Aistien koettelemus

Olen ollut noin kuukauden päivät Elämyslahjoilla harjoittelijana, joten oli jo aikakin tutustua itse tarjontaan. Elämys, jonka kävin kokemassa, oli illallinen pimeässä Turussa, Brahen Kellarissa. Sain ottaa mukaani yhden ystävän. Valitsin hyvän ystäväni Ilmarin, koska olin vappuna syönyt hänen tekemänsä pastan jääkaapistaan. Täten olemme sujut.

Lahjakortin hankinta

Sain työn puolesta lahjakortin illallinen pimeässä -tapahtumaan, joten koko prosessi oli suhteellisen helppo. Kuitenkaan muut illallisella olleet eivät olleet kanssani samaa mieltä. Muiden illallisella olleiden mukaan varaaminen oli paikoittain epäselvää, koska elämyksiä ei järjestetä tarpeeksi usein. Järjestelmä näytti, että illallinen olisi täynnä, vaikka paikkoja oli vielä varattavissa. Oli mukava saada palautetta!

Illalliselle saapuminen

Brahen Kellari sijaitsee Turun keskustassa, kävelykadun varrella. Ravintola oli helppo löytää ja sen lähellä on paljon parkkipaikkoja, joka helpotti muiden pääsyä illalliselle. Odottelimme, että kaikki illalliselle saapuvat olivat päässeet paikalle, jonka jälkeen alkoi ohjeistus. Tarjoilija selosti tapahtuman kulun, turvallisuustoimenpiteet ja hieman itse ravintolasta. Oli kiva, ettei illalliselle joutunut menemään ihan tietämättömänä, vaan osasi vähän odottaa, minkälainen elämys on edessä. Jännitystä myös vähensi se, että silmälappuja ei tarvinnut pitää muuta kuin tilaan menemisen ajan. Se olisi voinut olla epämukavaa.

Illallisen alku

Kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, illallisemäntä esitteli itsensä. Hän kysyikin heti, oliko meistä outoa olla näkemättä käytännössä mitään. Kaikkien vastattua myöntävästi hän kertoi olevansa itse näkövammainen, joten saimme ikään kuin astua hänen saappaisiinsa. Arvostukseni näkövammaisia kohtaan nousi älyttömästi illallisen aikana, kun huomasin kuinka hankalia jotkin arkiset asiat voivat olla.

Tila itsessään oli vaikea hahmottaa, kaikilla oli eri käsityksiä siitä, kuinka iso ja minkälainen tila on. Pähkäilimme myös, millainen kattaus on, kuinka kaukana toisistamme istumme ja missä kukin istuu.

Brahen Kellari
Brahen Kellari

Alkuruoka

Small talkin ja alkuhuuman pohdiskelujen jälkeen tarjoilija, jolla oli tosiaan pimeänäkölasit, toi meille alkuruuat. Tunnustelin ensin lautasta; sen kokoa ja syvyyttä. Mietittiin, onko haarukalla ja veitsellä syöminen turhan hankalaa. Kaikki päättivät kuitenkin pitää etiketistä kiinni. Aterimilla syöminen tuotti kaikille hankaluuksia, kun ei päässyt konkreettisesti tuntemaan lautasen sisältöä. Alkuruuan elementeistä oltiin aika lailla yhtä mieltä: kalaa ja salaattia, jonkin näköistä majoneesiakin. Kaikki pitivät alkuruuasta ja oli mielenkiintoista kuulla eri makumielipiteitä esimerkiksi siitä, mikä kala oli kyseessä.

Alkuruuan jälkeen

Kun kaikki olivat, ainakin omasta mielestään, saaneet kaiken syötyä, illallisemäntä pyysi meitä pitämään pienen esittelykierroksen. Oli hauska kuulla mistä ihmiset olivat saaneet idean elämykseen ja kuinka olivat päätyneet tänne. Monille elämys oli nimenomaan ostettu lahjana. Porukka oli enimmäkseen turkulaisia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mainitsin itse, että olen työntekijä Elämyslahjoilla, josta porukka oli hyvin innoissaan. Heti kyseltiin muita elämyksiä ja lisäinformaatiota illallisesta pimeässä.

