Haunted Dinner – Elämysillallinen teräshermoisille läheisille

Tervetuloa erikoisista sattumista ja tapahtumista kuuluisalle kauhuillalliselle Haunted Dinneriin! Astukaa vain peremmälle, pöytä on jo katettu.

Täällä osallistujat toivotetaan viileästi Black Forestin kartanoon kolmen ruokalajin gourmet-illalliselle. Illan emäntinä toimivat kieron viehättävät Ursula ja Cecilia, joihin voitte varmaankin luottaa.

Tämä ei tosiaankaan ole ihan perinteinen ravintolaelämys, vaan illallinen muuttaa muotoaan alun lämpimästä ja tervetulleeksi toivottavasta ilmapiiristä kylmän kolkoksi kauhuksi, kun esiriippu nousee ja illallinen pyörähtää kunnolla käyntiin. 

Kummituksia ja makuelämyksiä

Sitkeät huhut kertovat kartanon olevan kummituksien riivaama, eikä yksikään paikalle syömään rohkeneva voi olla varma illan tapahtumista. Haunted Dinner ei kuitenkaan ole silkkaa kauhuntäyteistä selviytymistä, vaan elämykseen kuuluu myös oikeasti maistuva kolmen ruokalajin illallinen. 

Illan kuluessa alkaa siis takaraivoon hiipiä epäilys, että homma ei toimikaan ihan samalla tavalla kuin tavallisilla illalliskutsuilla: Ursula ja Cecilia tuntuvat käyttäytyvän yhä vain kummallisemmin ja koko tunnelma on muuttunut karmivan odottavaiseksi. Jääköhän tämä osallistujien viimeiseksi ateriaksi?

Innovatiivinen illalliselämys

Haunted Dinneriä voi kutsua vähintäänkin innovatiiviseksi. Kuka kumma on keksinyt yhdistää kauhuteemaisen näytelmän kolmen ruokalajin illallisen ympärille? Näyttelijöiden suoritukset ja illan käsikirjoitus tuovat hyvän ruoan kylkeen maistuvan show’n, joka pitää jokaisen vieraan varuillaan viedessään haarukkaa kohti suuta.

Jopa parin tunnin mittaiseksi venyvä elämysillallinen tarjoaa läheisille takuulla erilaisen kokemuksen, jonka tasoista kauhua pääsee kokemaan korkeintaan oman anopin keittiössä. 

aMazed Gamesin tarjoama kauhuillallinen järjestetään Helsingin ydinkeskustassa Radisson Blu Plaza Hotellin näyttävissä ravintolatiloissa. aMazed Games tarjoaa myös huikeita huonepakoelämyksiä, jotka ovat myös tarjolla sivuillamme. 

Kadonnutta elämystä etsimässä

Tunnustan.

Olen ollut liian laiska ja pelokas kokeilemaan elämyksiä.

Olen tehnyt Elämyslahjojen parissa töitä vuodesta 2011 asti. Samalla olen koonnut bucket listiä elämyksistä, joita haluaisin kokeilla.

Tämä on kokoamani lista, jonka tein jo neljä vuotta sitten (suluissa tieto siitä, olenko käynyt toteuttamassa elämyksen):

1. Suolahuone – Helsinki [EI TEHTY]
2. Rentoutuskellunta – Helsinki [EI TEHTY]
3. SUP-melonta – Turku  [EI TEHTY]
4. Ammunta – Helsinki  [EI TEHTY]
5. Crosskart – Hyvinkää  [EI TEHTY]
6. Koskikellunta – Jyväskylä  [EI TEHTY]
7. Purjehdus – Kroatia  [EI TEHTY]
8. Flowboarding – Helsinki  [EI TEHTY]

Kuten yltä näkyy, en ole käynyt kokemassa mitään näistä elämyksistä.

(…reiluuden vuoksi sanottakoon, että alkuperäisessä listassa oli kymmenkunta elämystä, joten ehkä pari bucket list -elämystä olen toteuttanut).

Listasin myös henkilöt, joiden kanssa halusin kyseiset elämykset kokea:

Marcos — ei asu enää Suomessa
Eero — ei asu enää Turussa
Jussi — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Viet — ei asu enää Turussa
Lauri — ei asu enää Turussa
Mekhail — yhä paikalla!
Saleem — ei olla enää pitkään aikaan oltu yhteydessä
Tommi — yhä paikalla!
Ville — yhä paikalla!

Nämä listat osoittavat kaksi asiaa:

1. Elämä menee ohi, kun teet töitä.
2. Yhteydet ihmisiin katkeavat, ihmiset muuttavat ja jopa kuolevat, ja menetät tilaisuuksia, joita et saa enää koskaan takaisin.

