovia ratkaisuja vaadittiin tälläkin kertaa. Veinkin kokemuksen uudelle tasolle luomalla heille oman jouluisen pakopelihuoneen, jonka ratkaistuaan he saivat lahjakorttinsa. Room escape -faneja kun olemme, päätimme tehdä pakopelistä uuden jouluperinteen, ja tänä vuonna rakennan pelihuoneen enoni ullakolle jo kolmatta joulua peräkkäin.

Viimeisimpänä elämyslahjana annoin äidilleni kevään äitienpäivän kunniaksi kuumakivihieronnan tuomaan vaihtelua perinteisiin hierontahetkiin. Äitini on innokas liikkuja, joten hierontahoito oli mielestäni itsestään selvä lahjaidea, joka yhdistää huvin ja hyödyn. Tätä täytyisi käydä itsekin kokeilemassa!

 

Lämmintä loppukesää teille kaikille 🙂
-José, Elämyslahjat

Miksi Elämyslahjojen lahjakortti on ylivertainen lahjaidea?

img_9674

Onko sinun vaikea keksiä uusia lahjaideoita? Kääritkö pakettiin samoja suklaarasioita ja sukkia vuodesta toiseen? Tule mukaamme muuttamaan lahjan antamisen kulttuuri Suomessa, toteuta unelmat elämyslahjalla! Kerrataanpa vielä, miksi elämyslahjakortti on ylivertainen lahjaidea.

Hyvä viime hetken lahja

Tilaaminen verkkokaupastamme käy nopeasti ja helposti, saat lahjakortin heti sähköpostiisi. Kun lahja tarvitaan heti, on verkkokaupasta ostettu eLahja paras vaihtoehto.

Yli 1 300 vaihtoehtoa                                            

Valikoimamme on laaja ja kasvaa jatkuvasti. Meiltä löydät varmasti elämyksen jokaiseen makuun ja tilanteeseen. Lahjakortin voi valita yli 1 300 elämyksen joukosta. Valikoimastamme löytyy vaihtoehtoja niin yksin kuin yhdessä koettaviin elämyksiin. Jokaiselle löytyy varmasti se sopivin ja mieluisin elämys!

Jos lahjan ostaja kuitenkin on epävarma oikean lahjan valinnasta, on avoin lahjakortti oikea valinta. Avoimella lahjakortilla lahjan saaja saa itse valita, minkä elämyksen haluaa lahjakortilla päästä kokemaan.

Voimassa 12 kuukautta

Useimmat lahjakorttimme ovat voimassa 12 kuukautta ostopäivästä, minkä aikana elämys tulee varata ja hyödyntää kokonaisuudessaan. Lahjakortilla on myös vaihto-oikeus.

Aktivoi vastaanottajaa ja innostaa kokemaan uusia asioita

Lahjan saaja saa viettää unohtumatonta aikaa elämyksen parissa. Muistoja ja uusia kokemuksia ei voi koskaan saada liikaa. Tämä erilainen lahja ei jää komeroon tai kaapin pohjalle lojumaan, eikä vie paljon tilaa. Elämyslahjakortti on helppo käyttää kun itselle sopii. Lahja antaa saajalle kokemuksia, joita voi muistella vielä vuosien päästä.

Mikset sinäkin antaisi lahjaksi uusia kokemuksia ja mieleenpainuvia muistoja?

Tutustu lahjaideoihin täällä!

-Essi, Elämyslahjat

Ylitä itsesi

Kuluvaa viikkoa vietimme Ylitä itsesi -teemalla, ja ylitimme omia pelkojamme uusien elämystestausten parissa. Kaikki me pelkäämme varmasti jotakin, mutta elämysten avulla omista peloista ja kammoista voi siedättyä turvallisesti!

 

Lentopelko sekä korkeanpaikankammo

 

tandemblogi

 

Olen koko ikäni pelännyt hirveästi korkeita paikkoja, lentämistä sekä etenkin hyppyjä tuntemattomaan. Kun sain kuulla, että olisi mahdollisuus hypätä laskuvarjohyppy, säikähdin ja ajattelin että pystynkö tähän. Hyppypäivä koitti, jolloin kuitenkin nousin bussiin ja matkustin Malmin lentokentälle pelonsekaisin fiiliksin. Kentällä jännitys kasvoi, mutta rohkaistuin silti pukemaan hyppyhaalarin päälle ja sen jälkeen en enää perääntynyt. Ajattelin, että tämä pelko on nyt kohdattava. Lentokoneen noustessa koko ajan ylemmäs, pelkoni alkoivat hiljalleen vähentyä. Hyppykaverin ansioista olin rentoutunut ja mietin mielessäni, miltä vapaapudotus tuntuu sekä miten upealta Helsinki mahtaakaan näyttää niin korkealta katsottuna.

 

Neljän kilometrin kohdalla kone hidastui ja oli aika hypätä. Oma vuoroni koitti heti harjoittelija Jannikan jälkeen ja minua jännitti. Taivutin itseni kaarelle, pidin päätäni koholla sekä taivutin jalat koneen alle, hyppymiehen ohjeiden mukaan. Sitten se oli menoa! Vapaapudotus tuntui niin huikealta, silmät auki lensin 200 kilometrin tuntivauhdilla alaspäin. Kaikenkaikkiaan se tunne oli mahtava, kun sain laittaa kädet sivuille ja lentää kuin lintu. Alle minuutin kestävän vapaapudotuksen jälkeen laskuvarjo aukesi, onneksi. Minua rupesi naurattamaan, sillä kaikki se korkeanpaikankammo oli kadonnut. Lentelimme varjolla Helsingin yllä ja teimme välillä myös hauskoja kieppejä. Hymyilin laskeutumispaikalle saakka, koska tunnetilat pudotuksesta ja lentelystä olivat niin mahtavat. Ilma oli aurinkoinen ja maisemat näyttivät niin upeilta yläilmoissa.

