Isänpäivän kestosuosikit: nämä lahjat ovat isien mieleen

Isänpäivä on juhla, jota juhlitaan lähes joka kolkassa ympäri maailman. Suomessa isänpäivää juhlitaan aina marraskuun toisena sunnuntaina. Myös Ruotsi, Norja, Islanti ja Viro juhlistavat isänpäivää samana päivänä kuin me täällä Suomessa. Vuonna 2019 isänpäivää juhlitaan 10. marraskuuta.  

Isänpäivänä muistetaan ja kunnioitetaan isää ja isoisiä. Juhlapäivän luonteeseen kuuluu hemmotella isää ja antaa isälle ikimuistoinen isänpäivälahja. Kokosimme tähän postaukseen isänpäivän kestosuosikit, jotka ovat olleet isien mieleen ja sopivat mainiosti lahjaksi isälle kuin isälle.  

Isien mieleen ovat vuodesta toiseen olueen, ruokaan, autoihin ja lentämiseen liittyvät elämykset. Tästä postauksesta löydät näihin asioihin liittyviä elämyksiä, jotka sopivat loistavasti lahjaksi isälle myös vuonna 2019. Minkä elämyksen sinä valitset tänä vuonna isänpäivälahjaksi?  

Isänpäivän kestosuosikit 

Mallasjuomasta pitävälle isälle 

Panimovierailu on yksi suosituimmista isänpäivälahjaideoistamme ja mikä parasta, elämys on suunnattu kahdelle hengelle, joten isä voi jakaa elämyksen yhdessä tärkeän ihmisen kanssa. Voisit lähteä maistelemaan oluita isäukon kanssa yhdessä tai sitten hän voi ottaa mukaan äitisi tai vaikkapa parhaan ystävänsä.  

Tie isän sydämeen käy vatsan kautta 

Onko isäsi oluen sijaan enemmän ruuan ystävä? Tässä tapauksessa jokin huikeista illalliselämyksistämme on taatusti isän mieleen. Tästä illallisesta riittää taatusti puhetta pitkäksi aikaa, sillä mikään näistä illalliselämyksistä ei ole se aivan tavallisin ravintolaillallinen. Miltä kuulostaisi pilkkopimeässä Ravintola Sipulissa tarjoiltava Illallinen pimeässä, kauhulla maustettu Haunted Dinner Black Forestin kartanossa tai luokattoman palvelun Shitty Dinner Pohjoisesplanadilla? 

Punaisesta Ferrarista haaveilevalle isälle  

Lähes jokaisen miehen unelma on päästä edes kerran elämässään punaisen Ferrarin rattiin. Valikoimastamme löytyy erilaisia Ferrari-ajoja kiito- ja moottoriradalla, joten isin pitkäaikainen haave pääsee vihdoin toteutumaan. Jos Lamborghini on enemmän iskän mieleen, löytyy valikoimastamme elämyksiä myös Lamborghinin ratissa.  

Haluaisitko iskä päästä lentokoneen puikkoihin? 

Jos isä on kiinnostunut Ferrareiden sijaan enemmän taivaalla liitelystä, sopii tämä elämys hänelle erinomaisesti isänpäivälahjaksi. Esittelykurssi kevytlentokoneella tarjoaa isälle lentämisen riemua ja upeita maisemia. Tämän isänpäivälahjan isä muistaa taatusti aina!  

Yllätä isä elämyksellä isänpäivänä 2019! 

-Essi, Elämyslahjat 

Jännitystä elämään: Huonepakopeleihin hurahtaneen Essin kokemuksia

Ensikosketukseni huonepakopeleihin sain muutama vuosi sitten Tallinnassa. Menimme siskoni, veljeni ja heidän puolisoidensa kanssa testaamaan huonepakopeliä vanhalle teollisuusalueelle. Tunnelma oli jännittynyt. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Alue oli hiukan epämääräinen: syrjäisiä kujia, graffiteja ja hylättyjä kiinteistöjä. Meidät lukittiin pimeään huoneeseen ja kiinnitettiin käsiraudoilla seinään eri puolille huonetta. Olin järkyttynyt. Tätäkö on escape room?