Minusta on ollut aina kiehtovaa lukea kuolevien ihmisten haastatteluista tehtyjä juttuja. Niissä on aina sama teema: ”älä jätä tekemättä hulluilta tuntuvia asioita”, ja ”minua ei kaduta tehdyt virheet, vaan tekemättä jääneet asiat”. Tälle on latinankielinen sanontakin, ”memento mori”, eli muista kuolevasi.

Kolmas asia, jonka voi siis oppia on, että on helppo sanoa, mutta vaikea muuttaa omia tottumuksia.

Kun on introvertti ja jonkinasteinen työnarkomaani, kotiin käpertyminen tai hommien painaminen toimistolla on helppo vaihtoehto.

Ulos lähteminen ja elämysten kohtaaminen vaatii rohkeutta – itsensä ylittämistä. Pitää varata elämykset, sovittaa aikataulut kavereiden kanssa, matkustaa toiselle paikkakunnalle… Pieniä tekosyitä, joiden takia on helppo lykätä aikataulua aina kauemmas.

Omalta kohdaltani tämä kirjoitus on kuin terapeuttinen tunnustus. Näiden asioiden kertaaminen aiheuttaa itsessäni aitoa pettymystä. Vaikka olen töissä saavuttanut hienoja asioita, olenko saavuttanut niitä elämässäni? Pitäisikö elämää mitata kokemusten määrällä? Huomaanko liian myöhään jääneeni elämättä?

Eniten kaduttaa yhteisten elämysten tekemättä jättäminen kavereiden kanssa.

Kuten näette, monet listalla olevat henkilöt eivät enää asu Suomessa. Toiset ovat menneet naimisiin tai muuten siirtyneet elämässä vaiheisiin, joissa yhteydenpito on katkennut.

Minulle toivoa antaa se, että elämässäni alkaa pian uusi vaihe. Olen menossa naimisiin ja saamassa uuden perheenjäsenen. Olen luvannut itselleni, että perhe tulee ennen töitä. Haluan kokea elämyksiä yhdessä perheeni kanssa niin Suomessa kuin ulkomailla. 

Aika näyttää miten käy. Ehkäpä parin vuoden päästä kirjoitan uuden artikkelin, jossa on erilainen sävy: elin, koin ja voitin 🙂

Siihen saakka aion muistaa nuo kohdat 1 ja 2. Sinun elämäsi, elä se.

-Joni, Elämyslahjojen digimarkkinointipäällikkö

Kilpikonnana jänisten joukossa

Elämyksen valinta

Kesä oli ollut sateinen, joten kaipasimme hieman piristystä ElämysLahjoilla. Markkinointipäällikkömme Jonin ja hakukonemarkkinoija Tommin kanssa pohdimme, että mikä elämys sopisi hyvin sateisellekin kesäsäälle. Mielessämme kävimme läpi SUP-lautailut ja pienlentokonelennätykset, kunnes Jonilla välähti. Kartingia meidän tiimimme ei ollut päässyt vielä kokeilemaan. Kartingin etuihin lukeutui se, että sitä oli mahdollista ajaa sisätiloissa hallissa, mikäli ulkona sattui satamaan.

karting elämyslahjat

Ilkka ja Tommi lähdössä radalle.

Tunnelmia ennen ajoa

Tunnelmat ennen Turku Kartingiin saapumista olivat jännityksensekaisia. Tiesin, että osaan ajaa, mutta kevyen ja nopeasti kiihtyvän auton ohjastamisesta kapeilla ja mutkikkailla kilparadoilla minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Uhkakuvana mielessä siinsi raju törmääminen ajorataa ympäröivään rengasvalliin. Suuria ennakko-odotuksia minulla ei ollut siitä, mitä tuleman piti. Tiesin kuitenkin kartingia kokeilleiden tuttujen kertomusten perusteella, että luvassa olisi elämys, josta ei puutu vauhtia ja jännittäviä tilanteita.

Alkuvalmistelut ennen ajoa

Ennen karting-hallin ajoradalle menemistä noudettiin ajohaalarit ja ajokengät. Väärän kokoisen haalarin ajautuminen XXL-kokoisten haalareiden joukkoon aiheutti sen, että puin päälleni pari numeroa liian pienet haalarit. Iso mies vääränkokoisiin haalareihin sulloutuneena sai aikaan Jonissa ja Tommissa tahattomia naurunpurskahduksia. Lopulta oikeankokoiset ajohaalarit ja kengät kuitenkin löytyivät.

 

Ajoradan reunalla

Kun saavuimme pukutiloista karting-hallin ajoradan reunalle, levisi sieraimiin tutun tuntuinen pakokaasun tuoksu. Samalla sydämen syke tuntui kiihtyvän ikään kuin valmistellakseen elimistöä tulevaa koitosta varten. Hetken ihmeteltyämme muiden kuljettajien nopeatempoista ajoa radalla, tultiin meille kertomaan ajamisen säännöt. Keltaisten valojen syttyessä tuli ajovauhti hidastaa ajoradalla juoksuvauhtiin, kuten myös silloin, jos ruutulippua heilutettiin. Ruutulipun heiluminen merkitsee myös sitä, että ajo päättyy ja autot tulee ajaa takaisin varikolle. Ajoradan reunalle saavuttaessa noudettiin myös kypärät ja kypärämyssyt.