 

Hypyn jälkeen olin sanoinkuvaamattoman onnellinen, sillä kohtasin pahimman pelkoni, korkeanpaikankammon. Laskuvarjohyppy oli ehdottomasti elämäni paras kokemus, joka säilyy muistoissa ikuisesti. Hyppy tuotti suuren adrenaliiniryöpyn ja kokemuksen myötä voisin hypätä myös uudestaankin, koska olen nyt ylittänyt itseni.

 

-Suvi

 

 

Ahtaanpaikankammo

 

huonepakopeliblogi

 

Olen aina inhonnut suljettuja ja ahtaita paikkoja. Halusin päästä eroon ahtaanpaikankammostani ja lähdin etsimään elämystä, jossa laittaisin itseni epämukavuusalueelle. Huonepakopeli on sopiva vaihtoehto, sillä joutuisin olemaan yhdessä huoneessa tunnin ajan ja tarkoituksena olisi päästä sieltä pois.

 

Ajatus ahtaasta ja hämärästä huoneesta, jossa tulee olla lukkojen takana tunnin ajan ahdisti todella paljon.Tämä on todella suuri haaste ahtaanpaikankammoiselle henkilölle. Tunteet olivat todella sekavat ennen elämystä, sillä halusin lähteä ylittämään itseni, mutta pelkäsin että en pystyisi siihen. Tunti on todella pitkä aika, ja voi olla että ahdistus kasvaa liian suureksi enkä pysty olemaan huoneessa niin kauaa. Huoneessa ei tarvitse kuitenkaan olla yksin, sillä mukaan tulee kaksi kaveria tueksi.

 

Pakopelin aloitus oli minulle kaikista vaikein osa pelistä, sillä jouduimme olemaan pienessä sellissä kolmistaan käsiraudoissa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että haastavat tehtävät siirsivät ajatukseni pois kammostani. Tunti meni yllättävän nopeasti ja yhtäkkiä olimmekin selvittäneet kaikki tehtävät ja pääsimme ulos viimeisestä huoneesta. Olin todella yllättynyt ja ylpeä itsestäni, että selviydyin huonepakopelistä noinkin helposti. Nyt voin vain ilolla muistella tunnetta, kun pääsimme viimeisestä huoneesta ulos ja olin ylittänyt itseni. 🙂

 

-Jannika

 

 

Korkeanpaikankammo

 

korkeeblogi

 

Korkeanpaikankammo on tullut minulle vasta näin vanhempana, eikä aiemmin korkeissa paikoissa oleminen tuntunut missään. Nykyään kuitenkin esimerkiksi maailmanpyörässäkin tarraan kaksin käsin penkistä ja pidän silmät visusti kiinni ylhäällä ollessa. Päästäkseni tästä pelosta eroon, lähdin kokeilemaan latvarata-kiipeilyä seikkailupuisto Korkeeseen. Nimensä mukaisesti radat ovat korkealla; jopa 15 metrin korkeudella männyissä. Ratoja on 9 eri tasoista, ja ne vaikeutuvat aina mitä pidemmälle mennään. Radoilla mennään kiinnitettyinä vaijeriin valjaiden avulla, ja pelkkä niiden varassa oleminen korkealla puissa kuulostaa hurjalta.

 

Ennen kiipeilyn aloittamista jännitti hieman, sillä en tiennyt yhtään mitä radalla odotti ja millaista kiipeily olisi ensikertalaisena. Valjaiden ja kypärän laiton sekä turvaohjeen jälkeen tajusin, että nyt olen menossa itse kiipeilemään puihin kiinnitettyihin köysiin huonon tasapainon omaavana. Kiipeilyssä vaaditaan ketteryyttä, fyysistä kuntoa ja kylmää päätä. Eniten pelotti se, että jään jumiin kesken radan ja roikun pelkän vaijerin varassa yläilmoissa voimattomana. Kauhistelin myös, että jähmetyn pelosta ylhäällä ollessani enkä uskalla laskeutua itse alas.

 

Kiipeily oli hauskaa, mutta myös haastavaa ja rankkaa. Haastetta siis oli! Puiden tasanteilla maahan kurkkiessani hikoilevat kädet tärisivät niin väsymyksestä sekä korkealla olostakin, ja välillä piti tarrata tiukasti kiinni puusta. Loppuvaiheessa olin ihan varma, etten enää jaksa kiivetä ilmassa heiluvia tikkaita pitkin korkealle vaikeaan rataan. Itseäni psyykaten viimeisillä käsivoimillani sain kun sainkin itseni ylös ja selvitin huojuvat haasteelliset radat, vaikka tasapainossani ei edelleenkään ollut kehumista. Lopun pitkä vaijeriliuku kruunasi suorituksen, ja tunsin itseni voittajaksi. Suoritin suurimman osan radoista, jopa 3 vaikeaksi nimettyä. Ylitin siis itseni ja voitin korkeanpaikankammon, ja se tuntuu mahtavalta!

 

-Inka