Pääruoka

Odotin pääruokaa innolla, koska tiesin, että Brahen kellarissa on hyvää ja laadukasta ruokaa. Alkuruuan jälkeen kuvio oli kaikille selkeä: suoraan selvittämään elementtejä. Heti kättelyssä tunnistettiin parsa sekä paprika. Pääruuassa ehkä keskityttiin enimmäkseen elementtien tunnistamiseen, kuin itse ruokaan. Oli hauska nähdä tällainen reaktio, koska eihän normaalisti mietittäisi esim. mikä kasvis on kyseessä. Kyllästyin itse aterimien käyttöön ja aloin syömään pääruokaan ronskisti käsin. Tämä nauratti muita. Ruuan hahmottamista käsillä syöminen luonnollisesti helpotti, ja mielestäni se oli myös ihan yhtä nautinnollista. Päädyimme taas samoihin mielipiteisiin suurimmilta osin siitä, mitä pääruuaksi oli. Ruoka oli kaikkien mielestä todella hyvää; liha oli laadukasta, kasvikset sopivan pehmeitä ja pyree (oli se sitten perunasta tai jostain muusta) oli suussa sulavaa.

Pääruuan jälkeen

Pää- ja jälkiruuan välissä meille annettiin pieni tehtävä liittyen tuntoaistiin. Kaikilla pareilla oli edessään laatikko, jonka sisällä oli kolikoita ja muita pieniä esineitä. Tehtävänä oli tunnistaa esineet ja kolikoiden arvot. Tehtävä oli hauska, koska siinä tajuttiin, kuinka vähän kiinnittää huomiota esimerkiksi kolikoiden reunoihin.

Jälkiruoka

Viimeinen kolmesta ruokalajista oli herkullisin. Maukasta jäätelöä ja jonkin sortin kakkua marjaisella kastikkeella. Jälleen kerran, elementit, kuten marjat ja kakku tuottivat erilaisia mielipiteitä. Jäätelö oli kuitenkin helposti tunnistettavissa vaniljaksi. Muuten jälkiruuassa ei ollut sen erikoisemmin tunnistettavaa, mutta kaikki tuntuivat nauttivan. Raikas lopetus illalliselle!

Jälkiruuan jälkeen

Jälkiruuan jälkeen tilaan laitettiin valot pikkuhiljaa päälle ja kokit tulivat esittelemään illallismenun. Oli jännittävää nähdä, kuinka oikeassa omat ja muiden mielipiteet olivat. Huoneessa oli helpottunut ilmapiiri pitkän pimeässäolon jälkeen. Tilakin itsessään oli hieman kuviteltua erilaisempi. Otimme kuvia ruuista, vaihdoimme fiiliksiä ja kiitimme niin kokkeja kuin illallisemäntääkin, jonka jälkeen kaikki lähtivät tyytyväisinä kotiin.

Fiilikset tiivistettynä

Illallinen pimeässä -elämys oli erinomainen testi aisteille. Pimeässä oli ensin hieman jännittävää, mutta siihen tottui hyvin nopeasti. Illallisella oli hauskaa, ruuat olivat maukkaita ja kaiken kaikkiaan jokainen vieras tuntui viihtyvän. Omasta mielestäni elämys oli yllättävä, monipuolinen ja jännittävä. Suosittelen elämystä kaikille ruuan ystäville!

Lopuksi kiitokset vielä Brahen Kellarille mahtavasta elämyksestä!

– Anselmi, elämyslahjat.fi

Kuvia ruuista:

Illallinen pimeässä Brahen Kellarissa
Illallinen pimeässä pääruoka
Illallinen pimeässä jälkiruoka

Shitty Dinner – luokattominta palvelua ikinä!

Shitty Dinner

Tiedätkö miltä tuntuu, kun olet astumassa ravintolaan sisään maha kurnien ja saatkin oven päin näköä? Minä tiedän. Näin minut otettiin vastaan, kun osallistuin Shitty Dinnerille. Karvathan siinä nousi pystyyn, miten se kehtasikin?! Hetken kuluttua päästiin kuin päästiinkin sisään ravintolaan, ja meidät otti vastaan ylimielisen ilmeen omaava herra, joka halusi häntä kutsuttavan mestariksi. Tämä ei voinut tietää hyvää…

En halua paljastaa liikaa, mutta naljailun ja luokattoman palvelun ohella saimme nauttia aivan käsittämättömän hyvää ruokaa – alku-, pää-, ja jälkiruoat olivat todellakin gourmet-tasoa ja oli jokseenkin huvittavaa nauttia hyvästä ruoasta samalla hykerrellen tarjoilija-mestarillemme, joka toden totta hallitsi luokattoman palvelun.