 

Siirtyminen karting-autoihin

Sen jälkeen kun edellinen kolmen hengen porukka sai ajamisen lopulta päätökseen, oli meidän vuoro hypätä rattiin. Ensimmäisenä varikolla olevaan autoon asettui Tommi, toiseen minä ja kolmanteen Joni. Ensikertalaisina saimme ratavahdilta neuvon ajaa ensimmäiset kierrokset rauhallisesti. Autot nykäistiin käyntiin. Mielessäni kävin läpi kaasu- ja jarrupolkimien sijainnin ja mietin ajotaktiikkaa ensimmäisille kierroksille. Ennen liikkeellelähtöä kuulin Jonin ihmettelevän selkäni takana, että missä karting-autoissa sijaitsee turvavyö. Hymyilin hieman, koska tiesin, että Turku Kartingin karting-autoissa ei ole turvavyötä.

 

Keskinäinen ajokisa

Liikkeelle lähteminen sujui ongelmitta. Ensimmäiset kolme kierrosta ajoin jopa ylivarovaisesti ratavahdin neuvoja noudattaen ja Joni ja Tommi ohittivat minut varmaan kaksi kertaa jo muutaman ensimmäisen kierroksen aikana. Vaikka pyrin lisäämään nopeutta kierros kierrokselta, en pysynyt Jonin ja Tommin vauhdissa. Saatoin vain ihailla ohi kiitävien tovereiden taidokkaita ajolinjoja. Olen ajotyyliltäni hieman varmanpäälle pelaaja ja se kostautui hitaina kierrosaikoina. Jonin ja Tommin rohkeat ajolinjat ja taidokkaat kiihdytykset kantoivat selvästi hedelmää ja toimivat omaa maltillista ajotyyliäni paremmin. Minut ohitettiin useita kertoja 10 minuuttia kestävän ajon aikana.

Lopulta ruutulippu heilahti ja meidät komennettiin varikolle. Oli aika vertailla tuloksia. Siinä missä toverini ajoivat 25 sekunnin kierrosaikoja, olivat omat kierrosaikani 30 sekunnin luokkaa. Suorastaan hävetti katsoa tuloksia. Tunsin itseni Jänis ja kilpikonna –sadun kilpikonnaksi, kuitenkin sillä erotuksella, että tällä kertaa kilpikonna ei voittanut.

 

Tunnelmointia ennen poislähtöä

Pukuhuoneessa löysimme vielä penkille jätetyt laput meitä edeltäneiden kuljettajien kierrosajoista. Saimme havaita olleemme melko hitaita ajajia. Meitä edeltäneet kuljettajat olivat kellottaneet lähellä rataennätystä olevia 21 sekunnin kierrosaikoja.
Ennen lähtöä Turku Kartingista kävimme myös ihmettelemässä laajaa ulkorataa, joka oli vierailumme aikana kuitenkin suljettu. Syynä siihen oli vesisade ja sen aiheuttama radan lammikoituminen. Joni ja Tommi keskustelivat ajointoa puhkuen siitä, millaisia ajolinjoja laajalla ulkoradalla kannattaisi valita ja kuinka kovaa radalla voisi päästä ajamaan. Itse en ollut niin innoissani, koska olin menettänyt vauhdinnälän jo sisäradalla ajaessani. Toisaalta itseänikin jäi vähän mietityttämään, että millainen leveämpi ja pidempi ulkorata olisi ollut ajaa. Yksissä tuumin päätimme, että tänne täytyy tulla vielä joskus uudestaan testaamaan ulkorata.
Ajamisessa yllätti sen fyysisyys. Rattia sai kääntää aivan tosissaan jyrkimmissä kurveissa, mikä tuntui myös ajon jälkeen hauislihaksissa siitäkin huolimatta, että allekirjoittanut ei ole kovin heiveröinen.

 

Suositukset

Tämän kokemuksen pohjalta voin suositella vilpittömästi elämystä myös muille. Kapeilla radoilla vauhti tuntuu lujemmalta kuin se todellisuudessa onkaan ja jännittäviä tilanteita riitti koko rahan edestä. Vaikka 10 minuuttia voi kuulostaa lyhyeltä ajo-ajalta, ei se todellisuudessa ole sitä. Ratin takana 10 minuuttia tuntuu yllättävän pitkältä ajalta. Laji sopii näköjään hyvin myös naisille, sillä meidän jälkeen ajoradalle saapunut naiskuljettaja ajoi varsin nopeita kierrosaikoja.