Pääsimme nopeasti sisälle peliin ja saimme valot päälle huoneeseen. Käsiraudatkin saatiin auki ja pääsimme tutkimaan huonetta enemmän. Tehtävä toisensa perään ratkesi ja vei meitä eteenpäin pelissä. Lopulta olimme todella lähellä ulospääsyä, mutta aika loppui kesken. Emme ymmärtäneet, että ratkaisu olisi löytynyt jos olisimme hyödyntäneet hajuaistiamme ja yhdistelleet asioita tuoksujen perusteella. Huonepakopelit tempaisivat minut mukaansa ja halusin päästä pelaamaan lisää pelejä.

Olen pelannut useita huonepakopelejä vuosien aikana ja pidän niistä toden teolla. Parasta huonepakopeleissä on se, että kaikki muu unohtuu. Huoneessa keskittyy vain tehtävien ratkaisemiseen ja uppoutuu täysillä pelin maailmaan. Ajantaju katoaa kokonaan, eikä ulkopuolisia häiriötekijöitä ole. Yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisukyky laitetaan kunnolla testiin ja adrenaliini virtaa. Huonepakopelien tarjoama jännitys on suorastaan koukuttavaa.

Huonepakopelejä Rijekassa, Espoossa ja Helsingissä

Kaukaisin huonepakopeli, jonka olen pelannut, oli Rijekassa Kroatiassa. Olin kylässä Kroatiassa vaihdossa olevan ystäväni luona ja lähdimme pelaamaan huonepakopeliä yhdessä muutaman muun suomalaistytön kanssa. Lähdimme ratkomaan Central Bank -huonetta, jossa piti päästä murtautumaan pankinjohtajan huoneeseen ja varastaa timantit. Onnistuimme tehtävässä ja löysimme kassakaapin, jossa timantit olivat.

Espoossa olen käynyt pelaamassa kaksi Pakotarinat-huonepakopeliä. Rikosmysteeri-huoneen kävin pelaamassa yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Taikurin salaisuus -huoneen pelasimme Elämyslahjojen tiimin kanssa. Huoneet olivat yllätyksellisiä ja onnistuimme ratkaisemaan molemmat pelit.

Helsingissä olen käynyt testaamaassa kolmea Exite Live Gamesin huonetta: The Dungeon, Diamonds in Danger ja Terminal X. Näistä kaikista huoneista pääsimme ulos alle tunnissa. The Dungeon -huone oli vankityrmä ja teema sijoittui keskiaikaan. Diamonds in Danger -pelissä etsimme rikollisten pakoreittiä ja ryöstösaalista. Terminal X -huoneessa olimme lentokentällä valmiina lähtemään lomalle, mutta tulikin pieniä mutkia matkaan: jouduimme purkamaan pommia.

Kaikki testaamani huonepakopelit ovat olleet hyviä, mutta parhaiten mieleen on jäänyt Exite Live Gamesin The Dungeon. Se oli todella jännittävä peli! En halua paljastaa huoneesta liikaa yksityiskohtia, mutta tässä huoneessa jokaisen pelaajan piti toimia alussa yksilönä, mikä toi omaa jännitystään peliin.

Tätä postausta kirjoittaessani tekeekin mieli jo päästä pelaamaan seuraavaa huonepakopeliä. Täytyykin varata peli tälle syksylle! Haluaisin myös kovasti päästä kokeilemaan huonepakopelien kanssa samaan tyyliin toteutettua elämyspeliä, joka ei sijoitu ainoastaan yhteen huoneeseen. Esimerkiksi Lähiömysteeri Tampereella järjestää tällaisia elämyspelejä.

Jännittävää ja huonepakopelien täyteistä syksyä!

-Essi, Elämyslahjat  

Kesän viimeinen elämys


Suuria uutisia: Menin naimisiin elokuun 5. päivä!

Pääsin näyttämään vaimolleni Suomen Turkua – kiersimme mm. Turun linnan, museolaiva Suomen Joutsenen, Tuomiokirkon ja Caribia-kylpylän.

Ehkä hauskinta oli kuitenkin ”kesän viimeinen elämys”, eli melontaretki Aurajoella.

Päivä oli hieman pilvinen, mutta lämmin. Laitoimme auton parkkiin ja suuntasimme kohti koskea. 

Vuokrasimme kanootin Aurajokisäätiöstä (Valkkimyllynkuja 2, 20540 Turku), joka sijaitsee Halistenkosken luona.