Shitty Dinner2

Onko sinulla jokin ruoka-allergia tai -rajoite? Kannattaa miettiä pariin otteeseen, sanotko asiasta ääneen. Nimittäin tämän jälkeen saat varmana erityiskohtelua.. Vierustoverini ei syönyt lainkaan lihaa, ja asiahan ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Mestarilta ei myöskään jää huomaamatta, jos syöt hitaammin tai nopeammin kuin muut. Tämä se vasta hauskaa olikin.

Miltä tuntuu, kun tarjoilija rakastuu sinuun palavasti, irvailee asuinpaikkakunnastasi, jauhaa purkkaa suu louskuen tuodessaan ruokaa pöytään tai pistää koko pöytäseurueen laulamaan? Lahjansaaja saattaa päästä kokemaan tämän ja monia muita palveluesimerkkejä osallistuessaan Shitty Dinnerille.

Shitty Dinner ruoka

Suosittelen Shitty Dinneriä ehdottomasti humoristeille ja parasta olisi, jos lahjansaajan pääsisi viemään paikalle yllätyksenä. Lahjansaajan ilme on varmasti näkemisen arvoinen, kun illallis-show alkaa, eikä hänellä ole hajuakaan siitä, miksi tarjoilija käyttäytyy omituisesti.

Tälle elämykselle annan arvosanaksi 5/5. Parhaiten mieleen jäi maha kippurassa nauraminen ja herkullinen, laadukas ruoka. En ole kokenut vastaavaa ruokaelämystä aiemmin, ja aion mennä nauttimaan luokattomasta palvelusta vastaisuudessakin.

Lisää elämyksestä voit lukea täältä: Shitty Dinner.

Kristiina, Elämyslahjat

Illallinen pimeässä – aistit valloilleen!

illallinen pimeässä

Yleinen totuushan on, että yhden aistin heikentyessä, muut vahvistuvat. Sain tuta tästä, kun pääsin kokeilemaan Elämyslahjojen Illallinen pimeässä -konseptia viime keväänä ja kokemus toden totta oli varsin mullistava!

 

Aivan ensimmäiseksi saimme laput silmillemme ja seurueemme johdatettiin pimeään ruokasaliin. Yritimme vain arvailla minkälainen huone olisi, kunnes hetken päästä silmiemme totuttua pimeään laput poistettiin silmiltämme. Emme pystyneet näkemään ketään, mutta tietenkin keskustelemaan ja hahmottamaan istumajärjestystä pöydässä. Tarjoilijat avustivat, kertoivat koko syömisproseduurista ja ohjasivat kätemme lautasille, haarukoille ja veitsille ja viinilaseille, jotta osaisimme sitten itse pimeässä ottaa ne.

 

Sitten seurasi vihdoinkin ruokien vuoro. Merellinen tuoksu täytti koko huoneen ja arvailimme mitäköhän saisimme eteemme. Mielestäni tuoksu muistutti seesamöljyssä paistettua lohta, mutta sitten totuus paljastui, saimme kampasimpukkaa! Mahtavaa, onnistunut tarjoilu, hieman tosin ahdistavaa kun ei nähnyt lautasta – ei kai lautaselle jäänyt yhtään kampasimpukkaa?

 

Pääruuaksi paljastui peuraa perunapyreessä. Maku oli taas onnistunut, ja pimeässä syödessä tuntui, että ruokaa olisi ollut paljon ja tulinkin nopeasti täyteen, vaikka annoskoot olivat ihan normaalit ravintola-annokset. Jälkiruuaksi saimme ihanan marenki-kermavaahto-marjakulhon, joka sopii muutenkin minkä tahansa aterian päälle, mutta pimeässä kun ei pystynyt näkemään miltä annos näyttää, eri elementtien suutuntuma korvasi ulkonäön moninkertaisesti. Marengin suloisen makea rapeus yhdistettynä kermavaahdon höttöön ja kosteuteen, sekä marjojen muodot ja maut korostuivat.

 

Kun valot pikkuhiljaa laitettiin päälle, saimme nähdä annokset jotka meille oltiin tuotu, ja purimme kokemukset. Maut pääsivät hyvin valloilleen, ja vannoutuneena foodiena kokemus oli avartava, ja suosittelen kaikille, vaikkapa testaamaan omia makunystyröitään, kuin myös viihtymään vaikka työporukassa. Keskustelua ainakin riittää uudessa tilanteessa.