 

Ilkka, elämysharjoittelija

 

Matka (omille) äärirajoille

Suurempia kuvia artikkelin lopussa.

Suurempia kuvia artikkelin lopussa.

ElämysLahjojen markkinointipäällikkönä ei ole aina helppoa. Joskus joutuu esimerkiksi töihin lauantaina. Hyvänä puolena siinä on, että tällaiset työkeikat ovat yleensä elämysten testaamista.

 

Tällä kertaa meidät kutsuttiin Rockmotorsportin järjestämään ajourheilupäivään Virtasalmen Motoparkissa. Seppo halusi, että saamme omakohtaisesti kokea myynnissä olevan Radical-ajoelämyksen. Koska samaan aikaan Helsingin tiimi oli pitämässä huolta asiakkaista meidän omassa Ferrari-tapahtumassamme, elämystestaajan tehtävä lankesi minulle.

 

Lähtö

Päivä alkoi matkustamalla Onnibussilla Turusta Helsinkiin. Nämä yhteydet ovat muuten käteviä ja edullisia – junaa vastaavaa matkustusajalla on mahdollista päästä n. viidellä eurolla Turusta Helsinkiin.

 

Kampista otin taksin Malmin lentoasemalle, jossa tapasin matkakumppanini Rainerin ja Thomaksen. Lensimme heidän Piper Lance II -kevytlentokoneellaan Varkauden lentoasemalle. Tom kertoi koneesta seuraavaa: se on amerikkalainen, valmistusvuosi 1979, 6-paikkainen Lance II, paino 1600 kg, nopeus 140 solmua, teho 300 hv, varustettu kuusisylinterisellä ruiskumoottorilla, joka kuulemma mahdollista lentämisen myös pää alaspäin suunnattuna (olin iloinen ettei näin kuitenkaan tehty…).

 

Noin tunnin kestoisella matkalla kohtasimme turbulenssia jonkin verran. Tom lensi kuitenkin hyvin ja luotettavasti, ja saatoin siksi torkkua koneessa turvallisin mielin n. 20 minuuttia. Perillä Varkaudessa odottelimme noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen Seppo haki meidät lentoasemalta. Veimme Tomin hotelli Oscariin Varkauden keskustaan.

 

Sitten ajoimme Motoparkiin.

 

Motoparkissa

Paikalla Motoparkissa oli runsaasti autoja ja ihmisiä, ja tapahtuma vaikutti hauskalta ensi metreistä alkaen. Mukana oli useita hienoja autoja: joukossa nähtiin mm. Ferrareita, Formula-autoja (Heinz Harald Frenzenin käytössä ollut Arrows-tallin auto ja Eddie Irvinen Jaguar-tallin auto) Sekä tietysti kaksi kappaletta Radical-autoja, joista toisessa oli minun tarkoitus olla kyyditettävänä. Tarkemmin ottaen tämä auto oli Radical SR8, joka on erittäin kevyt ja aerodynamiikaltaan edistynyt kulkupeli.

 

Varttuessani nuo edellä mainittujen Formula 1 -kuljettajien nimet olivat tulleet tutuiksi televisiolähetyksistä, ja olikin erikoisen hieno tunne nähdä heidän entiset ajopelinsä käynnistettävän ja ampaisevan hurjaa vauhtia ajoradalle. Se miellytti myös muuta yleisöä, sillä autojen käynnistymistä edelsi harras tunnelma ihmisten kerääntyessä ympärille tätä ihmettä todistamaan.

 

Ruokailin pikaisesti ja laitettuani päälle ajohaalarit ja kypärän asetuin odottamaan kyyditysvuoroani. Tuntui jännittävältä kulkea ”varikon poikki” ajohaalarit päällä. En kuitenkaan ollut vuorossa heti, vaan jouduin odottelemaan kyyditysvuoroani aika tovin. Siinä odotellessani seurasin muita kyyditettäviä ja ilokseni huomasin, että myös naiset uskaltautuivat Radical-autojen kyytiin. Ajourheiluahan on perinteisesti pidetty miehisenä lajina, mutta kyyditettänä oli useita nuoria ja selvästi hurjapäisiä naisia. Kuitenkaan mikään jonka muiden kyyditettävien kasvoilta näin ei saanut minua pelkäämään – päin vastoin, kasvoilta paistoi ilo ja jännitys hurjan rata-ajelun jälkeen.

 

Viimen koitti myös minun vuoroni. Ajajana oli Jani Hjerppe, joka on osallistunut kilpa-ajoihin Suomen lisäksi useassa maassa. Jani on taidokas kuski, ja lisäksi erittäin miellyttävä persoona.