Kyseessä on viehättävä paikka, ja Aurajokea pitkin pääsee soutamaan Kuralaa päin niin kauan kuin vain jaksaa (Kuralan Kylämäki on muuten myös vierailun arvoinen paikka). Matkalla näkee suomalaista maalaismaisemaa, vaikka kaupungissa ollaankin.

Vuokrakanootti maksetaan sisälle kahvilaan. Otin 2 tuntia, josta maksoin muistaakseni 24 euroa (voimassaolevat hinnat näkyvät säätiön nettisivulta).

Kahvilassa on mainio tuoreen pullan tuoksu. Viihtyisä, vanhanaikainen paikka. Komposti-WC löytyy ulkorakennuksesta.

Nuoret ja ystävälliset asiakaspalvelijat auttavat nostamaan kanootin vesille – kanootti on hieman painava.

Ennen vesille lähtöä haemme punaisesta ulkorakennuksesta pelastusliivit. Sitten kannamme kanootin laiturille ja meidät työnnetään vesille.

Liikkeellelähdössä on huomioitava keltaiset poijut. Niitä ei saa missään nimessä ylittää, koska tämä vetäisi kanootin imun mukana suoraan padon reunan yli. Kanootti on kuitenkin helppo pitää rajojen sisällä, joten ei huolta.

Kanootin ohjaaminen on kuin soutuveneessä, mutta vaatii koordinointia, koska soutajia on kaksi. Käytännössä toinen soutaa yhtä puolta ja toinen toista puolta; kun rytmi on kummallakin sama, kanootti menee suoraan.

Tämä on hiukan vaativaa, ja päädymme tekemään siksakkia jokea pitkin. Emme pääse kovin kauas jokea pitkin. Hauskaa on kumminkin, ja harjoittelu varmasti tekee mestarin.

Matkalla tulee vastaan eläimiä: joenrannassa on hevosia laiduntamassa ja lisäksi sorsaperhe ui joen poikki takaisin soutaessamme. Näemme myös SUP-lautailijoita – ensimmäistä kertaa näin suppailua livenä. Näyttää fyysisemmältä kuin soutaminen, koska eteneminen tapahtuu pystyasennossa. Näyttää myös vaativan hyvää tasapainoa. Melonta on sopivan vaativaa meille 🙂

Käytämme runsaan tunnin yhteen suuntaan meloessa. Käännymme ja pääsemme myötätuulen ansiosta suhteellisen nopeasti takaisin rantaan. Lopuksi kanootti vedetään rantaan ja kahvit voi nauttia viihtyisässä pihapiirissä.

Suosittelen melontaa kaikille rennoista elämyksistä pitäville!

Plussat:
+ Rentous ja rauhallisuus
+ Raitis ilma
+ Sorsat
+ Sopivasti liikuntaa

Miinukset:
– Oppimiskäyrä, vaatii harjoittelua päästä pidemmälle


-Joni, Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö

Haunted Dinner – Elämysillallinen teräshermoisille läheisille

Tervetuloa erikoisista sattumista ja tapahtumista kuuluisalle kauhuillalliselle Haunted Dinneriin! Astukaa vain peremmälle, pöytä on jo katettu.

Täällä osallistujat toivotetaan viileästi Black Forestin kartanoon kolmen ruokalajin gourmet-illalliselle. Illan emäntinä toimivat kieron viehättävät Ursula ja Cecilia, joihin voitte varmaankin luottaa.

Tämä ei tosiaankaan ole ihan perinteinen ravintolaelämys, vaan illallinen muuttaa muotoaan alun lämpimästä ja tervetulleeksi toivottavasta ilmapiiristä kylmän kolkoksi kauhuksi, kun esiriippu nousee ja illallinen pyörähtää kunnolla käyntiin. 

Kummituksia ja makuelämyksiä

Sitkeät huhut kertovat kartanon olevan kummituksien riivaama, eikä yksikään paikalle syömään rohkeneva voi olla varma illan tapahtumista. Haunted Dinner ei kuitenkaan ole silkkaa kauhuntäyteistä selviytymistä, vaan elämykseen kuuluu myös oikeasti maistuva kolmen ruokalajin illallinen. 