 

Makujen sinfonia voisi kuvata kokemusta parhaiten. Ruuosta, eikä asetelmasta voinut nauttia silmillä, joten tuoksu ja maku kompensoi sitäkin enemmän ja jopa huonoinkin maistaja löysi annosten vivahteet.

– Linda, onnekas elämystestaaja

 

Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

IMG_8578-v2

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

IMG_8577

IMG_8585

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten [katso kuva Keltaisessä keittiössä blogista].
IMG_8586

IMG_8582

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

IMG_8612

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

IMG_8596

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

IMG_8617

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

IMG_8610

IMG_8624

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

IMG_8632

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Teksti: Martina Keltaisessä keittiössä
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://www.rantapallo.fi/keltaisessakeittiossa/2014/08/13/illallinen-tallinnan-tvtornissa/
Katso lisää ja osta omasi: Illallinen TV-tornissa, Illallinen juomineen Tallinnan TV-tornissa

Ihana Champagne in the Sky

Eli eilen oli se päivä, kuin vihdoin menimme äitini kanssa Champagne in the Sky:hin. Aamusta asti stressasin säätä, meillä kotona satoi räntää, lunta ja tuuli aivan hirmuisesti. Muutenkin lähtö meni aivan penkin alle. Hyppäsin bussiin, katsoin laukkuun, ja huomasin, että varauslomake ei ollut mukana. Jäin heti seuraavalla pysäkillä pois, ja juoksin kotiin, otin varauslomakkeen juoksin bussipysäkille. Ei tarvinnut odottaa kuin 1 minuutti ja bussi tuli MUTTA bussin ovi oli rikki, se ei auennut. Bussikuski joutui joka kerta painelemaan varmaan 2 minuuttia ennen kuin ovi aukesi – matka oli hidasta. Vihdoin pääsin kaupunkiin, äiti oli jo paikan päällä. ELI VAIKEUKSIEN KAUTTA VOITTOON ja Chamangne in the Skyhin.

Paikan päällä odotettiin erittäin mukavassa teltassa, tarjolla oli vettä ja kahvia. Henkilökunta oli erittäin ystävällisiä ja mukavia.

IMG_8229-500px

Eli tuossa näkyy pöytä ja tuolit, jotka sitten nostettiin ilmaan. Henkilökunta pyysi ihmiset nimellä sisään. Tärisin kuin haavanlehti ja henkilökunta kyllä huomasi sen, hiukan naureskelikin, koska en kieltänyyt sitä yhtään.

Maan kamaralla oli tunnelmat erittäin erittäin hermostuneet! Kikattelin aivan hysteerisenä.

Ja sitten ilmoihin!!!!

IMG_8231-500px

DITS_1_500px

Vihdoin saimme skumppaa. Ihmiset olivat todella innoissaan ja äiti otti kuvia jatkuvasti. Hän lähetti miehellensä viestiä ja kavereille kuvia. Oli ihana seurata hänen innostustaan!

DITS_3-500px

Siis tässä kuvassa, jos jossain, näkyy niin hyvin mun jännitys. Jännityksen ja innostuksen sekoittama mä. Näytän ihan samalta kun joskus 10-vuotiaana kun jännitti esiintyä.

Maisemat todella olivat henkeäsalpaavat. Välillä alkoi jännittämään kun tuli kovempi tuulen pyrähdys ja koko häkkyrä heilui.

DITS_5_500px DITS_4_500px

Elämys itsessään oli todellakin jännityksen ja pelon arvoinen. Mahtavaakin mahtavempi tunnelma, maisemat henkeäsalpaavat ja edes sää ei voinut sitä pilata. Henkilökunta oli ammattitaitoista, erittäin rentoja ja hauskoja. Suosittelen tätä kaikille todellakin lämmöllä. Ei mitään huonoa sanottavaa koko kokemuksesta. Uudestaakin voisin mennä!!!!! Aivan mahtava ja huippu kokemus ja elämys!!!

EI VOI MUUTA SANOA KUIN, WAUUUUUU!!!!!!!

IMG_8277-500px

Teksti: Anri
Alkuperäinen artikkeli (julkaistu kirjoittajan luvalla): http://fashionandstylebyd.blogspot.fi/2014/06/huimaakin-huimempi-ja-mahtavaakin.html
Katso lisää ja osta omasi: Dinner in the Sky

Suosituimmat äitienpäivälahjat

Varmaan monen muunkin mielestä oma äiti on maailman paras äiti, niin myös minun. Äitini on huolehtivainen, hauska ja lämmin, mutta rohkaisee minua aina itsenäisyyteen ja tekemään työtä tavoitteiden eteen. Ennenkaikkea tiedän aina, että joku välittää minusta.