 

Asetuin sisään autoon Janin vierelle. Kolmipistevyö kiinnitettiin tiukasti ja tämä sai aikaan turvallisen olon. Ainakaan en lentäisi pois autosta. Minua ohjeistettiin pitämään jalat suorina ja pitämään kiinni oikealla puolella olevista raiteista. Ennen lähtöä yritin sanoa Janille, ettei ajaisi niin lujaa, mutta hän ei moottorin jylinän vuoksi kuullut. Sitten ampaisimmekin jo radalle.

 

Itse ajoelämys oli paljon rajumpi mitä olin odottanut. Tässä seuraavana päivänä ylös kirjoittamani vaikutelmat:

 

– silmälasit irtosivat
– keho liimautui mutkissa penkkiin
– viimeisellä kierroksella alkoi sataa
– oksennusta oli joka puolella

 

Muistikuvieni mukaan se eteni tosiaan noin. Varikolta lähdimme pitkälle suoralle huimaa vauhtia kiihdyttäen. Heti ensimmäisessä mutkassa huomasin, että tämä ei ole leikkiä; auto nimittäin kääntyi todella nopeasti. Voimakkaat jarrut hidastivat auton salamannopeasti mutkia varten. Mutkissa G-voimat pusersivat kyyditettävän laidalta toiselle – uskoisin että hävittäjälentäjässä tunne on vastaavanlainen, mutta tavallisessa autossa sellaista ei pääse kokemaan. Korvatulpista huolimatta moottorin ääni kantautui jyristen korviin.

 

Ensimmäisen, noin minuutin mittaisen, kierroksen jälkeen olin jo aivan poikki, mutta jatkoimme vain eteenpäin toiselle kierrokselle. Meno oli niin hurjaa, että tässä vaiheessa silmälasini lähtivät korvilta ja lensivät niin sanotusti poskelle. Tunsin jo suorastaan pakokauhua ja halusin kovin päästä autosta pois. Mutta Jani vain painoi kaasua ja kiihdytti entistä kovempaan vauhtiin.

 

Kolmannella kierroksella huomasin kypärään ilmaantuvan pieniä sadepisaroita. Jani hiljensi hieman vauhtia ja kierroksen lopussa ajoimme pois – sateella ei voinut jatkaa.
Loppusuoralla vatsani viimein antoi periksi ja oksensin. Jani ei tainnut tätä edes huomata, vaan ohjeisti minut vain irroitettavan autosta.

 

Ajon jälkeiset muistikuvani ovat selkeät, mutta en muista huomanneeni kenenkään lähteneen paikalta. Yhtäkkiä vain havaitsin istuvani nurmikolla polviasennossa sateen kevyesti tullessa alas ja muiden jo lähteneen purkamaan ajojärjestelyjä. Eräs Rocksportmotorin tiimin jäsen tuli tiedustelemaan vointiani ja toi hieman paperia. Janikin tuli paikalle ja ihmeekseni sanoi ettei ollut valitettavasti päässyt vielä täyteen vauhtiin sateen keskeyttäessä meidät. Tähän en voinut vastata mitään – kiitin vain
mielessäni Jumalaa tuosta sateesta, joka oli pelastanut minut ainakin yhdeltä kierrokselta sietokykyini äärirajojen tuolla puolen.

 

Jälkeenpäin

Radical-kyydityksen jälkeen maailma pyöri silmissäni. Tapasin Sepon ajoradan VIP-tiloissa jokusen hetken päästä ja hän tarjosi minulle Jaffa-pullon, josta otin pienen huikan. Muilla seurueen jäsenillä oli kuitenkin jo kiire joten pikaisen WC-käynnin jälkeen lähdimme ajamaan pois Motoparkista. Matkan aikana oksensin vielä puolen tusinaa kertaa.

 

En voinut ajatellakaan lentämistä takaisin Helsinkiin, joten pyysin matkakumppaneitani jättämään minut johonkin sijaintiin, josta voisin ottaa junan Turkuun. He jättivät minut Pieksämäen juna-asemalle – kiitin kyydistä ja pahoittelin aiheuttamaani viivästystä.
Matkakumppanini siis jatkoivat matkaa. Sillä päivällä ei kuitenkaan ollut enää junia Turkuun – ehkä onneksenikin, koska maailma vielä hieman pyöri silmissäni – ja näin päätin jäädä Pieksämäkeen yöksi.

 

Hetken kävelyn ja paikallisen R-Kioskin myyjän ystävällisten neuvojen jälkeen onnistuin löytämään Hotelli Savonsolmun, joka sijaitsee kauniissa maisemissa Lampolahden ja Asemalahden välissä. Tänne jäin, aivan rättiväsyneenä. Illalla tosin tuli Mestareiden liigan finaali, jonka jaksoin katsoa (valitettavasti Juventuksen pelin taso ei vetänyt vertoja Barcelonalle).