Illan kuluessa alkaa siis takaraivoon hiipiä epäilys, että homma ei toimikaan ihan samalla tavalla kuin tavallisilla illalliskutsuilla: Ursula ja Cecilia tuntuvat käyttäytyvän yhä vain kummallisemmin ja koko tunnelma on muuttunut karmivan odottavaiseksi. Jääköhän tämä osallistujien viimeiseksi ateriaksi?

Innovatiivinen illalliselämys

Haunted Dinneriä voi kutsua vähintäänkin innovatiiviseksi. Kuka kumma on keksinyt yhdistää kauhuteemaisen näytelmän kolmen ruokalajin illallisen ympärille? Näyttelijöiden suoritukset ja illan käsikirjoitus tuovat hyvän ruoan kylkeen maistuvan show’n, joka pitää jokaisen vieraan varuillaan viedessään haarukkaa kohti suuta.

Jopa parin tunnin mittaiseksi venyvä elämysillallinen tarjoaa läheisille takuulla erilaisen kokemuksen, jonka tasoista kauhua pääsee kokemaan korkeintaan oman anopin keittiössä. 

aMazed Gamesin tarjoama kauhuillallinen järjestetään Helsingin ydinkeskustassa Radisson Blu Plaza Hotellin näyttävissä ravintolatiloissa. aMazed Games tarjoaa myös huikeita huonepakoelämyksiä, jotka ovat myös tarjolla sivuillamme. 

Kadonnutta elämystä etsimässä

Tunnustan.

Olen ollut liian laiska ja pelokas kokeilemaan elämyksiä.

Olen tehnyt Elämyslahjojen parissa töitä vuodesta 2011 asti. Samalla olen koonnut bucket listiä elämyksistä, joita haluaisin kokeilla.

Tämä on kokoamani lista, jonka tein jo neljä vuotta sitten (suluissa tieto siitä, olenko käynyt toteuttamassa elämyksen):

1. Suolahuone – Helsinki [EI TEHTY]
2. Rentoutuskellunta – Helsinki [EI TEHTY]
3. SUP-melonta – Turku  [EI TEHTY]
4. Ammunta – Helsinki  [EI TEHTY]
5. Crosskart – Hyvinkää  [EI TEHTY]
6. Koskikellunta – Jyväskylä  [EI TEHTY]
7. Purjehdus – Kroatia  [EI TEHTY]
8. Flowboarding – Helsinki  [EI TEHTY]

Kuten yltä näkyy, en ole käynyt kokemassa mitään näistä elämyksistä.

(…reiluuden vuoksi sanottakoon, että alkuperäisessä listassa oli kymmenkunta elämystä, joten ehkä pari bucket list -elämystä olen toteuttanut).

Listasin myös henkilöt, joiden kanssa halusin kyseiset elämykset kokea:

Marcos — ei asu enää Suomessa
Eero — ei asu enää Turussa
Jussi — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Viet — ei asu enää Turussa
Lauri — ei asu enää Turussa
Mekhail — yhä paikalla!
Saleem — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Tommi — yhä paikalla!
Ville — yhä paikalla!

Nämä listat osoittavat kaksi asiaa:

1. Elämä menee ohi, kun teet töitä.
2. Yhteydet ihmisiin katkeavat, ihmiset muuttavat ja jopa kuolevat, ja menetät tilaisuuksia, joita et saa enää koskaan takaisin.

Minusta on ollut aina kiehtovaa lukea kuolevien ihmisten haastatteluista tehtyjä juttuja. Niissä on aina sama teema: ”älä jätä tekemättä hulluilta tuntuvia asioita”, ja ”minua ei kaduta tehdyt virheet, vaan tekemättä jääneet asiat”. Tälle on latinankielinen sanontakin, ”memento mori”, eli muista kuolevasi.

Kolmas asia, jonka voi siis oppia on, että on helppo sanoa, mutta vaikea muuttaa omia tottumuksia.

Kun on introvertti ja jonkinasteinen työnarkomaani, kotiin käpertyminen tai hommien painaminen toimistolla on helppo vaihtoehto.

Ulos lähteminen ja elämysten kohtaaminen vaatii rohkeutta – itsensä ylittämistä. Pitää varata elämykset, sovittaa aikataulut kavereiden kanssa, matkustaa toiselle paikkakunnalle… Pieniä tekosyitä, joiden takia on helppo lykätä aikataulua aina kauemmas.