Äiti ansaitsee parasta. Hän on stressaaja, siivoushullu, sekä hyvän ruoan ja viinin suuri fanittaja. Suklaakaan ei pääse karkaamaan muihin suihin hänen läsnäollessaan – korkeintaan minun. Minun äidille paras lahja olisi jokin spa-hemmottelu, viinitasting tai kenties Illallinen Pimeässä! : ) Mikä lahja sopisi sinun äidillesi? Tässä viisi suosituinta lahjaideaa ElämysLahjoilta:

drfish_500px

Dr Fish -kalapedikyyri
Garra Rufa on karppikalojen heimoon kuuluva makeanveden kala.  Kalat ovat kotoisin Turkista, jossa hoitoja on tehty satoja vuosia eri iho-oireisiin. Ne näykkivät kuolleen ihosolukon hampaattomalla imukuppimaisella suullaan. Elämykseen sisältyy kalapedikyyri, jalkapohjien rasvaus ja hieronta koko jaloille. Tämän alkuperäisen ja luonnollisen jalkahoidon jälkeen jalat ovat virkistyneet ja pehmeät.

shokolaad_500px

Suklaatyöpaja kahdelle
Kahden tunnin mittaiseen elämykseen sisältyy suklaatyöpaja, jossa lahjan saaja oppii raakasuklaan valmistamisen salat. Työpajassa osallistujat pääsevät itse tekemään syntisen hyvän (mutta terveellisen) suklaan ja oppimaan niksit, joilla suklaanteko onnistuu aina. Raakasuklaan valmistuksessa avaintekijänä ovat laadukkaat pääraaka-aineet (kuten kaakaovoi sekä 100 % kaakaojauhe), maistelu ja hyvä fiilis!

vein_500px

Viinikurssi – viini ja ruoka
Kurssi tutustuttaa sinut viinin keskeisimpään tehtävään, ruoan ja viinin liittoon. Käydään läpi klassisia viinin ja ruoan yhdistelmiä sekä perusmakuja (karvas, suolainen, makea ja hapan). Kurssin tärkeimpänä teemana on opettaa sinut yhdistämään viinejä omiin ruokiin ja tekemään täydellisiä yhdistelmiä.

dits31_500px

Champagne in the Sky ja Dinner in the Sky
Champagne in the Sky on kansainvälinen spektaakkeli, joka kiertää 45 eri maassa ympäri maailmaa. Elämys saapuu myös ensi kesänä Helsingin ja Tamperen sykkeeseen. Sukella mukaan viileän eleganttiin ja kutkuttavaan sampanjamatkaan ja koe unohtumaton elämys kauniin Helsingin tai Tampereen yllä. Kuvittele – nautit sampanjaa 50 metrin korkeudessa, napostelet pieniä herkullisia välipaloja jotka maailmankuulut Michelin-kokit ovat valmistaneet ja näet yläilmoista koko kaupungin!

jooga_500px

Tutustuminen Hot Joogaan (kahdelle)
Tämän elämyksen avulla pääsette kokeilemaan miltä jooga tuntuu kuumassa – harjoitus tehdään 38-39C asteessa ja kestää 90 minuuttia. Hot jooga sopii aloittelijoille, tai jo pidempään jooganneille. Sarja tarjoaa kokonaisvaltaisen harjoituksen keholle, mielelle ja sydämelle ja on erittäin fysioterapeuttinen. Sarjan perinteiset asanat eli joogaliikkeet vahvistavat ja venyttävät kehoa ja vilkastuttavat aineenvaihduntaa sisäelimissä ja verenkierrossa.

jalkahoito_500px

Täydellinen jalkahoito
Rentouttava ja kaunistava hoito jaloille. Jalkahoito sisältää jalkakylvyn, kovettumien poistion, kynsien leikkauksen, kynsinauhojen hoidon, kynsien lakkauksen, jalkojen kosteuttamisen ja rentouttavan hieronnan jaloille. Anna äidillesi kuninkaallinen kohtelu ja täydellinen jalkahoito!

Teksti: Netta Soininen, ElämysLahjat.fi
Katso lisää ja osta omasi: Äitienpäivälahjat