 

Loppupäätelmät

En ole koskaan ennen ollut näin nopeassa kyydissä. Ajoin erittäin nopeaa Ariel Atomia Prahan liepeillä Tsekissä, enkä kokenut siinä minkäänlaista pahoinvointia, ainoastaan vauhdin ihanuutta. En ole myöskään koskaan oksentanut tai tuntenut pahoinvointia autossa – päin vastoin, pystyn esimerkiksi työskentelemään autokyydissä, mikä ei onnistu kaikilta. Siitä huolimatta minulla ei ollut mitään saumoja kestää saamaani kyyditystä.

 

Voinko siis suositella tätä kokemusta? Se riippuu. Jos olet minun kaltaiseni ja äärimmäiset kokemukset huimaavat sinua liiaksi, en uskalla suositella sitä sinulle. Sinulle suosittelen silloin esimerkiksi omaa lempielämystäni, illallista pimeässä. Mutta: jos sen sijaan olet hurjapää ja pidät esimerkiksi vuoristoradoista, tämä kokemus antaa sinulle huiman adrenaliinirysäyksen ja tunnet varmasti olevasi elossa. Sillä Radical-kyyditys on juuri kuin vuoristorata-ajelu, ainoastaan eroten siinä, että se järjestetään maan päällä.

 

Olen kertonut edeltävässä niin tarkasti kuin muistan miltä eilinen tuntui. Tältä siis tuntuu ylittää omat äärirajansa. Se on pelottavaa, mutta kuitenkin hyvä kunkin meistä jossain vaiheessa tehdä, jotta tietäisimme mihin asti yllämme. Tämän kokemuksen jälkeen kunnioitan kilpa-ajajien kykyjä huomattavasti enemmän
– televisioruudulta se näyttää kovin helpolta, mutta tiedän nyt että todellisuudessa G-voimat tekevät jo yhdestä kierroksesta haasteellisen kokemuksen. Tiedän myös, että jatkossa meiltä osallistuu näihin tapahtumiin joku muu, mahdollisesti maajohtamme Kadri, joka onkin varsinainen hurjapää minuun verrattuna.

 

Kiitokset vielä Rockmotorsportille ja Seppo Sukille kutsusta ja ymmärtäväisestä asenteesta. Kukaan ei vähätellyt minua, vaikka olinkin tietääkseni ainoa jonka vatsa petti päivän aikana. Tästä olen kiitollinen. 

 

puolassa_pieni

Joni Salminen

Kirjoittaja on ElämysLahjojen markkinointipäällikkö, joka pitää (etenkin viimeisimmän kokemuksen jälkeen) eniten rauhallisista ja rentouttavista elämyksistä.

 

Kuvat:

 

Radical-auto varikolla. Se on hieno ja vaikuttava menopeli.

Radical-auto varikolla. Se on hieno ja vaikuttava menopeli.

 

Vielä ennen ajoa kyyditettävää hymyilytti kovin

Vielä ennen ajoa kyyditettävää hymyilytti kovin.

Radical-auto radalla. Sitä on hyvin vaikea kuvata suuren nopeuden vuoksi.

Radical-auto radalla. Sitä on hyvin vaikea kuvata suuren nopeuden vuoksi.

Myös silmälasit olivat ajon jälkeen oksennuksessa.

Myös silmälasit olivat ajon jälkeen oksennuksessa.

 

Tältä näytin seuraavana päivänä. (Olo oli hyvin nöyrä.)

Tältä näytin seuraavana päivänä. (Olo oli hyvin nöyrä.)

Raakasuklaakurssilla

Viime viikonloppuinen isänpäivä oli vain lähtölaukaus tulossa olevalle lahjamaratonille. Siltä varalta, että lahjansaajan kaapista löytyy jo tarpeeksi sukkia, pilailusolmioita, partavesiä, kylpytakkeja, Mitä Missä Milloin- kirjoja ja viskipulloja eivätkä ne ”rokota koko kylä”- tai ”osta vuohi Afrikkaan”- tyyliset aineettomat lahjat ole ihan sitä, mitä olet etsimässä, on olemassa Elämyslahjat.fi.

 

Onneksi. Siellä saa nimittäin räätälöityä elämyksiä ihan kenen tahansa tarpeisiin. Lahjoja, jotka sykähdyttävät vielä pitkään joulunpyhienkin jälkeen. Meille tarjoitui mahdollisuus tutustua lahjatarjontaan Greenstreetin raakasuklaakurssin (alk. 59€) muodossa.

raakasuklaakurssi1

Tässä blogissahan ei ole juurikaan raakaruoilla tai superfoodeilla mässäilty. Tai no, ellei rakkauspölyä ja universumihiukkasia pursuavaa pekonia sellaiseksi lasketa? Kaapista löytyy kyllä muutamakin avaamaton Spirulina- ja chia-siemenpakkaus joiden masentunut huokailu kaapin aina sulkeutuessa on kyllä aiheuttanut alakuloa allekirjoittaneessa jo pitkään. Mutta suklaa! Kyllä siinä on tekosyy, jolla tämänkin bloggaajan liikkeelle saa!raakasuklaakurssilla3

Ihan alkuun tutustuimme raaka-aineisiimme. Enpä olisi ennen kurssia tiennyt, että kaakao on maailman magnesiumpitoisin elintarvike. Kautta aikojen sillä onkin ollut melkoisen legendaarinen maine mm. mieskunnon ylläpitäjänä…!