Omalta kohdaltani tämä kirjoitus on kuin terapeuttinen tunnustus. Näiden asioiden kertaaminen aiheuttaa itsessäni aitoa pettymystä. Vaikka olen töissä saavuttanut hienoja asioita, olenko saavuttanut niitä elämässäni? Pitäisikö elämää mitata kokemusten määrällä? Huomaanko liian myöhään jääneeni elämättä?

Eniten kaduttaa yhteisten elämysten tekemättä jättäminen kavereiden kanssa.

Kuten näette, monet listalla olevat henkilöt eivät enää asu Suomessa. Toiset ovat menneet naimisiin tai muuten siirtyneet elämässä vaiheisiin, joissa yhteydenpito on katkennut.

Minulle toivoa antaa se, että elämässäni alkaa pian uusi vaihe. Olen menossa naimisiin ja saamassa uuden perheenjäsenen. Olen luvannut itselleni, että perhe tulee ennen töitä. Haluan kokea elämyksiä yhdessä perheeni kanssa niin Suomessa kuin ulkomailla. 

Aika näyttää miten käy. Ehkäpä parin vuoden päästä kirjoitan uuden artikkelin, jossa on erilainen sävy: elin, koin ja voitin 🙂

Siihen saakka aion muistaa nuo kohdat 1 ja 2. Sinun elämäsi, elä se.

-Joni, Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö

Kilpikonnana jänisten joukossa

Elämyksen valinta

Kesä oli ollut sateinen, joten kaipasimme hieman piristystä ElämysLahjoilla. Markkinointipäällikkömme Jonin ja hakukonemarkkinoija Tommin kanssa pohdimme, että mikä elämys sopisi hyvin sateisellekin kesäsäälle. Mielessämme kävimme läpi SUP-lautailut ja pienlentokonelennätykset, kunnes Jonilla välähti. Kartingia meidän tiimimme ei ollut päässyt vielä kokeilemaan. Kartingin etuihin lukeutui se, että sitä oli mahdollista ajaa sisätiloissa hallissa, mikäli ulkona sattui satamaan.

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Tunnelmia ennen ajoa

Tunnelmat ennen Turku Kartingiin saapumista olivat jännityksensekaisia. Tiesin, että osaan ajaa, mutta kevyen ja nopeasti kiihtyvän auton ohjastamisesta kapeilla ja mutkikkailla kilparadoilla minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Uhkakuvana mielessä siinsi raju törmääminen ajorataa ympäröivään rengasvalliin. Suuria ennakko-odotuksia minulla ei ollut siitä, mitä tuleman piti. Tiesin kuitenkin kartingia kokeilleiden tuttujen kertomusten perusteella, että luvassa olisi elämys, josta ei puutu vauhtia ja jännittäviä tilanteita.

Alkuvalmistelut ennen ajoa

Ennen karting-hallin ajoradalle menemistä noudettiin ajohaalarit ja ajokengät. Väärän kokoisen haalarin ajautuminen XXL-kokoisten haalareiden joukkoon aiheutti sen, että puin päälleni pari numeroa liian pienet haalarit. Iso mies vääränkokoisiin haalareihin sulloutuneena sai aikaan Jonissa ja Tommissa tahattomia naurunpurskahduksia. Lopulta oikeankokoiset ajohaalarit ja kengät kuitenkin löytyivät.

 

Ajoradan reunalla

Kun saavuimme pukutiloista karting-hallin ajoradan reunalle, levisi sieraimiin tutun tuntuinen pakokaasun tuoksu. Samalla sydämen syke tuntui kiihtyvän ikään kuin valmistellakseen elimistöä tulevaa koitosta varten. Hetken ihmeteltyämme muiden kuljettajien nopeatempoista ajoa radalla, tultiin meille kertomaan ajamisen säännöt. Keltaisten valojen syttyessä tuli ajovauhti hidastaa ajoradalla juoksuvauhtiin, kuten myös silloin, jos ruutulippua heilutettiin. Ruutulipun heiluminen merkitsee myös sitä, että ajo päättyy ja autot tulee ajaa takaisin varikolle. Ajoradan reunalle saavuttaessa noudettiin myös kypärät ja kypärämyssyt.