 

Sellaisenaan se on kuitenkin melkolailla kitkerää, jonka vuoksi pääsimme ihan kädestä pitäen tutustumaan myös muihin (meille) uusiin ja eksoottisiin aineksiin kuten maca-jauheeseenlucumaan ja tocoon eli riisinlesejauheeseen.

 

Perulaisesta juureksesta peräisin oleva maca esimerkiksi on adaptogeeni (kyllä, vanhana nipona olin ihan kärppänä ottamassa muistiinpanoja ja opettelemassa vaikuttavan kuuloisia sanoja!), mikä pyrkii palauttamaan kehon tasapainoa poikkeuksellisissa elämäntilanteissa, joten siitä kannattaa etsiä apua esim. hormoni- ja kuukautishäriöihin ja yleiseen energianpuutteeseen. Niin ja kuulemma niihin sänkypuuhiinkin…! Toco taas on korkean E-vitamiinipitoisuutensa ansiosta hyväksi mm. iholle, sydämelle ja verenkierrolle. Raakasuklaalle se antaa maitosuklaamaisempaa täyteläisyyttä.

 

Lucuma puolestaan sisältää runsaasti vitamiinejä ja kivennäisaineita.  Yhdessä macan kanssa se neutralisoi kaakaon kitkeryyttä ja parantaa suklaan rakennettaraakasuklaakurssi4

Ensin kaakaorasva sulatetaan. Tämä onnistuu ihan vesihauteessa. Koska kyseessä on raakasuklaa, ei raaka-aineita missään vaiheessa kuumenneta yli 42 asteen.

 

Sitten siihen lisätään kaakaojauhe. Ja ne lucumat. Ja macat. Ja meillä näköjään myös jauhettua pähkinää. ”You know, antamaantekstuuria”, selvensi kurssikaveri Naapurinpoika. Voin kertoa, ettei poika olisi minulle vielä muutama kuukausi sitten mistään tekstuureista luennoimaan alkanut…

 

Ravintorikkaassa raakasuklaassa ei ole sokeriakaan, joten sitä voi syödä hyvällä omallatunnolla. Kurssimme vetäjä esimerkiksi kertoi jättäneensä kahvin pois ja saavan virkeyttä aamuunsa raakasuklaasta. Ja ei kai suklaa nyt koskaan voi olla huono tapa aloittaa päivä? Todellista hyvän mielen ravintoa sen on myös siksi, että kaikki raaka-aineet ovat huippulaatua: luomua ja hankittu sellaisilta tuottajilta, jossa ne ovat taatusti myös eettisesti tuotettuja.

 

Makeutukseen käytimme hunajaa ja valmiin suklaan tuunaukseen inkamarjoja (jonka opin olevan ananaskirsikkaa!) ja pähkinöitä.raakasuklaakurssi5

 Ja kyllähän se lopputulos sai aika äidillisellä ylpeydellä huokailemaan. Katsokaa nyt! Ihan itse tehtiin! Ja heti ekalla kerralla onnistuttiinkin!

 

Eihän se maku Fazerin Sinisen lähelle pääse, mutta sitä varten on elämässä aina omat hetkensä. Varsin positiivinen yllätys se joka tapauksessa oli: paljon parempaa kuin mitkään tähän asti maistamani. Todelliseen testiin ne joutuivat kuitenkin suklaata suurtalouspakkauksittain kuluttavan kurssikaverin käsissä. Ja kyllä – kelpasivat! Kehujakin keräsivät!

 

Voimme siis suositella kurssia hyvällä omallatunnolla. Oikein onnistunut lahjaidea. Ja hei- seuraavaksi voikin alkaa jo silmäillä Greenstreetin valikoimista löytyvää Raakakakkukurssia. Tai raakaherkkuworkshoppia. Ihan ehdoton suosikki on kuitenkin ehkä paikan Herkkuperse-tekstillä varustettu pipo…!raakasuklaakurssi6

Ja kuka tietää – ehkä jo huomenna ensi vuonna saan vihkiydyttyä niiden spirulinojen ja chiasiementenkin saloihin…?

 

*Yhteistyössä Elämyslahjat.fi- palvelun kanssa*

 

Blogi: Andalusian auringossa

Alkuperäinen teksti: http://www.andalusianauringossa.com/2014/11/raakasuklaakurssilla-greenstreetfilla.html

 

 

Nolottaa myöntää, mutta nukahdin!

Kävimme testaamassa kuukauden elämystä Hyvinvointia ja elämäniloa -hoitohuoneessa, joka sijaitsee idyllisellä ja rauhallisella alueella Turussa. Paikalle saavuttuamme hoitohuoneen pitäjä Sari otti meidät lämpimästi vastaan. Tunnelma hoitolassa oli kodikas ja rentouttava, mikä huokui jo odotushuoneessa kauniin sisustuksen ja valaistuksen myötä. Sari ohjasi minut hoitohuoneeseen, jossa sama kodikas tunnelma jatkui. Valaistus oli harmoninen ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Hoidon tarkoituksena on lievittää lihasjännityksiä ja stressiä, vähentää päänsärkyä, helpottaa univaikeuksissa, tehostaa verenkiertoa ja hermoston toimintaa sekä auttaa kehon toimintojen ylläpidossa. Kuulostaa hyvälle!

ElämyslahjaElämyslahjaElämyslahja

Ennen hoitoa Sari kertoi hoidon etenemisen vaiheista. Tämän jälkeen sain maata selälleni pehmeälle hoitopöydälle. Hoidon aikana ollaan peitettynä pyyhkeiden ja huopien alla – kylläpä oli lämmin ja turvallinen olo 🙂

 

Hoito alkoi intialaisesta päähieronnasta. Ensin käsiteltiin hartiat, olkavarret ja niska hierovin ja rentouttavin liikkein. Sari vinkkasi, että hoidossa on hyvä käyttää t-paitaa tai pitkähihaista paitaa, jotta pystytään hyödyntämään myös kitkatekniikkaa. Tämän jälkeen siirryttiin pään- ja kasvojen lihasten hieromiseen pehmein liikkein. Hoidon on tarkoitus rentouttaa hartioiden seudun ja pään lihaksia, helpottaa jännityksiä ja parantaa verenkiertoa. Päähieronta oli rauhoittavaa sekä rentouttavaa ja verenkierto selkeästi tehostui, sillä hartiat vetreytyivät huomattavasti. Tämä oli mukava huomata, vaikka hierontatekniikka olikin hellävarainen eikä runnova.

ElämyslahjaElämyslahja

Rentouttavaa päähierontaa seurasi jalkahieronta pohkeista jalkateriin. Hoito perustuu Ayurvediseen refleksologiaan, jossa erilaisten hankaus-, sively- ja painelutekniikoiden avulla pyritään stimuloimaan lymfa- ja verenkiertoa. Sari hieroi sääriä, jalkateriä ja jalkapohjia erilaisin liikkein. Vaikka kutian melko herkästi jalkapohjista, ei hoito tuntunut lainkaan epämiellyttävältä, sillä hieronta tapahtui pääasiassa sivelevin liikkein. Sari hieroi jalkapohjia pyörivin liikkein Kasamaljaa apuna käyttäen, minkä on tarkoitus helpottaa myrkkyjen poistumisessa kehosta. Myönnän, että jalkahieronta tuntui aivan ihanan rentouttavalta. Siinä määrin, että nukahdin pieneksi hetkeksi kesken hoidon! Nolotti myöntää tätä Sarille, mutta hän kertoi sen olevan täysin tavallista ja jopa suotavaa, sillä se on merkki siitä, että on saavutettu kehon kokonaisvaltainen rentoutuminen.

ElämyslahjaElämyslahja

Sari kertoi käsitelleensä hoidon aikana kehon marmapisteitä, joiden käsittely auttaa ylläpitämään kehon ja mielen tasapainoa. Hoidon on tarkoitus rauhoittaa ja rentouttaa koko keho ja niin se myös teki. Sen jälkeen en nimittäin millään halunnut nousta ylös, olo oli niin miellyttävä ja raukea vällyjen alla tunnelmallisessa huoneessa maatessa.

 

Hektisen syksyn myllerryksessä on tuloksena huonosti nukutut yöt ja jäykät hartiat. Täytyy siis sanoa, että hoito tuli tosiaankin tarpeeseen! Hoidon alussa Sari pyysi minua hengittämään kolme kertaa syvään: unohtamaan eilisen, ei ajattelemaan huomista vaan keskittyä tähän hetkeen. On hyvä pysähtyä hetkeksi, rentoutua ja keskittyä vain omaan kehoon ja mielen hyvinvointiin. Kyllä taas jaksaa loppuvuoden 🙂  Kiitos Sari, Elämäniloa ja hyvinvointia!

 

Psst, vielä tämän kuun ehtii elämyksen ostamaan -20% alennuksella, rentoutumista vaikkapa pukinkonttiin! Mukavaa ja rauhallista joulun odotusta.

 

Pinja