 

Siirtyminen karting-autoihin

Sen jälkeen kun edellinen kolmen hengen porukka sai ajamisen lopulta päätökseen, oli meidän vuoro hypätä rattiin. Ensimmäisenä varikolla olevaan autoon asettui Tommi, toiseen minä ja kolmanteen Joni. Ensikertalaisina saimme ratavahdilta neuvon ajaa ensimmäiset kierrokset rauhallisesti. Autot nykäistiin käyntiin. Mielessäni kävin läpi kaasu- ja jarrupolkimien sijainnin ja mietin ajotaktiikkaa ensimmäisille kierroksille. Ennen liikkeellelähtöä kuulin Jonin ihmettelevän selkäni takana, että missä karting-autoissa sijaitsee turvavyö. Hymyilin hieman, koska tiesin, että Turku Kartingin karting-autoissa ei ole turvavyötä.

 

Keskinäinen ajokisa

Liikkeelle lähteminen sujui ongelmitta. Ensimmäiset kolme kierrosta ajoin jopa ylivarovaisesti ratavahdin neuvoja noudattaen ja Joni ja Tommi ohittivat minut varmaan kaksi kertaa jo muutaman ensimmäisen kierroksen aikana. Vaikka pyrin lisäämään nopeutta kierros kierrokselta, en pysynyt Jonin ja Tommin vauhdissa. Saatoin vain ihailla ohi kiitävien tovereiden taidokkaita ajolinjoja. Olen ajotyyliltäni hieman varmanpäälle pelaaja ja se kostautui hitaina kierrosaikoina. Jonin ja Tommin rohkeat ajolinjat ja taidokkaat kiihdytykset kantoivat selvästi hedelmää ja toimivat omaa maltillista ajotyyliäni paremmin. Minut ohitettiin useita kertoja 10 minuuttia kestävän ajon aikana.

Lopulta ruutulippu heilahti ja meidät komennettiin varikolle. Oli aika vertailla tuloksia. Siinä missä toverini ajoivat 25 sekunnin kierrosaikoja, olivat omat kierrosaikani 30 sekunnin luokkaa. Suorastaan hävetti katsoa tuloksia. Tunsin itseni Jänis ja kilpikonna –sadun kilpikonnaksi, kuitenkin sillä erotuksella, että tällä kertaa kilpikonna ei voittanut.

 

Tunnelmointia ennen poislähtöä

Pukuhuoneessa löysimme vielä penkille jätetyt laput meitä edeltäneiden kuljettajien kierrosajoista. Saimme havaita olleemme melko hitaita ajajia. Meitä edeltäneet kuljettajat olivat kellottaneet lähellä rataennätystä olevia 21 sekunnin kierrosaikoja.
Ennen lähtöä Turku Kartingista kävimme myös ihmettelemässä laajaa ulkorataa, joka oli vierailumme aikana kuitenkin suljettu. Syynä siihen oli vesisade ja sen aiheuttama radan lammikoituminen. Joni ja Tommi keskustelivat ajointoa puhkuen siitä, millaisia ajolinjoja laajalla ulkoradalla kannattaisi valita ja kuinka kovaa radalla voisi päästä ajamaan. Itse en ollut niin innoissani, koska olin menettänyt vauhdinnälän jo sisäradalla ajaessani. Toisaalta itseänikin jäi vähän mietityttämään, että millainen leveämpi ja pidempi ulkorata olisi ollut ajaa. Yksissä tuumin päätimme, että tänne täytyy tulla vielä joskus uudestaan testaamaan ulkorata.
Ajamisessa yllätti sen fyysisyys. Rattia sai kääntää aivan tosissaan jyrkimmissä kurveissa, mikä tuntui myös ajon jälkeen hauislihaksissa siitäkin huolimatta, että allekirjoittanut ei ole kovin heiveröinen.

 

Suositukset

Tämän kokemuksen pohjalta voin suositella vilpittömästi elämystä myös muille. Kapeilla radoilla vauhti tuntuu lujemmalta kuin se todellisuudessa onkaan ja jännittäviä tilanteita riitti koko rahan edestä. Vaikka 10 minuuttia voi kuulostaa lyhyeltä ajo-ajalta, ei se todellisuudessa ole sitä. Ratin takana 10 minuuttia tuntuu yllättävän pitkältä ajalta. Laji sopii näköjään hyvin myös naisille, sillä meidän jälkeen ajoradalle saapunut naiskuljettaja ajoi varsin nopeita kierrosaikoja.

 

Ilkka, elämysharjoittelija